EU-puheenjohtajamaa Kyproksen johdolla on viimeistelty EU:n tulevan monivuotisen rahoituskehyksen (MFF 2028–2034) niin sanottua ensimmäistä neuvottelulaatikkoa. Sen pohjana on komission esitys noin 2 000 miljardin euron rahoituskehyksestä, mikä vastaa noin 1,26 prosenttia EU:n bruttokansantulosta.
Kauppalehden tietojen mukaan EU-puheenjohtajamaa Kyproksen johdolla valmistellussa ehdotuksessa komission esittämää budjetin kokonaistasoa leikattaisiin vain maltillisesti eli noin kahdella prosentilla (32,8 miljardia euroa).
Suurin osa leikkauksia kohdistettaisiin budjetin uusiin painopisteisiin, kuten kilpailukykyyn ja puolustukseen ja rajaturvallisuuteen, mikä olisi Suomen kannalta huono asia. Sen sijaan maatalous- ja aluekehitysrahat säilyisivät Kyproksen ehdotuksessa koskemattomina.
Maksutaakka painaa
Nettomaksajamaana Suomelle isoin kipukohta budjettineuvotteluissa on budjetin koko, ja Suomi pyrkii pitämään kokonaisuuden mahdollisimman lähellä nykyistä prosentin tasoa bruttokansantulosta.
Pelkkä nettomaksulogiikka ei kuitenkaan yksin ratkaise Suomen etua. Budjettiin kaavailtu rakenteellinen muutos suosii korkean osaamisen talouksia, kuten Suomea, ja uuden 451 miljardin euron kilpailukykyrahaston kautta rahoitusta kohdennettaisiin tutkimukseen, innovaatioihin ja teolliseen skaalaamiseen eli aloille, joilla Suomi on vahva.
EK:n arvioiden mukaan suomalaiset toimijat voisivat saada kilpailukykyrahastosta jopa noin 14 miljardia euroa vuosina 2028–2034.
Tilanne synnyttää ristiriidan, koska Suomi vastustaa budjetin kasvua, mutta hyötyisi eniten juuri uusista rahoitusinstrumenteista, joita on helpointa leikata. Tämä johtuu siitä, että perinteisesti EU-budjettineuvotteluissa vanhat politiikkalohkot, kuten maatalous ja aluekehitys, ovat suojatumpia ja uudet ohjelmat ovat helposti ensimmäisiä leikkauskohteita.
Rahoituksen jakolinjat
Suomalaisten yritysten kannalta tuleva MFF voi muodostua merkittäväksi, koska lähes neljännes budjetista kohdistettaisiin komission alkuperäisessä esityksessä tutkimukseen, innovaatioihin ja teolliseen skaalaamiseen.
Suomalaisille yrityksille tämä tarjoaa merkittävän mahdollisuuden, koska rahaston painopisteet – puolustus, vihreä kasvu, digitaalinen johtajuus sekä terveys ja biotalous – kohdistuvat juuri niille aloille, joilla suomalaisyrityksillä on merkittäviä vahvuuksia.
Suomi ajaa kilpailukykyrahoituksen jakoperiaatteeksi niin sanottua excellence-periaatetta, jossa varat kohdistuvat laadun perusteella parhaisiin hankkeisiin. Vastapuolella on joukko koheesiomaita, jotka haluavat laajentaa widening-mekanismeja ja siten varmistaa, että rahoitusta kohdentuu myös heikommin menestyville alueille.
Tällä on suora vaikutus euromääräisiin lopputuloksiin, sillä jos rahoitusta ohjataan vahvemmin maantieteellisen tasapainon perusteella, voisi Suomen saanto pudota Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan merkittävästikin.
”Neuvottelut ovat vielä käynnissä. Tärkeintä on nyt varmistaa rahaston vaikuttava koko sekä se, että rahoitus kohdennetaan avoimen kilpailun kautta parhaimmille hankkeille”, sanoo EK:n johtava asiantuntija Joanna Tikkanen.
Hän korostaa, että vahva EU-tasoinen investointipanostus on parempi vaihtoehto kuin kansallisten valtiotukien kiihdyttäminen.
Suomelle tärkeä neuvotteluvoitto on jo ollut Venäjään ja itärajaan liittyvän erityiskriteerin saaminen mukaan budjettikeskusteluun. Vaikka kyse ei ole unionin mittakaavassa suurimmasta budjettipolitiikan erästä, se on merkittävä poliittinen signaali ja voi ohjata rahoitusta Suomelle tärkeisiin hankkeisiin.
Velkainstrumenteista kiistaa
MFF-neuvotteluihin tuo Suomelle kivuliaan ulottuvuuden velkainstrumenttien laajeneminen, sillä komission esitykseen kuuluu kaksi keskeistä mallia.
Ensimmäinen on kehyksen sisäinen lainaväline, niin sanottu Catalyst Europe, kooltaan noin 150 miljardia euroa. Siinä komissio ottaa velkaa markkinoilta ja lainaa varat eteenpäin jäsenmaille ilman suoria avustuksia. Tavoitteena on täydentää kansallista rahoitusta.
Toinen on budjettikehyksen ulkopuolinen noin 350 miljardin euron kriisiväline. Se rakennettaisiin valmiiksi siten, että se perustettaisiin yksimielisesti nyt, mutta sitä voitaisiin käyttää myöhemmin kriisitilanteessa määräenemmistöllä. Tavoitteena on välttää koronakriisin kaltaiset äkilliset lainaratkaisut.
EU-juristien mukaan kyse ei ole täysimittaisesta yhteisvelasta, koska vastuut pysyvät jäsenmaakohtaisina ja instrumentit perustuvat lainoihin eivätkä avustuksiin. Poliittisesti asetelma on kuitenkin herkkä, koska velkavälineet liitetään keskusteluun yhteisvastuusta ja EU:n roolista rahoittajana.
Suomen suhtautuminen uusiin velkavälineisiin on nihkeää. Taustalla on perinteinen jäsenmaiden kansallisen vastuun korostus ja pelko instrumenttien laajenemisesta. Tästä huolimatta Kauppalehdelle arvioidaan, että neuvottelut voivat pakottaa Suomen jonkinlaiseen kompromissiin sen osalta, että yksittäiset jäsenmaat voisivat ottaa velkaa komission piikkiin.
Suomi voi joutua joustamaan myös koronaelpymispaketin velkojen takaisinmaksun suhteen, koska Ranskan johdolla osa EU-maista haluaa joustoja takaisinmaksuihin.
Pehmeä ennakkovaikuttaja
Suomea pidetään budjettineuvotteluissa rakentavana, mutta Ruotsiin verrattuna pehmeämpänä neuvottelijana. Suomi kuuluu tiukkaa menokuria vaativien maiden joukkoon, mutta ei sen kovimpaan ytimeen. Esimerkiksi Ruotsi edustaa tiukempaa linjaa ja on jäsenmaiden neuvotteluissa valmiimpi suorempaan vastakkainasetteluun kuin Suomi.
EU-lähteet kertovat Suomen linjan perustuvan enemmän varhaiseen vaikuttamiseen ja kompromissien rakentamiseen. Strategia on tuottanut tuloksia valmisteluvaiheessa, mutta kritiikkiäkin on kuulunut liiasta peesailusta ja oman linjan puuttumisesta. Toisaalta osa lähteistä korostaa, että Suomen taktiikka olla naulaamatta liian tiukaksi kantaa budjetin kokonaistasoon on toiminut neuvotteluissa Suomen eduksi.
Vaalit kiristävät aikataulua
Suurlähettiläät puivat parhaillaan ensimmäistä neuvottelulaatikkoa sunnuntaina, ja ensi viikolla asia nousee Eurooppa-neuvoston käsittelyyn. Neuvosto antaa neuvottelulaatikolle jäsenmaiden ensimmäisen poliittisen suunnan. Etukäteen tiedetään, etteivät finanssikuria korostavat maat: Saksa, Alankomaat, Ruotsi, Tanska, Itävalta ja Suomi tule hyväksymään budjetin merkittävää kasvua. Sekin tiedetään, että EU-rahojen nettosaajat sekä Ranska ja Espanja aikovat pitää tiukasti kiinni perinteisistä menokohteista eli maatalous ja koheesiorahoista.
Kesän aikana pyritään muodostamaan alustava kompromissipohja. Syksyllä odotetaan ensimmäistä täysimittaista neuvottelulaatikkoa, jossa ovat mukana myös kaikki luvut. Varsinaista ratkaisua haetaan Eurooppa-neuvostossa myöhemmin, ja tavoitteena on sopu ennen vuotta 2027, jolloin useiden keskeisten jäsenmaiden vaalit alkavat vaikeuttaa poliittista päätöksentekoa.
