Suomenkielisten Teknikkojen Seuraan liittyi yksittäisten jäsenten lisäksi myös alueellisia teknillisiä seuroja. Jäsenmäärä kasvoi vuosina 1918-1924 noin 500:sta runsaaseen 800:aan. Vuosikymmenen puolivälissä kasvu taittui, kun toisaalta osa alueseuroista erosi STS:stä muun muassa liian kahlitsevien sääntöjen takia, ja toisaalta kielikysmyksen ympärille rakentunut toiminta ei innostanut nuorta sukupolvea. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla jäsenkehitys kääntyi kuitenkin ripeään nousuun.