Jaakko Ihamuotila

120 osaajaa / 
Uranuurtaja
107
/
120

Jaakko Ihamuotila

Teknologia on tie parempaan elämään

Teksti: 
Kirsti Levander
 • 
Kuvaaja: 
Kirsti Levander

Vuorineuvos Jaakko Ihamuotila toivoo, että teknologinen kehitys ymmärrettäisiin tienä parempaan elämään, ei vain keinona kasvattaa voittoja ja elintasoa. Siksi hän oli 2000-luvun alussa perustamassa myös miljoonan euron Millennium-palkintoa.

Kirjoitimme TEKin edeltäjäjärjestössä Suomen Teknillisessä Seurassa STS:ssa 1960-luvulla pamfletin Tekniikka kulttuurissa, jossa pohdimme tekniikan merkitystä yhteiskunnan hyvinvoinnin luojana. Nyky-Suomessa tämä on mielestäni jo pitkälti oivallettu.  Voi jopa sanoa, että uuden teknologian kehitykseen on Suomessa tarjolla enemmän rahaa kuin hyviä ideoita. Toki kehityskelpoisten ideoiden poimiminen tarjokkaiden joukosta ei ole mikään yksinkertainen tehtävä.

Tämän päivän teknologialla pystytään myös ratkaisemaan ihmiskunnan suuria ongelmia, esimerkiksi pysäyttämään ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen. Avainasia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on uusiutuvan energian, erityisesti aurinkoenergian hyödyntäminen. Sen sijaan bioenergian tuottaminen ravinnoksi kelpaavasta biomassasta pitäisi lailla kieltää. Ei ole mitään järkeä tehdä maissista polttoaineeksi käytettävää etanolia, kun ihmiset samanaikaisesti kärsivät nälkää. 

Minut veti tekniikan opintoihin ydinvoima. Englannissa oli käynnistetty vuonna 1956 maailman ensimmäinen sähköntuotantoon keskittynyt ydinvoimala. Ydinenergia oli uusi ja jännittävä asia. Niinpä pyrin Teknillisen korkeakoulun fysiikan osastolle. Lyhyestä matematiikastani huolimatta, mutta hyvän karsintakurssin ansiosta, pääsin sisään ja syksyllä 1958 aloitin teknillisen fysiikan osastolla reaktorifysiikan opinnot 14 muun opiskelijan kanssa.

Uuden teknologian kehitykseen on Suomessa tarjolla enemmän rahaa kuin hyviä ideoita.

Saatuani DI-tutkintoni valmiiksi jäin TKK:lle ensin ydintekniikan assistentiksi, sitten vt. apulaisprofessoriksi opettamaan termodynamiikkaa ja atomifysiikkaa fyysikko- ja sähköheikkovirtateekkareille.

Parin vuoden kuluttua siirryin IVOlle ydinvoimalaitossuunnittelijaksi. IVO lähettikin minut ensi töikseni tutustumaan luonnonuraanireaktoriin Kanadaan. Tavoitteeni oli, että löytäisimme sopivan ratkaisun kotimaista uraania hyödyntävään reaktoriin.

Päätöksiä ydinvoiman suhteen ei kuitenkaan saatu Suomessa aikaiseksi, joten siirryin Valmetin palvelukseen. Aloitin Valmetissa tuotteiden kehittäjänä ja etenin toimitusjohtajaksi. Kun ydinvoiman tulevaisuuteen uskovat metalli- ja sähköteollisuuden yritykset perustivat Suomeen Finnatomin, minusta tuli Valmetin toimitusjohtajana yrityksen hallituksen puheenjohtaja – ydinvoima kuului jälleen toimenkuvaani.

1970-luvun lähetessä loppuaan Nesteen hallintoneuvoston nuori puheenjohtaja Ulf Sundqivst  teki minulle tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Sen seurauksena alkoi sisäänajoni johtokunnan jäsenyyden kautta Nesteen toimitusjohtajaksi, jo eläkeiässä olleen Uolevi Raaden seuraajaksi.

Neste oli valtionyhtiö ja bilateraalinen kauppamme Neuvostoliiton kanssa kukoisti. Lainoille saatiin valtion takaus, mutta liikkeenjohdollisesti työskentely Nesteessä ei juurikaan eronnut pörssiyhtiössä tehtävästä työstä. Toki pidimme hallintoneuvostossa istuneet poliitikot hyvin informoituna, mutta huolehdimme myös firman kilpailukyvystä. Paneuduimme petrokemiaan, muoviin ja polttoaineisiin. Työntekijöistä reilu neljännes oli tutkimus- ja tuotekehitystoiminnassa. Kun bilateraalinen kauppa päättyi 1990, Neste ei ajautunutkaan vaikeuksiin, vaan listautui pörssiin vuonna 1995.

Nesteen johdossa tukenani oli yritteliäs johtoryhmä. Autoritäärinen ote vaihtui aikanani rennompaan ilmapiiriin: kaikki saivat tuoda mielipiteensä esiin, kaikkia kuunneltiin. Olin mielestäni helposti lähestyttävä, mutta olisin toki voinut jalkautua enemmänkin henkilöstön pariin keskustelemaan ja tunnistamaan sitä tietoa, jota yhtiössä oli.

Kuntoilun edistämisessä Neste oli edelläkävijä: sairauspoissaolot vähenivät dramaattisesti, kun ryhdyimme tukemaan henkilökunnan liikuntaharrastusta. Kuntokuuri koski johtajiakin: kunto testattiin ja sitä kohennettiin Vierumäellä kerran vuodesta strategiakeskustelujen lomassa. Aloitin myös energiatenniksen: edesmennyt akateemikko Pekka Jauho, Tekesin johtaja Juhani Kuusi ja Sitran yliasiamies Jorma Routti ja minä pelasimme nelinpeliä aina tiistaiaamuisin seitsemästä yhdeksään.

Tärkein voimavarani työntäyteisinä vuosina oli kuitenkin puoliso ja perhe. Kun kotona on kaikki hyvin, voi keskittyä työhön.

Julkaistu 17.11.2016

Kuka?

Jaakko Ihamuotila

s. 1939 Diplomi-insinööri, Teknillinen korkeakoulu (nyk. Aalto-yliopisto), reaktorifysiikka Tekniikan tohtori h. c., vuorineuvos Eläkkeellä

Miten kiinnostuit tekniikan alasta?
Hyvä matematiikan opettajani kehotti pyrkimään Polille tai lukemaan fysiikkaa yliopistoon.

Saavutus, josta olet urallasi ylpeä?
Millennium-teknologiapalkinnon aikaansaaminen.

Mitä haluaisit saada aikaan tekniikan alan ammattilaisena?
Kaikille päättäjille oikean mielikuvan tekniikan mahdollisuuksista elämän laadun parantajana.

Lempiharrastukset?
Ulkoilu, metsästys, kalastus, golf.

Suosikkileikkikalu?
Bumerangi.

Motto?
Yrittänyttä ei laiteta.