Offshoring vastaan reshoring

– Yllätys yllätys, Kiina ei olekaan se, mihin yritykset tuotantoaan eniten siirtävät. Niin suomalaiset, ruotsalaiset kuin tanskalaisetkin haluavat viedä tuotantolaitoksiaan yhä useammin Itä-Euroopan maihin tai läntiseen Eurooppaan, kertoo Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) teollisuustalouden laitoksen professori Jussi Heikkilä.

Heikkilä isännöi Tampereella 15. helmikuuta kollegansa Petri Suomalan kanssa seminaaria, jossa kerrottiin ROaMING eli Reshoring of Manufacturing -tutkimuksen löydöksistä. Tilaisuudessa keskusteltiin innokkaasti myös eri valtioiden päätöksentekijöiden vaikutusmahdollisuuksista yritysten tuotantopaikkapäätöksiin. Tutkimuksen TTY:llä toteutettavan osan budjetti vuosille 2015–2016 on 710 000 euroa, ja sitä rahoittavat Tekes ja TTY.

TTY:n edustajien lisäksi seminaarissa mielipiteitään ja löydöksiään esittelivät professorit Jan Olhager Lundin yliopistosta sekä Jan Stentoft Etelä-Tanskan yliopistosta. He vastaavat tutkimuksen Ruotsissa ja Tanskassa tehtävistä osioista. Yritysmaailman näkemyksiä tapahtumaan toi Sandvik Mining and Constructionin Tampereen yksikön johtaja Petri Liljaranta.

Yrityksen koolla on merkitystä

Jo tässä vaiheessa on saatu selville useita mielenkiintoisia suuntaviivoja ja lukuja. Tutkimukseen osallistuneiden 847 yrityksen vastauksissa korostuu se, että offshoringiin eli tuotannon ulkomaille viemiseen liittyvät päätökset tehdään usein kustannussyihin vedoten. Reshoringiin eli tuotannon takaisin tuomiseen yrityksiä puolestaan kannustaa kotimaisten työntekijöiden tiedot, taidot ja teknologiaosaaminen sekä tuotannon tuominen lähelle tuotekehitystä.

– Tuotantoa viedään enemmän ulos kuin tuodaan takaisin. Molemmat luvut ovat kuitenkin kasvussa. Ainakin osa yrityksistä tekee edelleen offshoring-päätökset ottaakseen muista mallia, eivätkä tee kunnollista analyysiä päätöksen pohjaksi, Heikkilä kertoo.

Tutkimukseen vastanneista suomalaisyrityksistä 30 prosenttia on vienyt tuotantoa ulkomaille viimeisten viiden vuoden aikana ja 13 prosenttia yrityksistä oli tuonut valmistusta takaisin Suomeen. 44 prosenttia arveli siirtävänsä lisää tuotantoa ulkomaille seuraavan kahden vuoden sisällä ja 23 prosenttia tuovansa sitä takaisin kotimaahan.

– Yritykset, joilla on useita tehtaita, ovat voineet miettiä erilaisia rooleja eri maissa sijaitseville tehtailleen. Siksi kotimaisiin tehtaisiin haetaan jotain tietyn tyyppistä osaamista, Heikkilä jatkaa.

– Yrityksen koko vaikuttaa tuotannon sijaintia koskeviin päätöksiin. Esimerkiksi Ruotsissa yli 500 työntekijän yritykset siirtävät tuotantoaan molempiin suuntiin enemmän kuin pienet yritykset, Jan Olhager toteaa.

Ruotsissa outshoringin ja reshoringin määrä tuntuu saavuttaneen jo jonkinlaisen tasapainon. Professori Olhagerin mielestä on kuitenkin huolestuttavaa, että iso osa haastatelluista ruotsalaisyrityksistä ei ole tehnyt yritystasoista strategiaa tuotannon viemisestä ulkomaille tai tuomisesta takaisin kotimaahan. Suomessa tuotantostrateginen tilanne on hieman parempi.

Kiinalaiset kopioivat

Sandvikin Petri Liljarannalla on paljon näkemyksiä tuotannon siirtoihin liittyen, sillä hän on työskennellyt yrityksessä jo 20 vuotta. Hän on myös ollut Kiinassa rakentamassa uutta tehdasinvestointia. Liljaranta kysyi seminaarissa useaan kertaan, ovatko kustannussäästöt todellakin syy ulkomaaninvestointeihin, vai piilevätkö syyt jossain ihan muualla.

– Päätöksissä on otettava huomioon laajasti erilaisia asioita, ja laskelmissa pitää olla mukana kaikki luvut. Ekspatriaatitkaan eivät ole ilmaisia, hän toteaa.

– Kiinalaiset ovat taitavia näyttämään kannattavia lukuja, mutta todellisuus voi olla toinen. Päätöstentekijöiden huolellinen perehtyminen tietoihin on välttämätöntä, jotta myös piilotetut faktat saadaan esiin.

Sandvikin tuotteet monimutkaistuvat jatkuvasti ja ne tarvitaan yleensä heti, kun asiakas ilmaisee tarpeensa. Kiinassa vaaran paikka on immateriaalioikeudet, sillä tuotekopiointi on tavanomaista.

Liljaranta korostaa offshoringia harkitseville yrityksille, että asiakkaat ovat nykyisin hyvinkin tietoisia siitä, missä tuote valmistetaan. Jos tekeminen on halvempaa, pitää sen näkyä myös tuotteen hinnassa.

Lisää teknologiaosaamista

ROaMING-tutkimuksen tekijät ovat sitä mieltä, että valmistusta voitaisiin saada enemmän Pohjoismaihin, mikäli tietoja, taitoja ja teknologiaosaamista vahvistettaisiin entisestään.

– Oikeanlainen koulutus ja työmarkkinoiden joustavuus ovat avaimia tuotannon säilymiseen kotimaassa. Mitä nuoret pojat ja tytöt nykyään tekevät? On huolestuttavaa, jos tekniikka ei kiinnosta, sanoo Jan Stenstoft Tanskan tilanteesta.

Jan Olhager kertoo Yhdysvaltoihin ja Saksaan perustetuista kansallisista ohjelmista, joilla kannustetaan yrityksiä lisäämään tuotantoaan kotimaassa.

– Jos yrityksiä tuettaisiin ensimmäisessä reshoringissa, se voisi lisätä kotimaisia investointeja myös jatkossa, hän täsmentää.

Koska yhteiskunnan ja yritysten intressit eivät aina kohtaa, ja tämän päivän päätökset voivat olla huomenna vääriä, avainsana on joustavuus. Kaikkien faktojen täytyy kuitenkin olla tiedossa päätöksen hetkellä.

– On merkillistä, että tuotannon takaisin tuominen tuntuu kovin vaikealta, mutta tuotantoa on viety ulkomaille välillä hyvinkin löyhin perustein, Heikkilä sanoo.