Design Factoryssa opitaan tekemällä

Kahvinkeitin ja smoothie-kone käyvät kuumana jo aamutuimaan Aalto Design Factoryn keittiössä 3.5. Puoli yhdeksän aikaan TEKin järjestämälle aamupalalle alkaa saapua tutkijoita, opiskelijoita, rakennuksessa toimivia yrittäjiä – sekä Espoon ja Vantaan kaupungin edustajia, jotka ovat aloittelemassa omaa tilaisuuttaan viereisissä tiloissa. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta iloinen puheensorina virittyy keittiöön.

Inga Makkonen ja Mark McKay esittelevät prototyypin laitteesta, johon voi kaataa lasillisen – tai vaikka pullollisen – mitä tahansa viiniä ja laite alentaa sen alkoholiprosentin. Toimenpide vie noin 10–20 minuuttia ja lopputuloksena saatavan vahvuuden voi päättää itse. Laitteen juju on siinä, että viinin maun ei pitäisi prosessissa muuttua.

– Non viidestä prosentista alaspäin ei voida vielä mennä, koska alkoholilla on oma osuutensa mausta, Makkonen kertoo aamiaisen lomassa.

– Tulevaisuuden tavoitteena meillä on laite, jolla päästäisiin nollaan prosenttiin, McKay lisää.

Makkonen ja McKay ovat työstäneet laitetta Aalto-yliopiston Design Factoryn vuoden kestävällä Product Development Project (PDP) -kurssilla. Kurssilla kauppatieteiden, muotoilun ja tekniikan alan opiskelijoista kootut tiimit ratkovat yritysyhteistyökumppaneiden tuotekehityshaasteita.

Idea laitteeseen tuli WineMill-yrityksen Sami Gauffinilta. WineMill on PDP-kurssilla Makkosen ja McKayn tiimin sponsoriyritys.

–  Samilla oli ajatus siitä, että ihmiset haluavat terveellisempää ruokaa ja nauttia juomastaan ilman alkoholin haittoja. Muun muassa ilmastonmuutoksen takia viinien alkoholipitoisuus kasvaa koko ajan. Toisaalta viinin valmistamiseen liittyy monia perinteitä. Suomessakin myytävä viini on aika vahvaa, McKay kuvailee.

– Toisaalta kaupan mehuviineissä ei ole samaa makua ja tunnetta. Tämä laite tulee alkoholittomien ja perinteisten viinien väliin vaihtoehdoksi, Makkonen kuvailee.

Laite on otettu vastaan suurimmaksi osaksi positiivisella mielellä.

– Suurimmat haasteet ovat viiniin liitetyt perinteet ja alkoholittomaan viiniin liittyvät ennakkoluulot, Makkonen listaa.

Kokeilun ja testailun avulla viilattu laite esitellään PDP-kurssin Product Design Galassa 20.5.

– En ole oppinut millään muulla kurssilla yhtä paljon. Kun yritysyhteistyökumppani kyselee laitteen tekniikasta, siinä joutuu miettimään, miten tekniset asiat voi selittää niihin perehtymättömälle. Sellaista taitoa vaaditaan myös työelämässä, McKay kiittelee.

Ristiinpölytystä ja käyttäjätestausta

Aamukahvia hörppii myös Design Factoryssa ME310-kurssia opettava Miro Nurmela. Vuoden kestävässä tuote- ja palvelukehityskurssissa on käsillä kiireiset ajat. Opiskelijat esittelevät projektinsa Design Factoryssa kaikille avoimessa tilaisuudessa 27.5.

Kurssi järjestetään tiiviissä yhteistyössä kansainvälisten yliopistojen kanssa. Stanfordin yliopisto johtaa yliopistoverkostoa.

– Kesäkuun alussa menemme kurssilaisten kanssa Stanfordiin, jossa esitellään kaikki noin 30 projektia, Nurmela kertoo.

Desing Factoryn kurssilla on yhteensä 15 opiskelijaa, jotka valitaan mukaan haastattelujen perusteella. Opiskelijat jaetaan tiimeihin, joissa on 3–5 henkilöä. 

– Tiimissä on ainakin yksi opiskelija kaikista Aallon kouluista; bisnes, design ja tekniikka. Tämä on varsinaista ristiinpölytystä. Nykymaailmassa ei voi enää olla insinööri omassa lokerossaan, Nurmela sanoo.

Yksi kurssin opiskelijoista, Michal Pasik on saapunut aamupalalle. Hedelmäsalaatin voimin hän siirtyy Design Factoryn toiseen päähän kurssilaisten yhteiseen, loft-henkiseen työskentelytilaan.

Pasikin tiimi kehittää keittiöratkaisuja ikäihmisille. Tiimi työskentelee yhteistyössä ranskalaisten opiskelijoiden kanssa. Seuraavana päivänä Pasikin tiimi on menossa Tapiolaan vanhainkotiin testaamaan rakentamiaan prototyyppejä.

– Aluksi oli vaikeaa selittää ideoitamme vanhainkodin asukkaille. Osa kehui, että prototyyppimme näyttivät hyvältä, mutta he eivät halunneet kokeilla niitä. Alun jälkeen he kuitenkin alkoivat testata prototyyppejämme ja saimme hyvää käyttäjäpalautetta, Pasik kertoo.

Nurmelan mukaan kurssi on varsin käytännönläheinen.

– Meillä on paljon erilasia projekteja käynnissä. Se, mikä meidät erottaa monesta muusta on, että kurssilla tehdään paljon käyttäjätestausta. Palaute auttaa tuotteiden kehittämisessä.

Pasik on ollut tyytyväinen kurssiin.

– Voin oppia uutta oman alani ulkopuolelta.

Ekman: Tekemällä oppii

PDP-kurssin vetäjä ja Design Factoryn keskushenkilö, professori Kalevi ”Eetu” Ekman seisoo halauspisteen vieressä Design Facotryn keittiössä ja tervehtii aamupalalle tulijoita iloisesti.

Ekman ja kurssin opiskelijat valmistautuvat tuotekehitysgaalaan, joka pidetään muutaman viikon päästä. Tämän lukuvuoden kurssilla on 18 opiskelijatiimiä, joissa on yhteensä noin parisataa opiskelijaa. Yhteistyöyrityksiä on 18.

– Jokaisessa projektissa mennään ideasta prototyyppiin, projektisuunnitelmasta testauksen kautta toteutukseen. Sillä tavalla oppii parhaiten, kun tekee käytännössä, Ekman sanoo.

Kurssi tähtää Ekmanin mukaan siihen, että Aalto-yliopistosta valmistuu maailman parhaita tuotekehittäjiä.

Design Factoryssa järjestettävien kurssien yhteinen nimittäjä on Ekmanin mukaan se, että niiden opettajat haluavat kehittää opetusta ja kokevat, että perinteiset auditoriot ja opetuksen tilat eivät siihen taivu.

– Design Factoryssä keskeistä ovat tieteidenvälisyys, teorian ja käytännön yhdistäminen sekä kokeileva oppiminen. Yksi kolmasosa rakennuksen lattiapinta-alasta on erilaisia pajoja, jotka vastaavat mekaniikan, elektroniikan ja 3D-tulostamisen opettelun sekä prototyyppien rakentamisen tarpeisiin.

Rakennuksessa toimii myös 15 startup-yritystä sekä eri alojen asiantuntijoita.

– Tekijämestarit osaavat ja jakavat osaamistaan. Vetämäni PDP-kurssin tehtävät ovat vaikeita. Asiantuntijoilta opiskelijat saavat valmentavaa apua, Ekman sanoo.

Design Factoryssa toimivilla ei ole omia toimistoja. Tilat ovat avoimia ja paras valinnanvara on sillä, joka tulee paikalle aamulla ensimmäisenä.

– Tämä rakennus sopii sellaiselle, joka on valmis näyttämään omaa tuotettaan muille kesken kehityksen. Startupeilla ja opiskelijoilla syntyy keksintöjä ja jopa patentteja, mutta usein ne liittyvät sellaisiin yksityiskohtiin, ettei kokonaisen tuotteen avoin esittely ole haitaksi.

Pallottelu jalostaa ideoita

Aamiaisella oli paikalla myös TEKin asiantuntijoita uravalmentajasta koulutuspoliittisiin asiamiehiin. TEKissä lakimiehenä työskentelevä Anna Kallio kertoo tavanneensa aamun aikana kekseliäitä ja luovia osaajia.

Hän pitää Design Factoryn avoimuudesta.

– Ideoiden pallottelu on usein hyväksi. Mietteet jalostuvat, kun niistä keskustelee toisen kanssa, Kallio sanoo.

Pitäisikö lakimiehen mielestä omat ideat ja suunnitelmat pitää kuitenkin edes osittain salassa?

– Usein aloittavat yritykset eivät koe tarpeelliseksi ryhtyä alkuvaiheessa tekemään mittavia suojaustoimenpiteitä. Patenttien ja tavaramerkkien rekisteröinti voidaan mieltää hankalaksi ja koetaan, ettei mitään suojattavaa ole. Myös loukkausriski voidaan arvioida pieneksi, Kallio sanoo.

Hänen mukaansa olisi kuitenkin hyvä hahmottaa asia niin, että IPR-portfoliolla kasvatetaan yrityksen arvoa sijoittajien ja ostajien näkökulmasta. IPR portfolio viestii yrittäjien sitoutuneisuudesta ja innostuneisuudesta yritystä kohtaan.

– IPR:t ovat yritykselle monella tavalla arvokkaita, koska niitä voidaan myydä ja lisensoida, ja niillä voidaan puolustautua kilpailijoita vastaan. Kaikkea ei toki voi tekijänoikeudella tai teollisoikeudella suojata. Yrityksen salaiset suunnitelmat ja ideat on suojattava sopimusmenetelmin. 

Kallio sanoo, että täysin uusien liikeideoiden keksijät toisaalta hyötyvät kilpailusta, joka voi kirittää omaakin liiketoimintaa ja tehdä uutta mallia tutuksi kuluttajille. 

– Tällöin kyse ei ole siis siitä, kuka ehtii ensin, vaan kuka tekee parhaiten.

• PDP-kurssin opiskelijat esittelevät työnsä Design Factoryssa ja Urban Millissa Product Design Galassa 20.5. klo 9–17. Tilaisuus on yleisölle avoin.
• ME310-kurssin opiskelijat esittelevät työnsä Design Factoryssa 27.5. klo 13–17. Tilaisuus on yleisölle avoin.
• Lue Design Factorysta ja Kalevi Ekmanista lisää TEKin 120 osaajaa -juttusarjasta