Sotien ilmastovaikutusten tuominen ilmi ja syyllisten saattaminen vastuuseen on hyvin vaikeaa, mutta silti tavoiteltavaa. Näin muistuttaa Helsingin yliopiston ilmastopolitiikan ja -turvallisuuden tutkimuskeskuksen johtava tutkija Emma Hakala.
Kysyimme asiantuntija-arviota erityisesti Ukrainan sodasta aiheutuneista ilmastopäästöistä nyt, kun viikko toisensa jälkeen kansainvälinen media on täynnä kuvia palavista öljynjalostamoista ja logistiikkakeskuksista syvällä Venäjällä.
”Näistä [Ukrainan ja Venäjän kiihtyneen droonisodankäynnin vaiheen] ilmastopäästöistä on valitettavan vähän vielä tietoa”, Hakala taustoittaa.
”Toki on selvää, että kun niitä iskuja kohdistuu erityisesti öljy- ja muihin fossiilienergiantuotantolaitoksiin ja kun siellä öljy palaa, niin totta kai päästöjä syntyy ja varmasti tämä lisää Ukrainan sodan ilmastovaikutusta”, hän lisää.
Tiedeyhteisö ja esimerkiksi kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin tehneet valistuneita arvioita Ukrainan sodan ilmastovaikutusten kokoluokasta.
Esimerkiksi Ukrainassa toimiva riippumaton ympäristöalan kansalaisjärjestö Ecoaction arvioi yhdessä kansainvälisen ilmastoasiantuntijoiden ja tutkijoiden muodostaman Initiative on GHG accounting of war -ryhmän kanssa, että Ukrainan sodasta on aiheutunut 311 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästöt Venäjän vuoden 2022 suurhyökkäyksestä lähtien.
Arvio on kuluvan vuoden helmikuulta eli ajalta ennen kiihtynyttä pitkän kantaman droonisodankäynnin vaihetta. Luku vertautuu koko Ranskan tai puolen Saksan vuotuisiin hiilidioksidipäästöihin.
Initiative on GHG accounting of war laskee, että Venäjä, jota se pitää syyllisenä Ukrainan sodan päästöihin, on päästökauppajärjestelmän mukaan vastuussa jopa 57 miljardin dollarin arvoisista hiilidioksidipäästöistä tähän mennessä.
Näkymä sotien ilmastovaikutuksiin on hämärä
Hakala suhtautuu edellä mainittuihin lukuihin varauksella, sillä sotien ja ylipäätään eri maiden asevoimien aiheuttamien päästöjen mittaaminen on vaikeaa.
”Yleisesti sotien päästöjen mittaaminen on epätarkkaa ja jälkikäteistä, ja mitään absoluuttista keinoa niiden seuraamiseksi ei ole.”
Yhtenäisten mittaustapojen puutteen lisäksi sodista aiheutuvien päästöjen seurantaa vaikeuttaa kansallisen turvallisuuden ulottuvuus, Hakala muistuttaa. Jos esimerkiksi eri maiden asevoimien päästöistä on tilastoja, ovat ne usein kansallisen turvallisuuden nimissä salattuja.
”Puolustusvoimillakaan ei ole raportointivelvollisuutta kansainvälisiin ilmastosopimuksiin”, Hakala taustoittaa.
Myös kansainvälisen turvallisuuspolitiikan dynamiikka hämärtää näkymän sotien ilmastopäästöihin, Hakala muistuttaa. Voi esimerkiksi olla, että oikeutettua puolustussotaa käyvä Ukraina on haluttomampi tuomaan ilmi droonisodasta aiheutuvia päästöjä.
”Ongelmana on myös se, että valtiot, jotka tällä hetkellä aiheuttavat pahimpia sotia ja ympäristöongelmia, ovat suurvaltoja, jotka usein katsovat, että kansainvälisen oikeuden säännöt eivät heitä koske tai sido mitenkään”, Hakala lisää.
Tästä päästään siihen, miten esimerkiksi Venäjä lopulta saataisiin vastuulliseksi aiheuttamistaan ympäristötuhoista Ukrainan sodassa. Hakala kertoo, että Rooman sopimuksen ja kansainvälisen rikostuomioistuimen pohjasopimuksen nojalla on periaatteessa mahdollista nostaa sotarikossyytteitä ympäristövahingoista. Syytekynnys on kuitenkin hyvin korkea yksin sodan ilmastopäästöillä perusteltaessa.
”Ainakaan vielä en ole kuullut Ukrainan sodan yhteydessä keskustelua siitä, että voisivatko ilmastopäästöt olla sotarikoskynnyksen ylittävä asia. Laajemmasta luonnontuhonnan käsitteestä on puhuttu, mutta asiantuntija-arviot mahdollisuudesta ovat vielä ristiriitaisia”, Hakala taustoittaa.
Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC ei ainakaan toistaiseksi ole lisännyt luonnontuhontaa kansainväliseksi rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Syynä tähän on se, että Rooman perussäännön muuttaminen vaatii vielä jäsenvaltioiden laajan poliittisen yksimielisyyden.
Toisiaan ruokkiva ilmiö
Vaikka sotien ympäristötuhojen seuranta ja niistä tuomitseminen on vaikeaa, on työtä Hakalan mukaan tärkeää jatkaa. Yhteisten pelisääntöjen löytäminen on kansainväliseen oikeuteen nojaavien maiden kuten Suomen etu.
”Ilmastonmuutos ja sodat ruokkivat toisiaan. Luonnonvaroista tulee yhä enemmän kilpailua ja näin ollen mahdollisia sodan aiheita. Olisi perusteltua, että kansainvälisessä oikeudessa olisi keinoja käsitellä näitä asioita”, Hakala toteaa ja jatkaa:
”Suomi on pyrkimässä YK:n turvallisuusneuvostoon, ja tässä kohtaa olisi mahdollisuus pitää esimerkiksi ympäristöasioita esillä.”
Ukrainan sota on muuttanut Suomenkin turvallisuusympäristöä kauttaaltaan. Muodostavatko Ukrainan sodan ilmastopäästöt myös uhan Suomelle?
”Mikä tahansa sota lisää päästöjä ja näin pahentaa ilmastonmuutosta. Vaikka Suomessa on toistaiseksi säästytty esimerkiksi Euroopan maastopaloilta, muuttuvat myös Suomen ilmasto-olosuhteet sellaisiksi, että palojen todennäköisyys kasvaa. Suomi ei ole turvassa [konfliktien ja ilmastonmuutoksen] monisyisiltä ja epäsuorilta vaikutuksilta”, Hakala muistuttaa.
