Tulevaisuuden osaamistarpeet vaativat yliopistoilta rohkeutta uudistua

– Digitaalisessa vallankumouksessa kyse ei viime kädessä ole tekniikasta vaan siitä, että tekniikka mahdollistaa inhimillisen toiminnan uudelleenorganisoitumisen, Etlatieto Oy:n toimitusjohtaja Petri Rouvinen sanoi Tekniikan yliopistoforumissa joulukuun alussa. 

Rouvisen mukaan kaikkialle leviävä digitaalisuus ja tekniikan kehitys uhkaavat jopa 36 prosenttia ammateista 10–20 vuoden sisällä. Ammatit muuttuvat sisällöllisesti ja kaikkien uusien teknologisten ratkaisujen ja esimerkiksi sosiaalisen median vaikutuksia ei olla vielä nähty. 

Mitä tämä kaikki tarkoittaa tekniikan osaajille? Miten tekniikan opetusta pitäisi kehittää, jotta tekniikan ammattilaisten osaamiselle riittää kysyntää myös tulevaisuudessa? Kungliga Tekniska Högskolanissa pitkän uran tekniikan koulutuksen kehittäjänä tehnyt Kristina Edström peräänkuulutti yliopistoilta rohkeutta tehdä muutoksia ja panostaa opetuksen kehittämiseen.

– Yliopisto ja sen hierarkia palkitsevat ja tukevat usein vain tutkimusta ja uuden tiedon luomista, mutta eivät niinkään opetuksen kehitystä, hän sanoi.

Edströmin mukaan yliopistoissa on keskusteltu samoista opetuksen kehittämisen aiheista vuosikausia, mutta muutosvastarinta on paikoin suurta. Parannuksiakin on kuitenkin tapahtunut. Esimerkiksi useissa suomalaisissa yliopistoissa käyttöönotettu Tenure Track -urajärjestelmä pyrkii entistä paremmin huomioimaan sekä tutkimuksen että opetuksen yliopiston opetushenkilöstön palkkauksessa. 

Rouvinen ja Edström puhuivat Tekniikan yliopistoforumissa. Tapahtumassa pohdittiin tulevaisuuden osaamistarpeita ja sen tekniikan yliopistokoulutukselle asettamia vaatimuksia lähes 100 asiantuntijan voimin. Työryhmät pureutuivat tekniikan opetuksen kehittämiseen uravalmiuksien, kestävän kehityksen osaamisen, yrittäjyys- ja innovaatiovalmiuksien, myynti- ja asiakasosaamisen sekä työssä oppimisen teemojen kautta. Tuloksena oli monia konkreettisia työkaluja opetuksen kehittäjille. 

Uravalmiudet työn uudessa maailmassa

Työelämän muuttuminen yhä pirstaleisemmaksi myös korkeakoulutettujen osalta muuttaa työelämässä tarvittavia uravalmiuksia. Hyvä CV ja ajantasainen LinkedIn-profiili ovat itsestäänselvyys, mutta muutakin tarvitaan.

Olennaista on osata tunnistaa ja kuvata muille omaa osaamistaan sekä kyky ja asenne itsensä kehittämiseen. Samoin kyky tiedon etsimiseen, hahmottamiseen ja relevantin tiedon soveltamiseen on keskeistä. Oman osaamisen markkinoinnin ohella myös sosiaaliset taidot ja verkostot ovat avain työelämässä pärjäämiseen.

Korkeasti koulutettujen uravalmiudet kehittyvät yksilön, yliopiston ja yritysten yhteistyönä. Vaikka päävastuu uravalmiuksien kehittymisessä onkin yksilöllä itsellään, luovat yliopisto ja työelämä niihin puitteet, joissa harjoitella. Kyse ei niinkään ole yksittäisten kurssien oppisisällöistä, vaan vuorovaikutusta, itsetuntemusta ja monikulttuurisuutta tukevista opetusmenetelmistä ja oppimisympäristöistä. Pelkkä yhdessä tekeminen ei kuitenkaan riitä vaan opinnoissa pitää olla myös ohjattua reflektiota ja mahdollisuus saada riittävästi palautetta.

Kestävä kehitys on arvoja ja asenteita

Kestävästä kehityksestä mieleen tulee usein luonnonvarojen säästämiseen ja ympäristön tilan parantamiseen tähtäävä ”kova” tekninen osaaminen. Puhutaan kierrätyksestä, uusiutuvasta energiasta, CO2-päästöjen seurannasta ja tehokkaasta logistiikasta.

Kestävä kehitys on kuitenkin teknistä osaamista laajempi käsite. Se on ennen kaikkea ajattelutapa, asenne ja arvoja. Asenneilmaston muutos lähtee ihmisestä itsestään. Kyseessä on kasvatustehtävä, mutta se ei voi olla pelkästään yliopistojen vastuulla. Kestävän kehityksen osaamisessakin voidaan puhua elinkaarimallista: kasvaminen lähtee liikkeelle syntymästä ja jatkuu läpi elämän.

Kestävän kehityksen osaamista voidaan opettaa oikeilla case-esimerkeillä ja konkreettisella tekemisellä, jolloin kestävä kehitys saadaan osaksi opiskelijan toimintaa ja arkea. Esimerkiksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston Green Campuksella käytössä on aurinkokennot ja tuulivoimaa. Sähkönkulutusmittarin tiedot ovat nähtävissä verkossa. Näin kulutuskäyttäytyminen on tehty näkyväksi. Kampuksella siis eletään, niin kuin opetetaan. Lisää työkaluja kestävän kehityksen opettamiseen löytyy TEKin verkkosivuilta: www.tek.fi/kestavayhteiskunta.

Kokeiluympäristöjä ja oppia epäonnistumisista

Jos yliopistoista valmistuvien yrittäjyys- ja innovaatiovalmiuksia halutaan kehittää, tarvitaan kokeiluympäristöjä ja epäonnistumisista oppimista. Yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen liittyvä liiketoiminta- ja verkostosaaminen ovat keskeistä, mutta yhtälailla yrittäjäksi kasvetaan henkisellä pääomalla. Luovuus, innovatiivisuus ja epävarmuuden sieto kehittyvät kokeilua tukevassa oppimisympäristössä.

Vaikka kaikilla opiskelijoilla yrittäjyysura ei ole ensisijainen tavoite, yrittämisen keskeiset perusvalmiudet tulisi silti sisällyttää jokaisen opintoihin.

Yrittäjyysvalmiuksien kehittämisen ohella yliopistot voivat edistää yrittäjyyttä monin konkreettisin tavoin. Yliopistot voivat muun muassa tarjota laitteistoja, laboratoriotiloja ja muuta infraa aloittelevien yritysten käyttöön.

Myynti- ja asiakasosaaminen: puuttuva tieteenala?

Suomi elää viennistä. Silti vuorovaikutus-, monikulttuurisuus-  ja asiakasosaaminen eivät painotu tarpeeksi tekniikan yliopistokoulutuksessa. Teekkarit eivät ole niin kansainvälisesti orientoituneita kuin usein ajatellaan. Edellä mainittujen taitojen ohella yliopisto-opintojen pitäisi kehittää erityisesti luovuutta, globaalia arvoverkosto-osaamista ja kykyä yhteisölliseen oppimiseen.

Kuten monien muiden taitojen kohdalla, myös näitä voidaan kehittää hyödyntämällä monipuolisesti moderneja oppimisympäristöjä ja yritysyhteistyötä. Taitojen opettelu voidaan myös integroida osaksi substanssiaihetta. Esimerkiksi viestintää voi oppia muun opetuksen ohella.

Työkokemus hyötykäyttöön jo opintojen aikana

Työn opinnollistamisella tarkoitetaan opiskelijoiden työkokemuksen systemaattista hyödyntämistä opintojen osana. Esimerkiksi keskivertoteekkarilla on valmistuessaan lähes kaksi vuotta alarelevanttia työkokemusta. Työllistymisen ja ammatillisen osaamisen kehittymisen kannalta oman alan työkokemus on tärkeää, mutta niin on myös opintojen sujuva eteneminen. Siksi työkokemuksen hyödyntäminen osana yliopistotutkintoa auttaa niin opiskelijaa, yliopistoa kuin työnantajaakin. Tavoitteena on siis win-win-win-tilanne.

Työn opinnollistaminen yliopistoissa on vielä vähäistä, mutta kasvussa. Tarvitaankin asennemuutosta: työstä oppiminen ei ole poissa tutkinnon pisteistä vaan tarpeellinen täydennys. Opiskelijan työssäolojakson osaamistavoitteet tulisi sopia yhdessä, samoin se, miten oppimista käytännössä seurataan. Oppimispäiväkirja, harjoitteluseminaari, osaamisen vertaisarviointi sekä opiskelijan oman työpanoksen kuvaaminen osana yrityksen koko tuotantoketjua ja organisaatiota ovat esimerkkejä tästä.

• Lisää hyviä käytäntöjä tulevaisuuden osaamisen kehittämiseksi: www.tek.fi/tyf2014
• Kaikki Tekniikan yliopistoforumin materiaalit: www.tek.fi/tyf2014
• Lue, mitä yliopistojen hallitusten puheenjohtajat ja rehtorit keskustelivat tapahtumassa.