Sivutoiminen yrittäjyys

Noin kolme neljästä TEKin yrittäjäjäsenestä on sivutoimisia yrittäjiä. Pääosin he ovat työelämässä olevia palkansaajia, mutta erityisesti vanhuuseläkkeelle siirtyneet ovat viime vuosina perustaneet lisääntyvässä määrin pieniä yrityksiä. Yritysmuodoltaan suurin osa niistä on yksityisiä toiminimiä.

Kun harkitset sivutoimisen yrityksen perustamista, on syytä selvittää, mitä vaikutuksia sillä on esimerkiksi verotukseen, tiettyihin sosiaalietuuksiin tai työttömyysturvaan. Lisätietoa löydät AYT-kassasta.  Entä pitääkö yrityksen perustamisesta ilmoittaa työnantajalle?

Kuka on sivutoiminen yrittäjä?

Sivutoiminen yrittäjä on henkilö, joka ansaitsee toimeentulonsa pääasiassa muutoin kuin itsenäisenä yrittäjänä. Hän voi olla palkansaaja, eläkeläinen tai opiskelija. Myös työttömyysetuutta saava henkilö voi tietyin ehdoin toimia sivutoimisena yrittäjänä. Sivutoiminen yrittäminen voi olla osa-aikaista tai kausiluonteista.

Eniten sivutoimisia yrityksiä on ammatillisessa ja teknisessä toiminnassa. Korkeasti koulutettujen sivutoimiset yritykset tarjoavat muun muassa liikkeenjohdon konsultointipalveluja sekä arkkitehti- ja insinööripalveluja.  Sivutoimisia yrityksiä on myös tietotekniikka-alalla.

Tarvitaanko työnantajan lupaa tai ilmoitusta työnantajalle?

Työsopimuslain perusteella työntekijällä ei ole samanlaista velvollisuutta ilmoittaa sivutoimistaan kuin virkamiehillä. Omalla ajallaan tehtävistä sivutoimista työntekijä on velvollinen ilmoittamaan työnantajalle vain siinä tapauksessa, että asiasta on erikseen sovittu työntekijän ja työnantajan välillä.

Lähtökohtaisesti työntekijällä on oikeus harjoittaa vapaa-aikanaan toista työtä, myös sivutoimiyrittäjyyttä. Työsopimuslaki kieltää kuitenkin työntekijää työsuhteen kestäessä harjoittamasta sellaista toimintaa, joka työn luonne ja työntekijän asema huomioon ottaen voisi vahingoittaa työnantajaa. Tällaisena voidaan pitää kilpailevaa toimintaa ja sen valmistelua. Kilpailevan toiminnan kieltoa työsuhteen aikana arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

Kilpailevan toiminnan kielto on voimassa vain työsuhteen ajan. Työsuhteen päättymisen jälkeen kilpailevan toiminnan aloittaminen on mahdollista, mikäli työnantaja ja työntekijä eivät ole tehneet erityistä kilpailukieltosopimusta. Sopimus voidaan tehdä vain, jos työnantajalla on todellinen kilpailurajoitustarve ja erityisen painava syy. Pelkkä pyrkimys kilpailun rajoittamiseen ei riitä. Vaatimuksen täyttymistä arvioitaessa on otettava huomioon työntekijän asema ja tehtävät sekä työnantajan harjoittaman toiminnan laatu ja sellaisen suojan tarve, joka johtuu liike- ja ammattisalaisuuden säilyttämisestä tai työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta.

Kilpailukieltosopimuksella voidaan rajoittaa kilpailevaa toimintaa enintään kuusi kuukautta työsuhteen päättymisestä. Jos työntekijän voidaan katsoa saaneen kohtuullisen korvauksen siitä haitasta, joka hänelle kilpailukieltosopimuksesta aiheutuu rajoitus voi olla voimassa enintään yhden vuoden.

Kenen on otettava YEL?

Myös sivutoimista yritystoimintaa harjoittavan on otettava YEL-vakuutus, jos arvioitu vuotuinen YEL-työtulo on vähintään 7656,26 euroa (vuonna 2018) ja yritystoiminta on kestänyt vähintään neljä kuukautta. Vakuuttamisvelvollisuus koskee sekä työ- että virkasuhteessa olevia.

Jos yritystoimintaa harjoittava henkilö saa vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä, ei vakuuttamisvelvoitetta ole. Tällöinkin voi kuitenkin vapaaehtoisesti ottaa YEL-vakuutuksen, jolloin vakuutetulle kertyy uutta eläkettä 1,5 % vuodessa. Kertynyttä uutta eläkettä aletaan maksaa, kun henkilö on 68-vuotias. Jos yrittäjä sen sijaan saa jotain muuta eläkettä kuin vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä, on YEL-vakuutus otettava, jos YEL-vakuuttamisen ehdot täyttyvät.

Soviteltua työttömyyspäivärahaa sivutoimiselle yrittäjälle

Yritystoiminta tai oma työ katsotaan työttömyysturvalain mukaan sivutoimiseksi, jos yritystoiminnan tai oman työn vaatiman työmäärän voidaan katsoa olevan niin vähäinen, ettei se ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Sivutoimisen yritystoiminnan työmäärän tulee siis mahdollistaa samanaikainen kokopäivätyön tekeminen.

Yrittäjyys katsotaan sivutoimiseksi myös silloin, kun yritystoimintaa on harjoitettu kokoaikatyön ohella riittävän pitkään (6 kuukautta).

Myös alkava yritystoiminta voi joskus olla työmäärältään niin vähäistä, että sitä voidaan pitää sivutoimisena. Yritystoiminnan voi osoittaa sivutoimiseksi myös päätoimisilla, normaalisti edenneillä opinnoilla, jotka ovat kestäneet yritystoiminnan aikana vähintään kuusi kuukautta.

TE-toimisto ratkaisee työttömyysetuuden työvoimapoliittiset edellytykset, myös onko työllistyminen yritystoiminnassa pää- vai sivutoimista. Mitään viikoittaista tuntirajaa ei ole vaan ratkaisu perustuu siihen, kuinka suuri on yritystoiminnan vaatima työmäärä.

TE-toimisto pyytää henkilöltä selvityksen yritystoiminnasta. Pyydettäviä selvityksiä ovat muun muassa

• kuinka paljon yritystoiminta häntä työllistää
• kuinka sitovaa toiminta on sekä
• hakeeko ja onko hän valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä.

Päätös perustuu aina TE-toimiston kokonaisharkintaan, jossa otetaan huomioon kaikki toiminnan työllistävyydestä saadut selvitykset. Yritystoiminnan vaatima työmäärä on ratkaiseva, eikä esimerkiksi se, miten paljon tai vähän tuloja toiminnasta on. Sivutoimiseksi katsottu yritystoiminta ei muutu päätoimiseksi sen perusteella, että kokoaikainen palkkatyö päättyy, eikä myöskään ajan kulumisen perusteella.

TE-toimisto antaa työttömyyskassaa sitovan lausunnon siitä, työllistyykö hakija yritystoiminnassa pää- vai sivutoimisesti. Työttömyysetuuden maksaja (työttömyyskassa tai Kela) tutkii ja ratkaisee maksamisen muut edellytykset, kuten onko henkilö täyttänyt päivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja miten henkilön yritystoiminnan tulot tai muut etuudet vaikuttavat etuuden määrään. Selvityksen perusteella työttömyysetuus maksetaan soviteltuna.

Yritystoiminnasta saatu tulo huomioidaan vähentävästi lähtökohtaisesti hakijan verotietojen mukaan. Jos vahvistettuja verotietoja ei vielä ole käytettävissä, arvioidaan tulot muulla luotettavalla selvityksellä, esimerkiksi esittämällä kirjanpito tuen maksajalle. Selvitystä tarvitaan myös silloin, kun yritystoiminta on verotuksen vahvistamisen jälkeen muuttunut olennaisesti.