Museo vai pelihalli?

Kun astuu sisään Suomen pelimuseoon, voi aistia energian. Sen sijaan, että museovieraat käyskentelisivät vitriinien välissä väistellen älä koske -kylttejä, he pelaavat. Monia museon sadasta esillä olevasta pelistä saa pelata itse. Ja tämän huomaa. Lapset intoilevat uusien pelikokemusten äärellä, vanhemmat vieraat verestävät muistojaan peleillä, joiden parissa vierähti aikanaan tovi jos toinenkin.

Museoon on koottu pääasiassa suomalaisia pelejä ja pelikulttuuria eri aikakausilta. Mukana on myös vähemmän tunnettuja, ei-kaupallisia pelejä. Pääpaino on digitaalisissa peleissä, mutta esillä on myös lauta-, rooli- ja korttipelejä sekä pelitaidetta, pelien markkinointimateriaalia ja peliesittelyjä.

Jos itse pelit eivät vielä kirvoita nostalgista oloa, niin viimeistään teemahuoneet sen tekevät. Museoon on sisustettu eri aikakausien mukaisia pelihuoneita. Lapsen huoneessa 80-luvulta kirjoituspöydän kulmalla komeilee kotimikrojen valtakauden ykkönen eli Commodore 64 -tietokone, seiniä koristaa Alice Cooperin juliste ja hyllyllä on kansioittain Aku Ankka -lehtiä. Autotallissa 90-luvulta tiiliseinälle on teipattu Doom-juliste ja tietoa tulevasta Assembly-tapahtumasta.

Museon vetonaula tuntuu olevan pelihalli, jonka hämärissä voi takoa vaikka Space Invaders Part II:sta tai Twilight Zone -flipperiä. Flipperi oli yksi kalleimmista museon joukkorahoituskampanjan varoilla hankituista peleistä – ja lauantaisen vierailun perusteella myös hallin suosituin peli. Jos sitä halusi pelata, piti malttaa odottaa vuoroaan.

Pelivalikoima museossa kasvaa jatkuvasti – hyvin jännittävilläkin tavoilla. Viimeisimpien lahjoitusten joukossa on 80-luvun alkoholivalistuspeli Promille.

– Promillen tarina on huikea. Museon ystävä Pekka Kauranen löysi meillekin tuntemattoman pelin sattumalta Kaupin metsästä mullan peitosta. Saimme onneksi pelin pelastettua digiarkeologiryhmä Kasettilamereiden avustuksella, ja se on nyt pelattavana Pelimuseon synttäreillä, Suomen pelimuseon tutkija Niklas Nylund sanoo.

– Pelin joutuminen Kauppiin on kuitenkin edelleen mysteeri, joskin aika kiehtova sellainen!

Museon ystävä löysi pelin sattumalta Kaupin metsästä mullan peitosta.

Nylundilla on monia suosikkipelejä, mutta erityisesti hän pitää tee-se-itse-henkisistä peleistä. Niitä löytyy suomalaisesta pelihistoriasta Nylundin mukaan yllin kyllin

– Esimerkiksi Propilkin (1999), Deluxe Ski Jumpin (1999), UnReal Worldin (1992) tai Slicks ’n Sliden (1993) kaltaiset pelit on tehty ennen kaikkea pelaajilta pelaajille. Pelien monikymmenvuotinen kehityshistoria on tapahtunut yhdessä yhteisön kanssa peliä kehittämällä.

Erityismaininnan Nylund antaa kalevalaishenkiselle UnReal World -pelille, joka on Guinnessin ennätystenkirjan mukaan pisimpään yhtäjaksoisesti kehitetty digitaalinen peli.

Pelimuseo pystytettiin joukkovoimalla

Tampereella museokeskus Vapriikissa sijaitseva Pelimuseo avasi ovensa yleisölle vuosi sitten ja viettää tänä viikonloppuna 13.–14.1. syntymäpäiviään.

– Ensimmäinen vuosi on ollut huikea menestys! Pelimuseo sijaitsee museokeskus Vapriikissa, joka teki viime vuonna kävijäennätyksensä 206 171 kävijää, osittain Pelimuseon ansiosta, Nylund kertoo.

Nylundin mukaan pelejä käsittelevälle kulttuurihistorialliselle museolle on todellista kysyntää. Siitä osoituksena museo on saanut erilaisia palkintoja ja kunnianosoituksia. Nylund iloitsee myös yhteistyöstä suomalaisten peliyritysten, harrastajaryhmien ja pelaajien kanssa.

– Suomen pelimuseo on hirvittävän ylpeä saadessaan tehdä näin tärkeää yhteistyötä intohimoisten peliharrastajien kanssa!

Pelimuseo on Mediamuseo Rupriikin, Pelikonepeijoonien, Tampereen kaupungin ja Tampereen yliopiston yhteishanke. Osa Pelimuseon rahoituksesta kerättiin joukkorahoituksena. Tätä ei oltu Suomessa museoiden kohdalla ennen kokeiltu. Pelimuseon jälkeen muutama muukin museo on hakenut perustamiseen tai laajentamiseen tukea joukkorahoituskampanjalla. 

Vuonna 2015 järjestetty Mesenaatti.me-kampanjan kannatti: lahjoittajia tuli mukaan yli 1 100 ja rahaa kertyi lähes 86 000 euroa. Yksityishenkilöiden lisäksi tukensa antoivat monet yritykset ja yhteisöt, suurimpina lahjoittajina suomalaiset peliyritykset Supercell, Housemarque ja Colossal Order.

Joukkorahoituskampanjan tarkoitus oli nimenomaan saada museoon pelattavia pelejä. Kerätyillä varoilla ostettiin museoon pelejä ja kunnostettiin ne pelikuntoon.

Toimittaja vieraili museossa 11.11.2017