Jatkuva oppiminen vaatii uusia kokeiluja

|
Blogimerkintä

Jatkuva oppiminen muuttuu koko ajan kriittisemmäksi menestystekijäksi niin ihmisille, yrityksille kuin Suomellekin. Henkilökohtainen osaamistili voisi olla uuden palvelukeskuksen rohkea kokeilu numero yksi.

Jatkuvan oppimisen reformi on ollut meille osaamisen ja koulutuksen parissa työskenteleville kuluvan hallituskauden odotetuimpia uudistuksia. Asiantuntijat ovat suhtautuneet uudistukseen vähän sekavin tuntein, vaihdellen apatiasta ”taivas varjele mikä sieltä tulee”-tyyppisiin reaktioihin. 

Jatkuva oppiminen tarkoittaa koko elämän mittaista oppimista, ja samalla termillä yritetään kattaa sekä laajan ihmisjoukon oppiminen että sen edellytykset. Tämä tekee luonnollisesti politiikkatoimien valmistelusta, toteuttamisesta ja arvioinnistakin melko haastavaa. 

Meillä on siis melkoinen nippu haasteita, joihin hallitus esittää ratkaisuksi uuden erillisyksikön, Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen perustamista valtionhallintoon, tarkemmin Opetushallituksen alaisuuteen. 

Politiikkaa seuraavien on toki helppo pitää tätä Kyllä, herra ministeri -henkisenä ratkaisuna: havaitaan ongelma, heitetään sitä virastolla, ongelma ratkaistu. Keskus on kuitenkin saanut osakseen osuvaa kritiikkiä, viimeisimpänä lainsäädännön arviointineuvosto antoi melko brutaalia palautetta lakiluonnoksesta. 

RATKAISEEKO OPPIMISKESKUS OSAAJAPULAN? 

Toisaalta valtiolta on haluttu jo pitkään ratkaisuja jatkuvan oppimisen edistämiseksi. Valtiolle lajityypillisiä keinoja ovat lainsäätäminen, määrärahat ja hallinnolliset järjestelyt. Erillisyksikön perustaminen ei siis ole mitenkään odottamaton veto. Aikuiskoulutukselle on aikanaan ollut vastaavia rakenteita, joten sinänsä tämä keskuskaan ei ole niin uusi asia kuin luulisi. 

Keskukselle on lakiesityksessä määritelty useita eri tehtäviä. Sen pitäisi tukea ja koordinoida muuta valtion ja vähän kuntienkin hallintoa, ennakoida osaamistarpeita ja itsekin hankkia koulutusta sellaisille ryhmille, jotka jäävät vaikkapa työvoimakoulutuksen tai työllisyystoimien ulkopuolelle. 

Osaamispula on todellinen, ja jatkuva oppiminen muuttuu koko ajan kriittisemmäksi menestystekijäksi niin ihmisille, yrityksille kuin Suomellekin.

Tavallaan keskus siis paikkaisi ministeriöiltä jääviä katvealueita. 

Itse olen suhtautunut keskuksen perustamiseen oikeastaan hämmentävän neutraalisti. Valmistelussa on ollut ongelmansa eikä ratkaisu ole varmasti täydellinen. Toisaalta, jos tällä pystytään taklaamaan havaittuja ongelmia ja todella tuomaan jatkuvan oppimisen tarpeet uudella tavalla esiin, niin miksikäs ei. 

Taitaa olla niin, että paksun viivan alle jäävä tulos ratkaisee. Osaamispula on todellinen, ja jatkuva oppiminen muuttuu koko ajan kriittisemmäksi menestystekijäksi niin ihmisille, yrityksille kuin Suomellekin. Palvelukeskusta esitetään ratkaisuksi moneen ongelmaan. 

Ei mitään paineita. 

OSAAMISTILI KOKEILUUN? 

TEKin mielestä on olennaisen tärkeää, että keskuksen tulee pystyä tekemään aloitteita ja käynnistämään kokeiluja. Sikäli kun keskus pystyy muodostamaan ainutlaatuisen Full HD -kuvan suomalaisen osaamisen kentästä, pitäisi sillä olla myös edellytykset ehdottaa ja toteuttaa toimenpiteitä. 

Yhtenä kokeiluna voitaisiin testata, miten osaamistili toimisi Suomessa. Henkilökohtainen osaamistili olisi eräänlainen vakuutustyyppinen turva osaamisen kehittämistä varten. Tili antaisi yksittäiselle ihmiselle resursseja ja joustavuutta oman osaamisen päivittämiseen sekä osaltaan veisi koko suomalaista täydennyskoulutusta kysyntälähtöisempään suuntaan. 

Euroopassa learning accounts puhuttavat kovasti, ja EU-komissio onkin käynnistänyt konsultaation aiheesta.  

Kunnollista tutkimustietoa aiheesta on vasta kovin vähän. Empiiristä dataa on lähinnä Ranskasta, jossa tilimalli näyttää lisänneen koulutukseen osallistumista myös vähemmän koulutettujen keskuudessa.  

Jatkuva oppiminen on kuitenkin siitä pirullinen juttu, että se liittyy kaikkeen. Maiden välinen vertailu on vaikeaa, koska muuttujia on niin valtavasti. Yhtälöön vaikuttavat valtavasti vaikkapa koulutusjärjestelmä, sosiaaliturvajärjestelmä ja työmarkkinoiden rakenne kaikkine nyansseineen. Jatkuvan oppimisen luonnonlakeja on vaikea löytää, saati osoittaa universaaleiksi. 

Politiikkatoimien kohdistaminen on edelleen tärkeää, eikä osaamistilimalli ole yksin viisasten kivi, joka ratkaisee kaiken.  

Silti tai juuri siksi uskon, että osaamistili voisi olla uuden palvelukeskuksen rohkea kokeilu numero yksi. Kunnollinen koeasetelma ja huolellinen arviointi antaisivat pohjaa tuleville toimille. Samalla keskus ehkä lunastaisi osan lupauksistaan uudenlaisena, rohkeana toimijana jatkuvan oppimisen kentällä. 

Avainsanat: