Suomalaisten osaamistason nosto on kaikkien etu

Nykyisessä työelämässä tekniikan ammattilaiselle uuden oppiminen ei ole mitään ylellisyyttä, vaan välttämättömyys. On kaikkien etu, että suomalaisten osaamistasoa pyritään nostamaan pohjakoulutukseen katsomatta, ketään unohtamatta.

Mitä jatkuva oppiminen tarkoittaa? Töissä on pakkokin oppia koko ajan, joten miksi pitäisi vielä erikseen palata koulun penkille? Eikö yksi tutkinto riitä tekkiläiselle?

Vankalta perustalta on hyvä ponnistaa

Suomalaisen koulutus alkaa jo varhaiskasvatuksesta. Korkeasti koulutetut ammattilaiset ohjastavat lapsiamme maailman ymmärtämiseen niin varhaiskasvatuksessa kuin perusopetuksessakin. Peruskoulua ja sen sisältöjä pidetään usein muuttumattoman monoliittina, mutta on hyvä muistaa, että meidän lapsiemme koulu on aivan eri juttu kuin omamme. Aivan kuten omien vanhempiemme oli erilainen meidän koulutaipaleeseemme verrattuna. Onneksi.

Varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa opitaan paljon muutakin kuin mitä kokeessa kysytään. Suomalainen nuori saa riittävät valmiudet jatkokoulutukseen ja yhteiskunnassa pärjäämiseen ylipäätään. Hyvin valettu perusta kantaa koko loppuiän, mikä on aivan olennainen juttu koko elämän mittaisen oppimisen kannalta.

Yliopistoon ja sen yli

Tyypillinen tekkiläinen päätyy ennen pitkää yliopistoon, joko ”perinteisesti” lukion kautta tai jotain muuta reittiä. Yliopisto-opinnoissa tiedot ja taidot karttuvat, mutta kuten perusasteellakin, opinnot antavat paljon muutakin kuin opintopisteitä ja tutkintotodistuksen.

Yliopisto-opiskelu muuttaa ihmisen ajattelun tapaa, opettaa itsensä johtamista ja antaa työkaluja oman osaamisen hahmottamiseen. Yliopistojen, tutkintojen ja yksilöiden välillä on eroja, mutta ideaalitilanteessa yliopistosta saa valmiudet uuden oppimiseen ja ennen kaikkea sen hahmottamiseen, mitä seuraavaksi voisi oppia.

Edelleen samoin kuin perusasteella, tutkinnon sisällöt kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti. Teknologia kehittyy niin huimaa vauhtia, että erästä tuttua mukaillen, kandin osaaminen saattaa olla jo osin vanhaa, kun saa tutkintopaperin kouraansa. Samoin yliopistokoulutuksen antamat metataidot, joita lyhyesti yllä kuvailtiin, muuttuvat ajassa.

Työelämä opettaa

Töissä oppimisesta puhuttaessa viitataan usein ns. 70-20-10 -malliin. Sen mukaan 70% oppimisesta tapahtuu työtehtävien lomassa, 20% yhdessä työyhteisön kanssa toimiessa ja 10% virallisemmassa koulutuksessa, kuten kursseilla. Malli ei ole lainkaan tieteellinen tai eksakti, mutta toimii ajattelun apuvälineenä työssä oppimisesta puhuttaessa.

On selvää, että erinäköisissä työtehtävissä oppii jatkuvasti monenlaista. Vaikka projektin lopussa ei odotakaan tentti, jossa mitataan omaksuttuja tietoja ja taitoja, oppimista tapahtuu silti koko ajan. Työelämässä olennaiseksi muodostuukin oman osaamisen tunnistaminen ja arviointi. Työtehtävän sisältöä ei ole välttämättä standardoitu, osaamistavoitteita ei voi luntata kurssikuvauksesta ja oppimisprosessi ylipäätään on vähän salakavala, petollisen hidas. Jonain päivänä vain huomaa ikään kuin yllättäen, että kah, minähän hallitsen tämän uuden järjestelmän aika hyvin.

Vaikka oppiminen tapahtuisi eri tavalla ja eri ympäristössä, kyse on kuitenkin ihan samanlaisesta osaamisesta kuin formaalissa koulutuksessa opittava.

Raamit kuntoon

TEKin jäsenten kannalta olennaista on, että koulutusjärjestelmämme antaa riittävät edellytykset jatkuvaan oppimiseen. Yhtä tärkeää kuin yksilön valmiudet on se, että rakenteelliset puitteet jatkuvaan oppimiseen ovat kunnossa.

Omassa työssä tulee olla aikaa ja mahdollisuuksia oman osaamisen kehittämiseen. Tämä on sekä yksilön, työnantajan että lopulta yhteiskunnan etu. Lomautuksen tai työttömyyden yllättäessä tulee saada tukea ja ohjausta akuuttiin tilanteeseen, oman osaamisen täydentämiseen tai tarvittaessa uudelleen suuntamiseen. Nykyisessä työelämässä tekniikan ammattilaiselle uuden oppiminen ei ole mitään ylellisyyttä, vaan välttämättömyys.

Sama pätee myös toisenlaiselta koulutuspohjalta ponnistaviin. Esimerkiksi perusasteen suorittaneiden näkymät työelämässä heikkenevät koko ajan, kun automaatio ja kasvavat osaamisvaatimukset kaventavat mahdollisten työtehtävien kirjoa. On kaikkien etu, että suomalaisten osaamistasoa pyritään nostamaan pohjakoulutukseen katsomatta, ketään unohtamatta.

Suomi tarvitsee parhaat tekijät sopiviin hommiin, jotta voimme huolehtia yritysten, ympäristön ja yhteiskunnan menestyksestä ja hyvinvoinnista. Tähän vaaditaan jatkuvaa oppimista, joka vaatii sekä vakaan perustan koulutusjärjestelmässä että selkeät puitteet toteutumiselleen.

20.10.2020
Aihealue: Osaaminen
Avainsanat: osaaminen