Missä on uuden teollistamisen suunnitelma?

|
Blogimerkintä
Kuuntele

Vanhan säätäminen ei enää riitä. Uuden hallituksen on tunnistettava innovaatiovetoisen kasvun rooli Suomen tulevaisuuden moottorina ja laadittava poikkihallinnollinen uuden teollistamisen toimenpideohjelma.

Suomen nousu edellyttää uutta strategiaa
Suomen ulkomaankaupan vientihinnat suhteessa tuontihintoihin ovat olleet laskusuunnassa jo 15 vuotta. Jotta vientihinnat saadaan nousuun, on tuotettava innovaatioita, uudistettava tuotteita ja luotava kokonaan uutta tuotantoa.

Me TEKissä olemme huolissaan uuden hallituksen strategiakeskustelusta. Lähtökohtana näyttää olevan ekonometrinen lähestymistapa, joka perustuu vanhan toiminnan säätämiseen ja tehostamiseen.

Jos teemme samoja asioita kuin ennenkin – hiukan ahkerammin, hiukan enemmän ja vaikka hiukan halvemmallakin – niin emme valitettavasti pääse pitkällekään tästä alhosta. Säätäminen ei riitä.

Jotta pääsisimme takaisin kasvupolulle, hallituksen on tunnistettava ja tunnustettava innovaatiovetoisen kasvun rooli Suomen tulevaisuuden moottorina ja laadittava siihen liittyvä poikkihallinnollinen uuden teollistamisen toimenpideohjelma.

TEK ehdottaa toimenpideohjelmaan kolmea pääkohtaa:


1. Digitalisaation täysimääräinen hyödyntäminen julkisen sektorin palvelutuotannossa

  • Uudistamisen perustaksi rakennetaan tietojärjestelmä, joka yhdistää eri toimijoiden tietokannat toimivaksi kokonaisuudeksi. Järjestelmän tulee olla modulaarinen, jolloin sen toteuttaminen voidaan pilkkoa sellaisiin osiin, joiden tekemiseen voivat osallistua myös pienet ja keskisuuret innovatiiviset ohjelmatalo.

 
2. Hallituksen on panostettava tieteelliseen perustutkimukseen aloilla, joilla Suomella arvioidaan olevan hyvät menestymisen mahdollisuudet globaalissa kilpailussa.

Suomen kokoisen maan ei auta hajottaa vähiä resurssejaan, vaan keskittää ne muutamille aloille, joilla voidaan saavuttaa  edelläkävijän asema. Analyysi näistä aloista on tekemättä, mutta nopeasti voidaan luetella ainakin seuraavat:

  • Puun käyttö uusien tuotteiden raaka-aineena, kuten vaikkapa nanoselluloosa, tekstiilikuidut, orgaaninen kemia – Suomella on kilpailuetua raaka-ainevarojensa ansiosta.
  • Lääketieteen teknologia – ilahduttavana poikkeuksena viennin muuten aneemiseen kuvaan, lääketieteen teknologian vienti nousee vauhdikkaasti, ja Suomella on hyviä aihioita huippuosaamisen keskittymälle.
  • Tietoliikennetekniikan laitteet ja ohjelmistot, 5G, telemetriikka ja sen sovellukset ja nanoteknologia – näissä kaikissa Suomella on hyvää kansainvälisen luokan tutkimusta ja osaamista.

Panostus voisi tapahtua esimerkiksi perustamalla kymmenkunta huipputeknologian tutkimusohjelmaa, joihin sijoitetaan joitakin satoja lahjakkaita tutkijoita. Kustannukset ovat vaatimattomia verrattuna melkein mihin tahansa niin sanottuun elvytystoimeen. Esimerkiksi sata huippututkijaa tutkimusvälineineen maksaa noin 10–20 miljoonaa euroa vuodessa.

 
3. Suomi on tehtävä houkuttelevaksi investointien kohteeksi.

Avainasemassa on lupakäytäntöjen sujuvuus. Esimerkiksi Oulu on toipunut nopeasti Microsoftin alasajosta, kun kaupunki, valtiovalta, yliopisto ja yritykset ovat yhdessä panostaneet uuden yritystoiminnan houkuttamiseen alueelle. Alueella oleva osaaminen on tietysti merkittävä vetovoimatekijä, mutta se ei olisi yksinään riittänyt ilman julkisen puolen joustavaa ja rakentavaa mukaantuloa.

Hallituksen tulee parantaa Suomen houkuttelevuutta globaalisti toimivien yritysten korkean lisäarvon toimintojen sijaintipaikkana:

  • Kansainvälisyys: englanti valtion ja vähintäänkin yliopistopaikkakuntien viralliseksi asiointikieleksi. Oikeasti tämä ei olisi vaikeatakaan. Englannin kielen osaaminen on Suomessa paremmalla tasolla kuin ruotsin.
  • Houkuttelevuus myös yksilöiden kannalta: verotus voi ihan hyvin olla progressiivista, mutta jos progressio on maailman kireintä, se on varmasti ongelma, kun globaalissa yrityksessä mietitään, minne se rakentaisi oman osaamiskeskittymänsä.
  • Hyvät tietoliikenne- ja fyysiset yhteydet.