Kalkkiviivoilla

|
Uutinen
Kuuntele

TEKin neuvottelujohtaja ja YTN:n pääsihteeri Yrjö Taivainen jää eläkkeelle. Mitä hänelle on jäänyt 30-vuotisesta urasta käteen?

Erittäin mukavat muistot haasteellisesta ja vaihtelevasta työrupeamasta. Edunvalvontatyö on nykyään kuin pullataikina; se paisuu koko ajan. Väkeä palkataan lisää mutta kuitenkin kaikilla on mielettömästi töitä.

Näin sanoo Yrjö ”Ykä” Taivainen. Hän tietää mistä puhuu. Elokuun lopussa eläkkeelle jäävän neuvotteluyksikön johtajan työura Tekniikan akateemiset TEKissä kattaa kolmekymmentä vuotta. Siinä ajassa ehtii nähdä maailman muuttuvan.

Teekkaritempauksia Tampereella

Taivainen valmistui diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1981. Hän opiskeli tie- ja liikennetekniikkaa. Taivainen muistelee lämmöllä 70-luvun teekkarimeininkiä.

– Kerran testasimme Tampereen kaupungin liikennelaitoksen bussien kapasiteettia, Taivainen kertoo.

Tempauksessa 267 teekkaria ahtautui normikokoiseen kaupunkilinja-autoon.

– Kyllä siellä istuttiin sylikkäin. Bussi ei kestänyt ihmismäärää ja pari ikkunaa pamahti rikki. Tarkoituksena oli ajaa täydellä bussilla, mutta kuski ei uskaltanut.

Teekkarimeiningillä Taivainen viittaa vapaa-ajan lisäksi myös korkeakoulupolitiikkaan. Taivainen oli monessa mukana TTKK:n ylioppilaskunnassa ja toimi muun muassa sen puheenjohtajana vuosina 1975–76.

Pitkän linjan tekkiläinen

TEKin arkistoista löytyy jo vuodelta 1977 pöytäkirja, jossa mainitaan Yrjö Taivainen. Hän osallistui tapahtumaan, jonka TEKin edeltäjäjärjestö Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Keskusliitto KAL järjesti yhdessä ylioppilaskuntien aktiivien kanssa.

TEK-uransa Taivainen aloitti 2.8.1984 KAL:n julkisen sektorin asiamiehenä.

Organisaation kehittyessä myös Taivaisen tehtäväpaletti kasvoi. Vuonna 1986 hänestä tuli osastopäällikkö ja seitsemän vuotta myöhemmin neuvottelupäällikkö. Tuolloin Taivainen sai vastuulleen julkisen sektorin lisäksi edunvalvontaa myös yksityisellä palvelualalla. Vuonna 1995 tehtävät laajenivat teollisuuden alalle. Neuvottelujohtajan nimikkeen Taivainen sai vuotta myöhemmin TEKin organisaatiouudistuksen myötä.

– Työssäni olen päässyt osalliseksi laajoihin verkostoihin. Kovan työmarkkinaedun­valvonnan lisäksi olen ollut mukana tuottavuus- ja kehitysprojekteissa. Se on ollut hyvää vaihtelua, Taivainen kertoo.

Sitkeää vääntöä

Vuodesta 1995 alkaen Taivainen on toiminut Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n työehtosopimusneuvottelijana useilla neuvottelu­sektoreilla. Pääsihteeri hänestä tuli vähän toista vuotta sitten.

– Parhaiten mieleen jäävät ne hetket, kun on saatu neuvoteltua uusia sopimuksia. Sopimukseen pääseminen on saattanut vaatia useamman vuoden työn.

Yksi mieleenpainuva neuvottelumuisto 1990-luvulta koskee energia-alaa.

– Työnantajaliiton edustaja soitti minulle kuudelta aamulla. Hän ei ollut nukkunut, koska edellisiltana neuvoteltu muistio oli alkanut harmittaa häntä. Edustajan mukaan muistioon oli vahingossa tullut sana ”sopia”. Hän tiedusteli, voisiko sanaa lieventää. Tiesin, ettei kyseinen dokumentti ollut kovin syvällinen, joten annoin periksi.

– Sitkeä työ tuotti hedelmää jossain vaiheessa. Energia-alan ylemmille toimihenkilöille saatiin työehtosopimus, Taivainen iloitsee.

Herrasmiehiä ja nousukkaita

Neuvottelukulttuuri ei ole Taivaisen mukaan sinänsä muuttunut vuosien saatossa, mutta neuvottelijat ovat.

– Joskus vuosia sitten tunsimme paremmin vastapuolen neuvottelijat. Neuvottelutapamme oli herrasmiesmäinen. Nykyiset neuvottelijat ovat kovia, ja heillä tuntuu olevan tarve saada sulkia hattuunsa. Se ei välttämättä edistä neuvotteluja, vaan saattaa jopa hidastaa niitä.

Taivaisen mukaan hänen havaintonsa pätevät molempiin neuvotteleviin osapuoliin.

– Jos arvostaa vastapuolta, ei se tarkoita, että luopuisi omista tavoitteistaan.

Neuvottelevat osapuolet kävivät aikanaan yhdessä opintomatkoilla tutustumassa kansainvälisiin yrityksiin sekä heidän työehtosopimuksiinsa ja henkilöstöhallintoonsa.

– Olen päässyt tutustumaan varmasti yli sataan firmaan. Se on auttanut pitämään realismin mielessä työehtosopimuksia neuvoteltaessa. Kun tietää eri firmojen taloustilanteista ja kehitysnäkymistä, pysyvät omat jalat maassa, kun esittää työnantajille tavoitteita.


Ajatuksia eläkkeestä

Vaikka tulevat eläkeneuvottelut eivät Taivaista enää työllistä, hänellä on näkemyksiä asiasta.

– Yksisilmäisellä eläkeiän nostolla ei ratkaista ongelmia. Koko työuraa pitäisi pidentää. Opiskeluaikaa pitäisi tehostaa, jotta väki saataisiin aikaisemmin töihin. Varsinaisen työrupeaman pitäisi olla sellainen, että sitä jaksaa tehdä pidempään. Työhyvinvointiin pitää panostaa.

Omat eläkevuotensa Taivainen aikoo viettää pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Hän vetäytyy harrastamaan golfia ja rättisitikoita. Eläkkeellä aikaa jää myös lapsenlapsille ja näpertelylle.

– Kesämökillä olen totta kai koko ajan saha tai vasara kädessä. Tai sitten myllään maata nenä turpeessa!

Yrjö Taivainen on jäämässä eläkkeelle TEKistä 30 vuoden työrupeaman jälkeen.