Pelastaako teknologia hyvinvointiyhteiskunnan?

Tulevaisuudentutkija Risto Linturin äänestä on helppo kuulla turhautumista.

– Iso osa päättäjistä ajattelee, että teknologian kehityksellä ei ole merkitystä hyvinvoinnin luonnissa. Menneen menestyksen myötä näkökulma on kaventunut. Teknologia nähdään pääasiassa erilaisten tietoteknisten sovellusten ja kännyköiden kehityksenä. Huomio on kiinnittynyt liiaksi tulojen jakamiseen, ei niiden luomiseen.

Vielä 90-luvulla Suomi porskutti teknologian mallimaana: omaksuimme muita ripeämmin internetin ja kännyköiden varhaisen käytön. 2000-luvulla edetessä vauhti on hiipunut.

Samaan aikaan teknologia on kehittynyt huimin harppauksin monilla eri aloilla. Linturi ha­luaa palauttaa Suomen kehityksen etujoukkoihin.

– Jos asioita kehitetään saman ajattelutavan mukaan, aiempaa suuremmilla panostuksilla saadaan aikaan yhä pienempiä tuloksia. Kaikki ilmeinen on jo tehty. Vanhalla osaamisella ei saada luotua uutta työtä. Kaikki arvokas suunnittelutyö kohdistuu uuteen, vanhaa saa halvalla.

Linturi korostaa, että pioneeriroolista on hyötyä. Nopea omaksuja pärjää pienillä pääomilla.

– Alkuvaiheessa asiakkaat maksavat opettelusta eli tutkimus- ja tuotekehityksestä, sillä kukaan ei osaa asiaa hyvin. Jos odotetaan viisi vuotta, osaajien määrä tuhatkertaistuu, minkä jälkeen kaiken joutuu maksamaan itse. Ja jotta siitä saisi hyötyä ja bisnestä, pitää olla miljoonarahoitus.

Innostu uudesta

Tauteja tunnistavat biosirut, robottijalat, kattava dna-luenta, nanosellu, aurinkokennoilla kulkevat autot. Lista kuulostaa kuin teknologiauskovaisen raamatulta, mutta Linturi vakuuttaa, että monet mullistavat teknologiset ratkaisut ovat jo olemassa.

Viime syksynä hän kirjoitti yhdessä tohtori Osmo Kuusen ja VTT:n tutkijan Toni ­Ahlqvistin kanssa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle raportin Suomen sata uutta mahdollisuutta: Radikaalit teknologiset ratkaisut.

Tutkijat nimeävät sata radikaalia teknologia­ratkaisua, joiden vaikutus Suomen ja maailman toimintatapoihin voi jo vuoteen 2030 mennessä olla suurempi kuin internetin ja älypuhelinten vaikutus nykymaailmaan. Yksittäisten laitteiden sijasta tarkastelussa ovat kokonaisuudet, jotka voidaan ratkaista eri tekniikoilla.

Linturin on vaikea löytää elämän osa-aluetta, jota teknologia ei mullistaisi ennennäkemättömällä tavalla. Nopeasti käy ilmi, että itsediagnostiikka voisi ratkaista monia terveydenhuollon ongelmia. Biosiru kertoisi kännykkään, mikä tauti vaivaa ja lääkkeet saisi suoraan apteekista ilman lääkärissä käyntiä.

3D-tulostuksen myötä yleistyvä lähivalmistus taas mullistaisi teollisen tuotannon. Jos esimerkiksi varaosat, yksilölliset tuotteet ja lyhyet sarjat voisi tulostaa suoraan kaupassa, lyhenisi logistiikkaketju huomattavasti ja merkittävä osa työstä palautuisi Kiinasta takaisin Suomeen.

Yksi Linturin lempiaiheista on automatisoitu liikenne. Hän arvioi, että palveluna tarjottava robottiliikenne säästäisi kymmenen miljardia euroa vuodessa ja vapauttaisi sadan miljardin pääomat. Samalla autojen määrä vähenisi Suomessa kolmesta miljoonasta miljoonaan, ja parkki­hallit vapautuisivat muuhun käyttöön.

– Itsestään lentävien minikopterien avulla voi kuljettaa mitä tahansa tavaroita. Amazon suunnittelee Yhdysvalloissa toimittavansa pikkupaketit puolessa tunnissa tilauksesta minikopterilla, ja myös Kiinassa ja Australiassa on vastaavanlaisia suunnitelmia, hän jatkaa.

Seuraavaksi katse suunnataan minikoptereitakin korkeammalle.

– Energiajärjestelmä uudistuu täysin 30 vuoden aikana. Nykytahdilla aurinkosähkön hinta puolittuu kymmenen vuoden välein. Uusia
keinoja on paljon, mutta lähes aina päätökset energia­ratkaisuista perustuvat vanhoihin ja uudet teknologiat unohdetaan.
 

Apuväline kehityksen seuraamiseen

Linturin mukaan tavoitteena on ollut ennen kaikkea herätellä päättäjiä ja muuta yhteiskuntaa huomaamaan, kuinka nopeasti uudet teknologiat kehittyvät maailmalla ja mitä mahdollisuuksia ne avaavat.

– Tarkoitus oli laittaa teknologioita vaikuttavuusjärjestykseenkin, mutta resurssien ohjauk-sessa tällaiset keskitetyt tärkeysjärjestykset eivät ole kovin tärkeitä. Elämme itse organisoituvassa maailmassa, jossa jokainen päättää omista resursseistaan.

– Osittain kyse on myös pelkojen hälventämisestä, että uskalletaan nähdä mahdollisuuksia, joita ei ole ennen nähty, Kuusi täydentää.

Tutkimuksen ydin on tutkijoiden luoma nelitasomalli. Mallissa on listattu 20 elämän osa-aluetta, arvonluontiverkostoa, joihin teknologiat vaikuttavat. Mukana on kaikkea opetuksesta terveyteen ja kestävään kehitykseen. Mitä enemmän teknologiat vaikuttavat eri elämän­alueisiin, sitä suuremman pistemäärän ne saivat.

Lisäksi arvioitiin sitä, kuinka valmis teknologia on, millainen on alan maailmanlaajuinen tieteellinen kehitys sekä millainen osaaminen ja vientipotentiaali Suomella on alalla.

Kuusi korostaa, että arvonluontiverkosto osoittaa, miten yksi teknologia saattaa vaikuttaa moneen elämän osa-alueeseen. Neli­tasomalli tarjoaa toimivan alustan asiantuntijakeskustelulle.

– Malli on läpinäkyvä, ja siitä voi helposti nähdä, mistä osista tulos muodostuu. Tämä ei ole jumalansana, vaan prosessi. Nyt on tärkeää, että jokin taho huolehtii mallin jatkuvasta päivittämisestä, jotta sitä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa. Esimerkiksi TEKillä voisi olla mielestäni jokin rooli päivityksen organisoijana, Kuusi ehdottaa.
 

Lainsäädäntö estää kehityksen

Miten usko teknologian mahdollisuuksiin saataisiin sitten palautettua? Linturi kääntää katseet päättäjien suuntaan. Hän muistelee, kuinka 90-luvulla muun muassa presidentti Martti Ahtisaari ja pääministeri Esko Aho käsittelivät puheissaan internetin mahdollisuuksia ja edistivät eurooppalaisen GSM-standardin vakiintumista.

– Päättäjien tulisi kiinnittää huomiota ja valaa uskoa. Silloin myös yritykset ja media seuraisivat perässä. Nyt pääministeri Jyrki Katainen on toivonut positiivisempaa asenneilmastoa, mutta hän ei kuitenkaan anna mitään syytä olla positiivinen esittämällä vaihtoehtoja.

Myös Arkadianmäellä löytyy työsarkaa.

– Monet radikaaleista teknologioista ovat laittomia tai valtio tukee perinteisempää tapaa tehdä asioita. Myös monissa infrahankkeissa julkisella toimijalla olisi mahdollisuus myös määritellä hinnat ja rakenteet.

Linturi ja Kuusi myöntävät, että teknologian rajaseudulla liikkumisessa piilee omat riskinsä. Robottiautoon saattaa iskeä virus tai biosiru diagnosoikin väärin.

– Nyt liikenneonnettomuuksien aiheuttamat kustannukset ovat vuosittain noin kaksi miljardia euroa. Jos olemme mukana kehittämässä teknologioita, sitä valmiimpia olemme myös riskien kohtaamiseen, Linturi huomauttaa.

– Emme ole halunneet keskittyä pelkästään ongelmiin, vaan teknologian luomaan potentiaaliin. Toisaalta Talvivaaran esimerkki osoittaa, että uuden teknologian kanssa saattaa tulla taka­pakkia. Riskiarviot pitää tehdä huolella, kun tekniikkaa otetaan käyttöön, Kuusi jatkaa.
 

Autotallista markkinoille

Linturi uskoo, että tutkimus- ja tuotekehitys­panokset nousisivat, jos Suomessa ymmärrettäisiin laajasti, että tekniikka tuo lisäarvoa. Hän on huomannut, että teknologia kehittyy tehokkaimmin, kun se otetaan nopeasti käyttöön.

– Jos jotain kehitetään tutkimuslaitos- tai yliopistolähtöisesti, meiltä puuttuvat asiakkaat. He kuitenkin tietävät parhaiten, mitä hyötyä teknologiasta on heille. Tai sitten laitokset tekevät yhteistyötä isojen yritysten kanssa. Monesti pienet firmat innostuvat kuitenkin ensimmäisinä radikaaleista teknologioista. Pioneerihomma lähtee liikkeelle autotalleista, aivan kuten peli­teollisuudessa tapahtui.

Linturin mielestä Suomessa kannattaa hyödyntää aluksi teknologioita, jotka ovat heti kaupallistettavissa. Tällöin valtaosa rahoituksesta olisi asiakaslähtöistä.

– Vuosia kestävien kehitysohjelmien sijasta pitäisi tukea kaupallistamista kotimaassa eikä tuotekehitystä, joka tähtää vain vientiin. Lähivalmistuksen myötä kotimaassa valmistetaan tulevaisuudessa yhä suurempi osa tavaroista. Tällöin myös kotimarkkinoiden pitää olla kunnossa.

Tammikuussa julkaistu Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan tutkimus arvioi, että tieto­teknistyminen vähentää Suomessa kolmasosan työpaikoista 10–20 vuoden kuluessa. Uhattuina ovat erityisesti vähän koulutusta vaativat työ­paikat, joissa tehdään suorittavaa työtä. Sen sijaan teknologioiden hyödyntäminen olisi valtava mahdollisuus insinöörityölle.

– Jos radikaaleja teknologioita otetaan käyttöön, muun muassa kaikki suunnittelutyö pitää tehdä uudestaan, Linturi havainnollistaa.