Suomalainen Atte Ahola on voittanut palkinnon Euroopan parhaasta kandidaatin tutkielmasta geo- ja ympäristötieteiden kategoriassa monitieteisessä Global Undergraduate Awards 2025 -kilpailussa.
Ahola selvitti tutkimuksessaan ihmisen asuinympäristössä sijaitsevien viheralueiden vaikutusta hyvinvointiin. Kanditutkielma on nimeltään Quality over Quantity? Perceived neighbourhood greenery, not objective, linked to higher wellbeing in Germany.
Kandityössä vertailtiin ihmisen itsensä kokemaa ympäristön vihreyttä kaukokartoitusaineistolla mitattuun todelliseen vihreyteen.
Tutkimuksessa tarkasteltiin tilannetta Saksassa. Menetelmänä käytettiin kyselyaineistoja ja kaukokartoitusaineistoa, joiden avulla selvitettiin viheralueiden ja ihmisten itsensä arvioiman hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä.
Tutkielman keskeinen havainto on, että se, miten vihreäksi ihminen itse kokee asuinympäristönsä, on paljon tärkeämpää hyvinvoinnin kannalta kuin se, paljonko ympäristössä oikeasti on viheralueita.
Jos asunnon ikkunoista näkyy pelkästään naapuritalon seinää, ei auta, vaikka lähistöltä löytyisikin isokin puisto.
Aholan mukaan Helsingin Pasilassa olevat Hoasin opiskelija-asunnot ovat tästä hyvä esimerkki. Talojen lähistöllä on Helsingin keskuspuisto, mutta jos sinne ei ole asiaa, sen vihreys ei vaikuta hyvinvointiin.
”Vaikka puisto on osa niin sanottua naapurustoa, jos sen kautta ei kulje, se ei ole osa koettua naapurustoa”, Ahola korostaa.
Oma piha tuo hyvinvointia
Varsinkin pääkaupunkiseudulla, mutta myös muissa kaupungeissa, on viime vuosina rakennettu tiheitä kerrostaloalueita, joissa kasvillisuus on vedetty minimiin. Esimerkiksi suosituilla pihakansilla ei voi edes kasvattaa isoja kasveja.
Voiko siis sanoa, että suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa ja asuntorakentamisessa mennään nyt väärään suuntaan?
”Kyllä se näin on, data on tässä asiassa selkeä ja yksiselitteinen”, Ahola sanoo.
”En kritisoi tiheyttä vaan vihreyden puutetta. Jos päivittäiseen elämään ei kuulu vihreää, sillä on vahva psykologinen vaikutus ihmiseen.”
Kandityön toinen keskeinen havainto on, että pääsy yksityiseen puutarhaan, eli suomalaisittain omalle pihalle, lisää selvästi ihmisen hyvinvointia.
Oma piha, pienikin, on myös Aholan mukaan paras tilanne hyvinvoinnin kannalta. Jos sellaista ei ole, ainakin vihreys ja luonto saisivat avautua heti kotiovelta.
”Esimerkiksi Myllypurossa talot ovat käytännössä keskellä metsää. Vaikkei ole omaa pihaa, luontoon pääsee suoraan.”
Aholan mukaan yksi ratkaisu voisi olla, että jokaisella taloalueella olisi yhteinen viheralue, vaikkapa puutarhapalstoja.
”Olen vihreän rakentamisen kannalla”, hän sanoo.
”Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kaupungin on oltava osana luontoa eikä luonnon vain osa kaupunkia.”
Myös puistokadut toisivat vihreyttä sinne, missä ihmiset kulkevat.
”Vihreys on myös hyvä tapa vähentää kuumuutta kesäisin.”
Hollannissa kiinnostavaa tutkimusta
23-vuotias Ahola valmistui viime vuonna hollantilaisen Leidenin yliopiston kaupunkitutkimuksen kandidaattiohjelmasta.
Miksi päädyit Hollantiin?
”Suoritin IB-tutkinnon kokonaan englanniksi ja halusin jatkaa opintoja englanniksi. Ensin suunnittelin meneväni Britteihin, mutta se muuttui juuri silloin vaikeaksi EU-eron takia”, Ahola kertoo.
”Totesin, että Hollannissakin on kiinnostavaa kaupunkitutkimusta ja paljon kursseja englanniksi. Lisäksi Hollannissa tehdään paljon oikeita asioita kaupunkisuunnittelussa esimerkiksi pyöräilyn ja kävelyn kannalta.”
Kanditutkinnon jälkeen Ahola siirtyi Suomeen ja suorittaa nyt kaupunkitutkimuksen ja -suunnittelun maisteriopintoja Helsingin yliopistossa.
”Täällä on todella monipuolisia kursseja, joista osa on Aalto-yliopiston puolella. Leidenissä keskityttiin humanismiin, täällä on enemmän tekniikkaa ja suunnittelua”, Ahola toteaa.
