”Suomi on insinöörien aivoituksissa, puhelimen muistissa, meidän kaikkien hyppysissä.”
– Filosofian tohtori Tiina Männistö-Funk Miten Suomesta tuli tekniikan maa -kirjassa.
Miten Suomesta tuli tekniikan maa -kirjan sivuilla rakentuu itsenäisen Suomen historia teknologian ja teollisuuden näkökulmasta. FT Tiina Männistö-Funkin toimittamassa teoksessa asiantuntijat valottavat kehitystä niin aistien ja arjen kuin myös teknologian ja teollisuuden muotoutumisprosessien kautta.
Kuva täydentyy Tekniikan museon uudessa Tekniikan maa -perusnäyttelyssä. Muun muassa 1950-luvun Elektroninen Sarja-KOMputaattori ESKO, 1970-luvulla maailmaa valloittanut automaatiojärjestelmä Damatic ja 2000-luvulla rakennettu kentauria muistuttava palvelurobotti WorkPartner seisovat siinä silmiemme edessä.
Vaikka tekniikka ja teollistuminen eivät ole yksinään määränneet Suomen kehitystä, niin vuorovaikutuksessa muihin yhteiskunnan osatekijöihin niillä on ollut mahtava voima. Oma teollisuus ja tekninen osaaminen koettiin jo kansallisaatteen herätessä edellytyksiksi itsenäisen Suomen syntymiselle. Metsäteollisuus ja sen prosessit ovat muokanneet Suomen yhteiskuntarakennetta 1800-luvulta alkaen.
Teollisuus ja teknologia mullistivat niin maamme elinkeinorakenteen kuin kansalaisten työnkin. Takapajuisesta maatalousmaasta kehittyi itsenäisyyden aikana hyvinvointivaltio. Vielä 1920-luvulla Suomen bruttokansantuote oli noin puolet Länsi-Euroopan tasosta. Mutta kehitystahti oli kova: teollisuuden tuotannon volyymi kaksinkertaistui vuosina 1920–1929.
Pula pakotti kekseliäisyyteen
Sodan jälkeen 1930-luvun elintason saavuttaminen oli aluksi tuntunut utopistiselta, mutta sotakorvausten vaatimien ponnistusten seurauksena teollistumiskehityksessä tapahtui harppaus. Konepajojen oli luotava menetelmät, jotka mahdollistivat länsimaisia teollisuustuotteita vastaavien paperikoneiden, laivojen ja vetureiden valmistuksen.
Filosofian tohtori Panu Nykäsen mukaan tämä ei olisi ollut mahdollista ilman jatkosodan aikana Tampereen Lentokonetehtaalla harjoitettua koulutustyötä. Kotimaisten lentokoneiden suunnittelutyö vaati tuolloin ennennäkemätöntä suunnitteluorganisaatiota. Vuonna 1942 lentokonetehtaalla toimi konstruktööreinä 43 ja vuonna 1944 jo 63 diplomi-insinööriä. Koska kaikesta oli pulaa, insinöörien oli käytettävä kaikki osaamisensa ja keskityttävä oleelliseen. Sodan jälkeen nämä taitajat siirtyivät suomalaiseen teollisuuteen, moni hakeutui myös opetustehtäviin Teknilliseen korkeakouluun.
Sotakorvausten vuoksi puunjalostus- ja metalliteollisuus olivat siis venyneet parhaimpaansa. Ajan perintö ei ole silti pelkästään edullinen. ”Tuotannon suuntaaminen seitsemän vuoden ajan suljetuille markkinoille myös hidasti teollisuuden mahdollisuuksia mukautua läntisiin politiikan ja kaupan järjestelmiin”, Nykänen kirjoittaa Miten Suomesta tuli tekniikan maa -kirjassa.
1960-luku oli Suomessa teknologiaoptimismin aikaa. Puunjalostusteollisuuden suuri investointiohjelma oli luonut runsaasti uusia työpaikkoja. Rakentaminen oli vilkasta; maaseudulta kaupunkeihin muuttaville tarvittiin asuntoja. Alue- ja asuntosuunnitteluun otettiin systeemiteoreettinen ja rationalistinen ote.
Tehdassaleissa väki oli jo vähentynyt; tilalla olivat koneet. Konepajateollisuuden tuotantoon yhdistettiin 1950- ja 1960-lukujen kuluessa systeemitekniikan osaaminen, joka kehitettiin yhteistyössä paperiteollisuuden, yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa.
1970-luvun lopulla syntyi prosessi- ja automaatio-osaamisen huipputuote Valmetin Damatic. Yhteistyössä VTT:n ja Teknillisen korkeakoulun kanssa kehitetty Damatic oli maailman ensimmäisiä prosessiteollisuuden – erityisesti paperitehtaiden – tarpeisiin kehitettyjä digitaalisia automaatiojärjestelmiä. ”Siitä tuli myös yhtiön miljardeissa markoissa laskettu vienti- ja menestystuote”, filosofian tohtori Petri Paju toteaa.
Elintasossa Suomi pääsi Länsi-Euroopan tasolle 1970-luvulla. Hellahuoneiden tilalle olivat tuolloin jo tulleet olohuoneet, sohvaryhmät ja televisiot, keittiöihin jääkaapit ja pakastimet.
Lähiöstä hurautettiin markettiin ja kesämökille.
Suomesta tuli Nokia
1990-luvun lamaan asti Suomi kehittyi metsäklusterin vetämänä. Risteilyalusten kokoisiksi kasvaneet paperikoneet tekivät tuotantoennätyksiä. Sitten kansantalouden ylikuumeneminen syöksi maan lamaan.
Mutta parempaa oli tulossa! Saman vuosikymmenen loppuun mennessä Suomi oli noussut langattoman viestintäteknologian mahtimaaksi. Nokia oli yhtäkkiä maailmalla tunnetumpi kuin Suomi.
Teollisuuden kehityksessä asiat ovat limittyneet toisiinsa, ja innovaatiotkin ovat usein pitkällisen teknisen ja teollisen toiminnan tulosta. Yksi esimerkki on Kone oy:n konehuoneeton hissi-innovaatio. ”Konehuoneettoman hissin mahdollistava litteä, suoraan hissikuilun seinään kiinnitettävä pannukakkumoottori perustui vaihtovirtatekniikkaan, jonka kehittämisellä oli Suomessa vahvat perinteet jäänmurtajien ja Strömberg oy:n ansiosta”, Männistö-Funk kirjoittaa.
Myös Nokian elektroniikkatuotanto alkoi ohjausjärjestelmien tuottamisena suurteollisuuden tarpeisiin. Muita merkittäviä alan toimijoita olivat Strömberg ja Valmetin Instrumenttitehdas.
Elektroniikkateollisuuden nousua oli pohjustanut myös Suomen ensimmäisen matematiikkakoneen ESKOn kehittäminen. ESKO oli vanhentunut jo valmistuessaan, mutta kehitystyö oli opettanut paljon.
Niinpä 1990-luvulle tultaessa maassa oli valtion tutkimusrahoituksen sekä julkisen ja yksityisen toiminnan kautta hankittu vankka osaaminen tieto- ja viestintäteknologiassa. Maaperä oli valmis Nokian nousulle ja elektroniikka- ja tietoliikenneteollisuuden menestystarinalle. Automaatiotekniikka oli luonut edellytykset elektroniikkateollisuudelle, josta tuli metsä- ja metalliteollisuuden jälkeen Suomen suurin teollisuudenala.
Teknologiakulttuurin avainkoje
Filosofian tohtori Jaakko Suominen toteaa: ”Kännykästä on tullut nimenomaan suomalaisen teknologiakulttuurin avainkoje, koska siihen kulminoituu Nokia-yhtymän kautta kansallinen selviytymistarina 1990-luvun lamasta ja toisaalta 2000-luvun alun hukatut mahdollisuudet ja uusi taloudellinen taantuma.”
Viimeisimmästä taantumasta on ehkä juuri selvitty. Entä nyt?
– Historian perusteella on vaikea sanoa, mitkä alat nousevat tulevaisuudessa tärkeimmiksi, Männistö-Funk vastaa.
– Mutta yhtäältä pakottava tarve – niin kuin itsenäisyyden alussa sekä sota- ja sotakorvausaikana – vie kehitystä eteenpäin. Ja toisaalta pitkäjänteinen osaamisen ja tiedon karttuminen koko kansakunnan kattavan koulutuksen, suurten teknologisten projektien sekä eri teollisuuden alojen kehitystyön kautta on ollut läpi historian se, mistä uutta teknistä ja teollista kekseliäisyyttä on kummunnut.
Poimintoja historiasta
1830
Fiskars valaa Finlaysonin Tampereen tehtaan työmaan rakennuspalkit. Suomen teollistuminen lähti käyntiin 1800-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä tekstiili- ja metalliteollisuudesta. Varhainen konepajateollisuutemme oli ennakkoluulotonta ja yritteliästä.
1860-luvun lopulla
Tapahtuu teollinen vallankumous. Kun nälkävuodet 1866–68 oli ohitettu, teollistuminen vauhdittui. Ensimmäisiä puuhiomoja ja paperitehtaita rakennettiin 1860- ja 1870-luvuilla. Sahatavaraa vietiin Eurooppaan. Paperitehtaidemme kilpailukyky ei yltänyt Euroopan markkinoille, mutta onneksi paperille oli kysyntää Venäjällä.
1876
Helsingin vesilaitos aloittaa toimintansa. Asutuksen tihentyminen lisäsi tautiriskiä. Suomen koleraepidemiassa vuonna 1853 noin 5 000 sairastuneesta joka toinen kuoli. Ämpärijärjestelmä – puhdas vesi sangolla keittiöön ja jätteet ämpärillä pihalle – ei riittänyt enää kaupunkioloissa. Pelko taudeista, mutta myös tulipaloista motivoi muutokseen.
1886
Oulun rautatiesilta valmistuu. Valtionrautateiden rataverkko rakennettiin suurelta osin 1800-luvulla, mutta vielä 1900-luvun alussa valtion kirstun varoista suuri osa meni infrastruktuurin kehittämiseen. Valtio rakensi rautateitä, maanteitä, vesiväyliä, kouluja ja sairaaloita, voimalaitoksia, sähkö- ja puhelinlinjoja, kaivoksia, malminjalostamoita, kemianteollisuuden laitoksia ja asetehtaita. Näin syntyi myös lukuisia valtionyhtiöitä.
1900-luvun alussa
Teollisuutemme perustuu ulkomaiseen teknologiaan. "Suomen teollistumisessa ulkomainen osaaminen ja kotimaiset raaka-aineet yhdistyivät tuottavaksi kokonaisuudeksi”, professori Karl-Erik Michelsen toteaa Viides sääty -teoksessaan (ilm. 1999).
1908
Outokummusta löytyy kuparimalmia. Joensuun läheltä löydettiin vuonna 1908 kuparimalmia kansannäytteen perusteella. Se muutti käsitykset kaivosteollisuuden mahdollisuuksista Suomessa. Outokummusta tuli myös Suomen merkittävin raudan ja rikin tuottaja.
1913
Suomen paperitehtaat tuottavat 167 000 tonnia paperia, josta vientiin menee 146 000 tonnia. Kemiallisessa puunjalostuksessa otettiin 1900-luvun alussa käyttöön sulfiittiprosessin rinnalle sulfaattiprosessi, jolla selluloosakuidut saatiin irti myös mäntypuusta. Uudet innovaatiot muuttivat paperi- ja massateollisuuden suurteollisuudeksi.
1917
Ollaan vielä maailman laidalla. Muuhun Eurooppaan verrattuna Suomi oli itsenäisyytensä alussa bruttokansantuotteensa pienuuden ja maatalousvaltaisuuden perusteella vielä periferiaa.
1920
Ruoka tulee kotiin keskuskeittiön tarjoiluhissillä. Osa Helsingin Töölön uusien kerrostalojen asunnoista rakennettiin kokonaan ilman keittiötä. Ruoka tilattiin huoneistoon keittiöpuhelimen ja tarjoiluhissin välityksellä talon keskuskeittiöistä, jonne myös likaiset astiat lähetettiin pestäviksi. Keskuskeittiöt eivät yleistyneet laajasti, mutta muutamissa taloissa ne olivat käytössä vielä 1960-luvulla.
1929
Rautarouva-linja on valmis sähkönsiirtoon. Kantaverkon ensimmäinen linja oli Imatrankosken voimalan Turkuun ja Viipuriin yhdistävä 563 kilometrin pituinen suurjännitesiirtojohto, jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1925 ja saatiin päätökseen alkuvuodesta 1929. Se sai nimekseen uuden pylvästyyppinsä mukaan Rautarouva-linja.
1940-luvun lopulla
Teekkari matkaa ASLA-stipendillä Yhdysvaltoihin. Suomalainen insinööri- ja teekkarikunta rakensi suhteita Yhdysvaltoihin ASLA-apurahojen turvin. 1960-luvulle tultaessa suomalaisten vientiyritysten johto olikin miehitetty USA:ssa jatkokoulu-
tetuilla insinööreillä ja tekniikan tutkijoilla. Uusimmat virtaukset tulivat lännestä.
1945–52
Maksetaan sotakorvauksia. Neuvostoliittoon lähetettiin sotakorvauksina muun muassa 500 erilaista sotakorvauslaivaa.
1949
Liekkisulatusmenetelmä saadaan toimimaan. Outokummussa toimimaan saatu liekkisulatusmenetelmä oli Suomen ensimmäinen merkittävä vientituloja tuottanut teollinen innovaatio.
1954-60
Matematiikkakonekomitea rakentaa ESKOn. Elektroninen Sarja-KOmputaattori ESKO oli jo valmistuessaan jäänyt kehityksestä jälkeen, mutta komitean jäsenet oppivat projektissa paljon. Kokemus vei monet töihin Suomen IBM:lle ja Suomen Kaapelitehtaalle. ”Näiden ja muiden [tohtori Erkki] Laurilan laboratoriosta – sekä toisaalta Helsingin yliopistosta – palkattujen asiantuntijoiden voimin Suomen Kaapelitehdas perusti uuden elektroniikkaosaston, josta kasvoi nykyisen Nokia-yhtymän elektroniikkaosaaminen”, FT Petri Paju kirjoittaa.
1954
Kaikki toimii vain nappia painamalla. Nappuloituminen oli osa automaatiokehitystä. Vuoden 1954 Tekniikan maailmassa oli juttu Robotteja tulossa, jossa amerikkalaisen perheen elämässä kaikki hoituu helposti nappeja painamalla ja säätöjä tekemällä. Tänään tarvitsee vain hipaista – mikä on herättänyt jo vastareaktionkin: ”Niin kutsutun slow food -ideologian mukaisesti kalliolainen ´partahipsteri´ valmistaa kahvinsa jauhamalla itse pavut ja etenemällä siitä sitten vaihe vaiheelta manuaalisesti kohti haluamaansa kahvikokemusta, jonka sitten voi jakaa kuvana ja kommenttina jossain sosiaalisen median palvelussa”, filosofian tohtori Jaakko Suominen kirjoittaa.
1954
Radioinsinööriseura perustaa Teknillisen korkeakoulun tuella televisiokerhon. Teekkaritelevision, ja samalla koko Suomen, ensimmäinen julkinen tv-lähetys nähtiin 24.5.1955.
1955
Energiakomitea pohtii ydinvoiman käytön mahdollisuuksia Suomessa. Ydinvoimahanke koostui pienistä askelista ja huipentui voimaloiden rakentamiseen Loviisaan ja Olkiluotoon. ”Jos Suomen historiasta tulisi valita suuri teknologinen 'projekti', sellainen olisi ydinvoimaloiden rakentamisen ja käytön vaatiman osaamisen hankkinen 1950-luvulta aina 1980-luvun alkuun”, filosofian tohtori Petri Paju arvioi.
1960-luvulla
Moottorisahat yleistyivät metsätöissä. Metsätyöt alkoivat olla 1960-luvulla jo konesavottoja, vaikkakin raskaisiin, meluisiin ja huonosti toimiviin koneisiin vanhemmat metsätyömiehet – vähän päälle nelikymppiset! – väsyivät ja turhautuivat. Mutta kehitys kehittyi: moottorisahoista tuli parempia ja turvallisempia. Ja kun suomalaiset insinöörit näkivät Pohjois-Amerikan metsätyömaiden monitoimikoneet, niin ei aikaakaan, kun Suomenkin metsissä jylläsivät prosessorit ja 1980-luvulla jo harvesteritkin.
1966
AutoRadioPuhelin ARP-verkon suunnittelu alkaa. Posti- ja lennätinlaitoksen rakentama ARP-verkko avattiin vuonna 1971, ja verkko kattoi koko maan vuonna 1978. Verkko toimi vain Suomessa. Sen etuna oli hyvä kuuluvuus myös erämailla ja vesialueilla. Verkolla oli eniten käyttäjiä 1980-luvun puolivälissä.
1970-luvulla
Metsäteollisuus ylpeilee Damaticilla. Vesivoimalla toimiva raamisaha ja mekaaninen
taskuhiomakone korvautuivat 1900-luvulle tultaessa standardisoidummilla ja automatisoidummilla koneilla. 1970-luvulla paperikoneita ohjattiin valvomosta Damatic Classicin erikoisnäppäimistöllä. Aistinvarainen prosessinvalvonta oli siirtynyt sensoreille, ja koulutetut asiantuntijat tarkkailivat koneita.
1983
Perustetaan TEKES. TEKin edeltäjä Suomen Teknillinen Seura STS oli ollut asiassa aloitteellinen jo 1960-luvulla.
1987
Avataan uusi NMT-900-verkko. Ensimmäinen matkapuhelin esiteltiin Suomessa keväällä 1987, ja liikemiesten autopuhelimet vaihtuivatkin pian uusiin taskukokoisiin matkapuhelimiin. 26.10.1989 silloisen Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov soittaa Mobiran Cityman 900 -puhelimella Helsingistä Moskovaan.
1998–2006
TKK kehittää palvelurobotti WorkPartnerin. Kreikkalaisen jumaltaruston kentaurista ulkomuotonsa saanut WorkPartner oli uuden sukupolven palvelurobotti. Se toimi kehittäjiensä tutkimustoiminnan koealustana, mutta myös muissa kehityshankkeissa. Sysäyksen WorkPartnerin kehittämiseen antoi japanilainen Asimo-robotti.
2000-luvulla
Koskematon metsä on lähes hävinnyt. Luonnontilaisia metsiä oli Suomen metsäpinta-alasta vuosituhannen vaihteessa alle viisi prosenttia.
2015–2016
Kotka Millsin paperikone muutetaan kartonkikoneeksi. Aikakauslehtipaperia 160 000 tonnia vuodessa tuottaneesta PM2:sta tuli kartonkikone BM2. Se suoltaa vuodessa markkinoille 400 000 tonnia valmiiksi päällystettyä, helposti kierrätettävää muovitonta kuluttajakartonkia.
Artikkeliin koottu historiatieto perustuu pääosin Miten Suomesta tuli tekniikan maa -teokseen. Kirjan on toimittanut Tiina Männistö-Funk. Kirjoittajat ovat FT Petri Juuti, TkT Tapio S. Katko, FM Katri Kaunisto, FT Tiina Männistö-Funk, FT Panu Nykänen, FL Kirsi Ojala, FT Petri Paju, TkT Riikka Rajala, FT Hanna Snellman, FT Jaakko Suominen ja FM Johanna Vähäpesola. Kirjan julkaisija on Tekniikan museo, 2017.
Raha haisee
Teknologialla on vaikutusta siihen, miltä ympäristömme näyttää – tai haisee. Tekninen kehitys on niin eliminoinut kuin lisännytkin aistiärsykkeitä.
Vielä 1800-luvulla yleinen jätteiden ja ulosteiden lemu väheni kaupungeissa tuntuvasti, kun vesi- ja jätehuolto siirtyi asukkaiden harteilta kaupungeille. Vesiklosetit yleistyivät kerrostaloissa hiljalleen 1900-luvun alun vuosikymmeninä ja syrjäyttivät pihoille sijoitetut ulkokäymälät.
Mutta myös teollisuus on haissut pahalta. Silti haju saatettiin mieltää myös myönteiseksi, savupiipputeollisuus toi paikkakunnille leivän äänet ja rahan hajut.
Teollisuus ja teknologia ovat näkyneet myös Suomen maisemassa – siis jo kauan ennen Talvivaaran kaivoshanketta. Imatrankoski edusti ensin huikeaa luonnonspektaakelia ja oli osa Suomen kansallismaisemaa. Kun se vuonna 1929 valjastettiin vesivoimaksi, tuli voimalaitoksestakin nähtävyys.
Insinöörit, ottakaa kantaa!
Ensin insinöörit ottivat hallintaansa luonnonvoimat.
Tekniikan ammattilaiset kesyttivät puoliarktisen villin pohjolan maan. Rakennettiin tiet, rautatiet ja vesiväylät. Sen jälkeen valjastettiin kosket, etsittiin mineraalit ja kaadettiin metsää teollisesti hyödynnettäväksi.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Karl-Erik Michelsen muistuttaa, ettei diplomi-insinööri ole aina ollut tietotyöläinen eikä Suomi korkean teknologian maa.
– Vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa insinöörit olivat usein saloilla käyskenteleviä ongelmanratkaisijoita. Luonnonvarojen parista tietovaltaiseen työskentelyyn päästiin vasta 1980-luvulla.
– Tietotekniikka siirsi tekniikan akateemiset tehtaista lasipalatseihin, mutta myös uuteen tilanteeseen. Tietotyötä ei ole pakko tehdä Suomessa, se voidaan ulkoistaa minne tahansa. Tämä yllätti ammattikunnan.
Mutta Michelsen maalaa eteemme vielä suuremman yllätyksen.
– Jos tulevaisuuden visiot toteutuvat, insinöörit saattavat olla tekemässä ”harkittua itsemurhaa” kehittämällä robotteja ja tekoälyä. Automaation lisääntyessä kuluttajasta tulee pian tekniikan ”ammattilainen” – insinööriä ei ehkä tarvita joka paikassa, professori arvioi.
Tekniikkaa kaikkialla 24/7
Michelsen haluaa myös haastaa insinöörit keskustelemaan teknologian merkityksestä maailmalle ja ihmiselle.
– Teknologia on tullut ulos tehtaasta, se on osa jokaisen arkea ja kohta ihon allakin. On välttämätöntä, että sen kehittäjät ottavat osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Michelsen ei nielaise ajatusta, että insinöörit tekevät vain sen, mitä päättäjät keksivät tilata, vaan hän näkee ammattikunnan teknologian kehittäjänä ja lobbaajana olevan velvollinen myös keskustelemaan tekemisistään.
– Ei teknologia ole neutraalia vaan poliittista ja yhteiskunnallista. Jos insinöörit kehittävät vaikkapa tuloeroja kasvattavaa teknologiaa, eikö heidän pitäisi myös osallistua yhteiskunnan eriarvoistumisesta käytävään keskusteluun? Tai ilmastonmuutoksesta?
Michelsen tietää, että moni näkee teknologian maapallon pelastajana, mutta rohkenee silti kysyä, onko insinööri osa ongelmaa teollisen maailman luojana.
Michelsen lähestulkoon provosoi, ja syynä on se, että hänen mielestään puolivaloilla ajaminen on hämäystä. Tekniikan tekemisessä piilee valtaa, joka on syytä tuoda esiin.
- TEK suunnittelee jäsenillensä etiikkaforumin avausta ensi vuonna. Aiemmat etiikkaan liittyvät julkaisut osoitteessa: www.tek.fi/tekniikanetiikka
Tekniikan maa -näyttely syntyi onnellisten tähtien alla
Lokakuussa Tekniikan museossa avautunut Tekniikan maa -näyttely esittelee Suomen tekniikan ja teollisuuden historiaa. Museonjohtaja Marjo Mikkola iloitsee siitä, että museo pääsee näin juhlistamaan myös Suomi 100 -juhlavuotta.
Mikkola siirtyi Tekniikan museon johtoon aprillipäivänä 2007. Suksien, autojen, rakennusteollisuuden tuotteiden ja tv-ohjelmien maailmassa kannuksensa hankkinut kauppatieteiden maisteri orientoitui tehtäväänsä suorittamalla museologian opinnot heti valintansa jälkeen.
Ensimmäinen urakkakin odotti tekijäänsä.
– Pöydällä oli valtaisa pino suunnitelmia Kemiaa koko elämä -näyttelyn rakentamiseen. Näyttelyn oli määrä avautua samana vuonna – ja kyllä, se aukesi marraskuussa 2007.
Siitä tuli kuitenkin viimeinen teollisuusalanäyttely. Ajatus korvata alakohtaiset näyttelyt oli kytenyt jo jonkin aikaa, ja 2013 Tekniikan museota ylläpitävän säätiön hallitus teki päätöksensä: uusi perusnäyttely olisi koko teollisuuden kattava yhteisnäyttely.
Mikkola tiimeineen käynnisti neljän vuoden urakan.
Innovaatiot ovat osa kulttuuria
Näyttelyn pohjaksi laadittiin tieteelliset kriteerit täyttävä käsikirjoitus, jonka tekijäksi valittiin filosofian tohtori Tiina Männistö-Funk. Satasivuisen käsikirjoituksen tarinallistivat näyttelykäsikirjoitukseksi Tekniikan museossa työskentelevä elämys- ja oppimispäällikkö Johanna Vähäpesola, tuottaja Riina Linna, kokoelmapäällikkö Kirsi Ojala sekä projektitutkijat Jari Kettunen ja Emilia Västi.
– Näyttelyarkkitehdiksi halusimme alan taitajan, arkkitehti Taina Väisäsen, Mikkola kertoo.
Museonjohtaja on vastannut projektista kokonaisuudessaan, mutta erityisesti yhteistyökumppaneiden hankkiminen on ollut Mikkolan kontolla.
– Rahoituksesta ovat vastanneet pääosin Suomen kulttuurirahasto, TT-säätiö, Sähköturvallisuuden edistämiskeskus, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä lukuisat yritykset.
Mikkola halusi yhteistyökumppaneiksi myös yritykset. Ei vain rahoituksen takia, vaan koska teollisuuden tarinaa on vaikea kertoa ilman yrityksiä.
– Yritykset ja teollisuusjärjestöt eivät välttämättä hahmota tekevänsä bisneksen ohella kulttuuriperintötyötä. Innovaatiot ovat kuitenkin tärkeä osa kulttuuriamme, hän muistuttaa.
Museo lähestyi yrityksiä vuosi sitten syyskuussa.
– Pelkäsin, että olemme pahasti myöhässä…
Ei oltu.
Tavoitteena oli saada mukaan vähintään viisi yritystä – yhteistyökumppaneiksi lähti kaksitoista.
– Kaikki on mennyt kuin Strömsössä! Mikkola hymyilee tyytyväisenä.
- Lisätietoja: www.tekniikanmuseo.fi