Suomalaiset eivät edelleenkään kuluta, ja osin siksi Suomen talous ei kasva.
Syynä on edelleen vuosina 2021–2022 tapahtunut elintason romahdus, josta keskimääräinen kotitalous ei ole vieläkään toipunut.
Lähitapiolan ekonomisti Hannu Nummiaro laski toimitukselle elintasokriisin iskettyä kuluttajan ostovoiman romahduksen prosenttiluvun: 8,2 prosenttia.
Ei ihme, että kuluttaminen tyssäsi. Rahaa ei ollut.
Esimerkiksi 4 000 euroa kuukaudessa bruttona tienaavalta hävisi joka kuukaudelta 330 euroa tuloja.
Ostovoiman veivät energiahintojen, kuluttajahintojen ja etenkin lainakorkojen jyrkkä nousu koronpandemian sekä Venäjän sodan seurauksena.
Nummiaro vertasi elintasopudotusta toiseen öljykriisiin vuonna 1978 Iranin sekasorron aikaan. Silloinkin Suomessa nuukailtiin pitkään, ja kansaa kehotettiin muun muassa madaltamaan huonelämpötiloja.
Toisen öljykriisin elintasokuoppa vei noin seitsemän vuotta. Kuinka näyttää käyvän tällä kertaa?
Nummiaro päivitti ennusteensa tuoreiden ansiotilastojen myötä. Niiden valossa takavuosien kulutusjuhlia saataneen vielä odottaa.
Puoliväli ylitetty
Oheinen grafiikka näyttää, että kolmannella vuosineljänneksellä 2025 eli heinä–syyskuussa reaaliset – eli inflaatiokorjatut – bruttoansiot ovat noin 2,7 prosentin päässä siitä tasosta, jolla ne olivat korkeimmillaan keväällä 2021.
Toisin sanoen kuopan pohjalta ollaan noustu selvästi yli puoliväliin.
Alkukesän noin prosentin harppaus reaalituloissa johtuu Nummiaron mukaan siitä, että ajanjaksolle osuivat tämän vuoden palkankorotukset isolta osin, ja samalla ajanjaksolla kuluttajahinnat jopa laskivat edellisestä kvartaalista.
Syy jälkimmäiseen oli etenkin suositun 12 kuukauden euriborin romahduksessa vuositasolla 3,8 prosentista lähelle kahta prosenttia. Peruslaskelmassa Nummiaro käyttää juuri Suomen kansallista inflaatiota, joka huomioi lainakorot.
”Reaalipalkoissa nähtiin keväällä ja alkukesästä suurin nousu kvartaalitasolla 15 vuoteen”, Nummiaro toteaa.
Ikävä kyllä ostovoiman elpyminen alkaa Nummiaron mukaan jatkossa hidastua, koska lainakorot eivät enää laske, ja kotimainen inflaatio alkaa palautua kohti paria prosenttia. Näin ollen reaalipalkkojen kasvu hidastuu tänä syksynä ja ensi vuonna, ja ostovoiman täysi palautuminen vienee vielä puolitoista vuotta, aina vuoden 2027 kevääseen.
”Yhteensä tästä kuopasta tulisi siten kuuden vuoden mittainen, hieman aiempaa arvioitani pidempi. Se johtuu siitä, että tänä vuonna sopimuspalkkojen korotukset jäivät odotuksista”, Nummiaro jatkaa.
Sopimuskorotukset ovat ennusteessa 2,5 prosenttia kuluvana vuonna ja 2,9 prosenttia ensi vuonna. Palkkaliukumiksi Nummiaro on olettanut 0,5 prosenttia vuosittain. Ensi vuonna palautuva inflaatio kuitenkin syö mukavasta palkannoususta ison siivun.
Eläkeläiset porskuttivat
Miten sitten eri väestöryhmät ovat pärjäämässä elintasokriisin hälvetessä?
Nummiaron laskelmat osoittavat, että paikoin selvästi paremmin kuin asuntovelalliset palkansaajat. Etenkin eläkeläinen on selvinnyt kriisistä suhteessa vähemmällä kuin palkansaaja.
Eläkkeitä turvaa Suomessa indeksisidonnaisuus, joten eläkkeet seurasivat elinkustannusten nousua lähes yksi yhteen – toki noin vuoden viiveellä – kuten grafiikka näyttää.
Tässä laskelmassa Nummiaro soveltaa Suomen yhdenmukaistettua inflaatiomittaria, jossa ei näy korkojen huima nousu vuosina 2022–2023. Syy on siinä, että tyypillisesti eläkeläiset ovat asuntovelattomia.
”Eläkeläisen ostovoimakuoppa umpeutui jo vuoden 2024 alussa, kun käytetään heille yhdenmukaistettua hintaindeksiä”, toteaa Nummiaro.
Toisin sanoen tässä poikkeuksellisessa kriisissä suomalainen eläkelupaus piti ainakin välttävästi. Tämä väestönosa koki pienemmät hyvinvointitappiot kuin muut, ja pääsi entiselle elintasolle alle kolmessa vuodessa, todennäköisesti puolessa ajassa siitä, mitä muut.
”Toisaalta jatkossa eläkeläisten ostovoima kehittyy maltillisemmin; ETK:n tuoreen ennakkoarvion mukaan ensi tammikuussa eläkkeet nousevat vain 0,9 prosenttia”, Nummiaro muistuttaa.
Palkansaajien ahdinkoa punnittaessa on myös syytä muistaa, että palkat ovat kehittyneet huomattavasti paremmin kuin eläkkeet tätä kriisiä ennen. Eläkkeiden ostovoima on tietysti keskimäärin yhä selvästi pienempi kuin keskimääräisten palkkojen.
Korkoshokin suuruudesta taas kertoo se, kuinka paljon helpommalla vuokra-asuja on elintasokuopasta selvinnyt. Tilastokeskuksen uuden erittelyn perusteella velkaisen omistusasujan inflaatio on ollut neljässä vuodessa noin 21 prosenttia. Vuokra-asujan vastaava on ollut 13,4 prosenttia.
Ansiotasoindeksi on samalla noussut 12,7 prosenttia, eli vuokralla asuva palkansaaja on jo hyvin lähellä entistä elintasoaan: vain 0,7 prosentin päässä siitä.
Talouskehitys ratkaisee
Miten käy jatkossa, se riippuu talouskehityksestä. Mikäli Suomen talous elpyisi odotettua vahvemmin, hintojen nousu saattaisi kiihtyä ennusteita enemmän. EKP:n koronnosto-odotukset voisivat voimistua, mikä painaisi vähitellen ostovoimaa.
Toisaalta palkkoihin voisi ilmestyä korotuspaineita.
Odotettua heikompi talouskehitys taas voisi pitää inflaation ennustettua hitaampana, mikä kasvattaisi ostovoimaa odotuksia enemmän.
Näissä laskelmissa ei ole huomioitu muutoksia verotukseen tai sosiaaliturvaan. Taannoiset alv-korotukset kuitenkin näkyvät Nummiaron mukaan jopa prosenttiyksikön hintojen nousuna, millä on ollut laskeva vaikutus ostovoimaan.
Iltalehden jutussa Veronmaksajien ekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola arvioi, että ansiotuloverotuksen kevenemisen myötä keskituloisen palkansaajan veroaste näyttää ensi vuonna keventyvän, vaikka huomioidaan työttömyysvakuutusmaksun korotus. Tämä voi hieman nopeuttaa ostovoimakuopasta nousua.
