Työllistyykö tohtori?

|
Uutinen
Kuuntele

Aarresaari-verkoston tuoreen raportin mukaan koulutus kannattaa edelleen, mutta tohtoreiden työllistyminen on hankaloitunut. Raportin mukaan oman osaamisen sanoittaminen on tohtorille oleellinen taito. TkT Iina Vaajamo on huomannut saman.

Jatko-opinnot eivät alun perin olleet Iina Vaajamon suunnitelmissa. Kiinnostus tutkimuksen tekemiseen kuitenkin heräsi kesätöiden myötä ja kun työllisyystilanne näytti valmistumishetkellä 2009 heikolta, päätti Vaajamo professorinsa kannustamana tarttua haasteeseen nimeltä väitöskirja.

– Ajattelin, että teollisuuteen ehtii kyllä myöhemminkin. Väitöskirjan tekeminen vei mukanaan, nykyinen tekniikan tohtori muistelee.

Vaajamo väitteli vuonna 2013 metallurgisesta termodynamiikasta ja mallintamisesta Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulussa. Ja kuten hän ennusti, teollisuuteen ehti hyvin väitöskirjan jälkeenkin. Vaajamo työskentelee nyt metallurgina Outotecilla.

Polku väitöskirjan jälkeiseen työelämään ei kaikille tohtoreille ole yhtä selkeä. Aarresaari-verkoston kesäkuun alussa julkaiseman tohtoriuraseurannan raportin mukaan tohtorin tutkinnon suorittaneiden määrä on 2000-luvulla lähes tuplaantunut, mutta samalla tohtorien työttömyys on kasvanut. Varsinkin pitkäaikaistyöttömien tohtorien määrä on huolestuttava.

– Valtaosa tohtoreista työllistyy hienosti koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Seurantaan vastanneista 85 prosenttia koki nykyisen työnsä vastaavaan koulutustasoaan hyvin, Turun yliopiston työelämäpalveluiden tutkija Juha Sainio sanoi raportin julkistamistilaisuudessa 1.6.

– Kuitenkin niillä tohtoreilla, joilla on haasteita työllistyä, on niitä oikein kunnolla, hän jatkoi ja viittasi pitkäaikaistyöttömyyden kasvuun.

Sainio kertoi tohtoriuraseurannan tuloksista 1.6. Helsingin yliopiston Metsätalossa. Sainion lisäksi seurannan raporttia on ollut tekemässä uraohjaaja Eric Carver Helsingin yliopiston urapalveluista. 

Uraseurannassa oli mukana 12 yliopistoa kautta maan ja seurannan kohderyhmänä olivat vuonna 2012–2013 tohtoreiksi valmistuneet. Viime vuonna tehdyn kyselyn vastausprosentti oli 48.

Yliopisto edelleen suurin työllistäjä

Sainion ja Carverin raportin mukaan koulutus kannattaa edelleen, mutta tohtorien työllistyminen on muuttunut aiempaa haasteellisemmaksi.

Tohtorien työllistyminen yrityksiin ei ole juuri kasvanut. Yrityksissä työskenteli uraseurantaan vastanneista joka neljäs. Verrattuna muihin aloihin, teknillistieteellisen alan tohtorit työllistyvät yrityksiin melko hyvin. Tekniikan ja farmasian alan tohtoreista 45 prosenttia oli uraseurannan mukaan löytänyt töitä yrityksistä tai ryhtynyt itse yrittäjäksi.

Yliopisto on edelleen tohtoreiden suurin työllistäjä. Seurantaan vastanneista kaksi viidestä työskenteli yliopistossa. Esimerkiksi Tieteentekijöiden liitto on ollut tästä huolissaan. Yliopistojen rahoituksia on leikattu, minkä lisäksi yt-kierteet ja henkilöstövähennykset karsivat tohtoreiden työllistymismahdollisuuksia yliopistotutkijana.

Tieteentekijöiden liiton tiedotteessa 1.6. huomioitiin myös valtion ja tutkimuslaitosten vähentyneet työmahdollisuudet tohtoreille.

Miten tohtorinkoulutusta voidaan kehittää?

– Mikäli tohtorien työllistymistä yksityiselle sektorille ja yrittäjiksi halutaan lisätä, on liiketoimintaosaamisen, IPR-osaamisen, tutkimustulosten kaupallistamisen ja yrittäjyyden kehittämiseen oltava mahdollisuus tohtorikoulutuksen aikana, Sainio sanoi raportin julkistamistilaisuudessa 1.6.

Raportin mukaan erityisesti substanssiosaaminen sekä vuorovaikutus- ja organisointitaidot ovat tohtorille olennaisia. Sainion ja Carverin raportissa on listattu tohtorikoulutuksen kehittämisideoita. Listan kärjessä on koulutukselle asetettavat osaamistavoitteet sekä taito sanoittaa oma osaaminen.

Tohtorin on hyvä osata kertoa osaamisestaan esimerkiksi työnhakutilanteessa. Mutta miten se tehdään?

Vaajamon kokemuksen mukaan alan konferenssit, seminaarit ja erilaiset tapahtumat ovat hyviä paikkoja harjoitella omasta osaamisesta kertomista.

– Niissä joutuu selittämään tutkimustaan ja samalla se, mitä tekee, selkiytyy uudella tasolla myös itselle.

Vaajamon mukaan väitöskirjan tekeminen on usein yksinäistä pakertamista. Hän toivoisi, että väitöskirjan tekijöille olisi tarjolla enemmän vertaistukea ja sparrausta.

– Neljä vuotta on pitkä aika tehdä yhtä ja samaa. Siinä on löydettävä omat tavat motivoida itseään. Minua auttoivat professorin lisäksi kollegat ja muut jatko-opiskelijat, joiden kanssa sain kasvaa tutkijaksi.

 

Lue lisää:

 

Avainsanat: