Kadonnutta kilpailukykyä metsästämässä
Uuden kasvun luomisessa kustannuskilpailukyky ei yksin riitä, vaan nyt kaivataan uusia avauksia ja innovaatioita. Tätä visaista kysymystä pohdittiin TEKin järjestämässä seminaarissa 27. toukokuuta.
Psykologi ja tietokirjailija Jari Ranne on huolestunut suomalaisten innovaatioiden tasosta.
– Innovatiivinen ajattelu on ajattelua, joka tuottaa uutta. Kun olen arvioinut viime aikoina innovaatioita uutuusarvon näkökulmasta, tulos on ollut hyvin huono. Tuotteet voivat olla laadukkaasti tehtyjä tai vastata tarpeeseen, mutta ratkaisuissa, tekniikoissa tai tuotteissa ei ole mitään uutta, Ranne summasi 27. toukokuuta Suomalaisen Insinöörityönpalkinnon jakotilaisuuden yhteydessä järjestetyssä seminaarissa.
– Tosi kovan luokan innovatiivisesti ajattelevia organisaatioita ja ryhmiä on vain kaksi prosenttia. Hälytyskellojen pitäisi soida 60–90 prosentissa organisaatioista, Ranne arvioi.
Ranne on pohtinut jo pitkään kykyämme innovoida ja ajatella innovatiivisesti. Keväällä häneltä julkaistiin kirja Sytytä innovatiivinen ajattelu. Vuosien saatossa hän on tehnyt satoja haastatteluja ja tutustunut lukuisiin tapauksiin.
Tekniikat unohtuvat, jos arvot eivät ole kunnossa
Miten tilannetta sitten saataisiin parannettua? Ranne korostaa, että innovatiivisuuden juuret piilevät arvoissa.
– Kun tarkastelee innovatiivisia ihmisiä, heille on tyypillistä, että ratkaisujen etsiminen ja poikkeava ajattelutapa sävyttää kaikkea työskentelyä ja tekemistä. Kun muut lyövät hanskat tiskiin, he ajattelevat, että pitäisikö katsoa vielä eri näkökulmasta.
– Myös heidän ihmiskäsityksensä on erilainen. He uskovat, että ihmiset pystyvät kehittymään ja avartamaan ajatteluaan.
Ranteen mukaan arvoja on mahdollista muokata, mutta se on pitkä prosessi.
– Ei riitä, että on yksi kehittämispäivä keväällä ja yksi syksyllä. Ensimmäiset kymmenen kertaa vievät prosessia eteenpäin kymmenen prosenttia.
Ranne on huomannut, että työyhteisöissä ja tutkimusorganisaatioissa uuden luomisessa keskitytään liikaa miettimään, miten ollaan innovatiivisia ja miten pitää ajatella käytännössä.
– Tekniikoiden ja toimintatapojen opettelu ei ole vaikeaa, mutta ne unohtuvat helposti kiireessä, väsymyksessä ja taloudellisesti huonoina aikoina. Pysyvä muutos saadaan aikaan vain, kun arvot eli innovoinnin juuret ovat kunnossa.
Julkisia panostuksia kohdennettava
Yksikönjohtaja Pekka Pellinen TEKistä on katsonut huolestuneena viimeaikaista kehitystä.
Yritykset ylläpitävät kannattavuuttaan henkilöstövähennyksillä ja kululeikkauksilla, ja samaan aikaan satsaukset uuden luomiseen, julkiset ja yksityiset t&k-panostukset, ovat laskeneet jo useana vuotena.
– Julkiset panostukset ovat talouden uudistumisen ja tuottavuuden kannalta keskeisiä eikä niitä pidä leikata enempää. Julkisia panostuksia tulee kohdentaa muutosta ja rakenteellista uudistumista tuottaviin hankkeisiin.
Myös osastopäällikkö Petri Peltonen työ- ja elinkeinoministeriöstä kohdentaisi niukkoja resursseja.
– Valtion satsaukset perustutkimukseen ovat kohdillaan, mutta huolenaiheena on, että meidän tutkimusjärjestelmämme, yliopistot ja tutkimuslaitokset, on rakenteeltaan liian kirjava. Kahden miljardin euron vuosittaiset panostukset hajautuvat liian pieniin yksittäisiin toimipisteisiin.
| Näillä eväillä uutta potkua tuottavuuteen |
|---|
TEKin mukaan osaamispohjainen kasvu koostuu osaavista yksilöistä, kasvuhakuisista yrityksistä ja tehokkaasta innovaatiojärjestelmästä.
|
Valtiovalta panostaa vuosittain tutkimus- ja kehitystoimintaan kaksi miljardia euroa. Petri Peltosen mukaan on tärkeää varmistaa, että tämä käytetään mahdollisimman fiksulla tavalla, joka uudistaa suomalaista kansantaloutta.
Suomalaisen Insinöörityönpalkinnon jakaminen alkoi Retuperän WBK:n tahdissa.
Lue myös TEK-verkkolehdestä: