Suomalaiset suuryritykset ovat päästäneet keskuskonejärjestelmiään vanhenemaan 2000-luvulla, ja niitä uusiessaan moni on päätynyt lopulta pilvipalveluihin tai x86-arkkitehtuuriin.
Näin ei ehkä olisi kannattanut tehdä, sillä keskuskoneissa on monia ainutlaatuisia ominaisuuksia. IBM Suomen teknologiajohtaja Konsta Rönkkö tiivistää edut ylisanoja säästelemättä.
”Tämä voi kuulostaa isolta lupaukselta, mutta mainframet ovat tehokkaampia, turvallisempia, luotettavampia, skaalautuvampia ja ekologisempia kuin muut vaihtoehdot, kun puhutaan varteenotettavasta tietojenkäsittelystä. Tämä pätee ainakin IBM:n omaan mallistoon, mahdollisesti myös muihin.”
Halpaa skaalautuvuutta
Keskuskoneessa itse komponentit, kuten keskusmuisti ja prosessori, on suojattu komponenttitasolla tietoturvauhilta, mikä tekee järjestelmästä järeän myös tulevaisuuden kvanttitietokoneiden muodostamaa uhkaa vastaan.
Rönkön mukaan keskuskonejärjestelmiä on myös huomattavasti helpompi ja halvempi skaalata kuin muulla teknologialla toteutettuja.
”Yksi mainframeprosessorin core (ydin) vastaa oikeassa käytössä kymmentä x86:tta. Siksi nopealla päivityksellä saadaan paljon suurempi vaikutus tarvittaessa. Tällaisia kuormia löytyy paljon esimerkiksi pankkimaailmasta.”
Oman keskuskoneen korvaaminen pilvipalveluja ostamalla on mahdollista, mutta usein epäkäytännöllistä. Pilveen sopivat työkuormat ovat hyvin erilaisia kuin keskuskoneille sopivat. Puhtaasti volyymiin perustuvat kuormat, kuten pankin asiakkaiden maksuliikenteen käsittely, soveltuvat huonosti pilveen.
”Tällaisille järjestelmille ominaiset volyymit ovat sitä luokkaa, että pilvikapasiteetin hinta räjähtää käsiin. Oma mainframe maksaa itsensä takaisin todella nopeasti.”
Pankkijärjestelmät oma lukunsa
Pankkimaailmassa tietojärjestelmä- ja laitteistouudistukset ovat painajaismaisuudessaan legendaarisia, käytetään pankissa keskuskonetta tai ei. Osa järjestelmistä on vanhoja, ja niitä on omalaatuisuutensa vuoksi äärimmäisen hankala korvata.
Oma Säästöpankin digitaalisten palveluiden johtaja Ville Rissasella on projekteista omakohtaista kokemusta.
”Maailmanlaajuisesti pankkien järjestelmäuudistuksista ja mainframesta luopumisista jopa noin 80 prosenttia epäonnistuu, vaikka rahaa palaa valtavia määriä. Olen itsekin ollut tällaisissa harjoituksissa mukana. Aikaa meni vuosia ja rahaa miljoonia. Onnistuimme kyllä, mutta lopulta en ole varma, tekisinkö sitä uudelleen. Opimme kuitenkin paljon.”
Rissanen on myös ollut mukana toisessa hankkeessa, jossa pankille piti luoda täysin uudet, modernit pankkijärjestelmät. Ulkomaisen suuren toimittajan projekti meni pahoin pieleen, ja toimittaja karkasi lopulta lähes kokonaan Pohjoismaiden markkinoilta. Tästä ostaja sai tietysti asianmukaisen rahallisen korvauksen.
”Nykyisen toimittajan kanssa päädyimme pysymään mainframessa, ja olemme siihen todella tyytyväisiä. On ollut hauska havaita, että jotkut vanhat käsitykset esimerkiksi vakuutuskantojen integroinnin mahdottomuudesta ovat osoittautuneet täysin vääriksi. Hyvin sinnekin on nykytekniikalla saatu integraatioita rakennettua.”
”Kaikkeen mainframe ei kuitenkaan sovellu, kuten esimerkiksi mobiilipuolen kehitykseen. Ne palvelut kannattaa pyörittää pilvessä.”
”12 kuukautta virheetöntä tuotantoa”
Ville Rissanen korostaa Konsta Rönkön tavoin keskuskoneen luotettavuutta.
”Meillä tuli äskettäin 12 kuukautta virheetöntä tuotantoa täyteen. Eikä haittaohjelmistakaan ole tarvinnut huolehtia. Hirveän suuri osa hyökkäyksistä tuntuu kohdistuvan muihin kuin mainframe-järjestelmiin.”
Täyden uusimisprojektin hinta muodostuu siitä, että järjestelmät on rakennettu vuosikymmenten saatossa, eikä jokainen osa-alue ole helposti uusittavissa olemassa olevilla ohjelmilla ja laitteilla. Kustannukset siis vaihtelevat yrityskohtaisesti.
”Meidän kohdallamme hintalappu nousisi vähintään kymmeniin miljooniin, vaikka emme olekaan mikään jättipankki. Riippuu toki siitä, mitä osia korvataan. Isossa kuvassa vaikuttaa siltä, että hinnat skaalautuvat, yllättävää kyllä, hyvin tarkasti yhtiön taseen mukaan”, Rissanen naurahtaa.
Kustannukset eivät aiheudu laitteistoista, sillä niitä saa huomattavasti edullisemmin. Pienelle firmalle voi riittää muutaman sadan tuhannen euron arvoinen keskuskone, suuremmilla kuormilla puhutaan yksittäisistä miljoonista.
Ohjelmistot teettävät työtä
Suurin osa työstä on ohjelmistojen luomista ja integrointia. Koska keskuskoneita on pidetty osittain vanhahtavana teknologiana, ei ohjelmistojen ammattilaisia löydy joka kulman takaa.
”Oma mielipiteeni on se, että mainframen maine vanhana tapana hoitaa asioita johtuu niissä pyöritettävän softan vanhanaikaisuudesta. Raudasta voi nykyaikaisella ohjelmistolla saada huomattavasti enemmän irti kuin aiemmin. Mainframea voidaan pyörittää ja kehittää ihan tavallisen Linux-koneen tavoin moderneilla työkaluilla, ei siihen tarvita enää mitään cobol-eksperttiä”, Rönkkö huomauttaa.
”Myös näiden järjestelmien teknologista velkaa voitaisiin paikata helposti kehittämällä uudet ohjelmistot vaikka javalla tai pythonilla. Ei ole mitään sellaista, mitä mainframe ei voisi nykyaikaisella ohjelmistolla hoitaa, tai mikä täytyisi siirtää toiseen arkkitehtuuriin.”
IBM kouluttaa keskuskoneosaajia itse kolmen kuukauden mittaisessa ohjelmassa. Yhtiö keskustelee myös suomalaisten yliopistojen kanssa koulutusohjelmien käyntiin saamiseksi.
”Itse ylläpito voi vaikuttaa koneen toimintavarmuuden vuoksi tylsältä, mutta se ei ole koko totuus. Lisäksi harvassa työssä on yhtä kova aloituspalkka ja maailmanlaajuinen kysyntä kuin mainframeosaajilla. Kouluttautumista voi siis todellakin suositella alan opiskelijoille”, Konsta Rönkkö sanoo.
Nannaa yrityksen ympäristötavoitteille
Suurimmalla osalla yrityksistä on tätä nykyä voimassa jonkinlaiset ympäristötavoitteet. Laskentatavasta riippuen it-arkkitehtuuri voi aiheuttaa suuren osan yrityksen päästöistä.
Kun laskenta siirretään pilveen, päästöt siirtyvät jonkun toisen konesaleihin, mikä ei suoraan ratkaise ympäristöongelmia.
”X86-arkkitehtuuriin verrattuna mainframe puolestaan kuluttaa puolet vähemmän sähköä samalla kuormalla. Ero on valtava”, IBM:n Rönkkö havainnollistaa.
Kansainvälisen tutkimuksen mukaan yhtiö voi säästää vastaaviin verrokkeihin verrattuna energiaa jopa 40–60 prosenttia investoimalla omaan, nykyaikaiseen mainframetietokoneeseen. Lisäksi hankkimalla järjestelmälle puhdasta sähköä yritys voi varmistaa tavoitteiden täyttymisen. Kokonaiskuvassa keskuskone voi siis olla nannaa ympäristötavoitteille.