Kuvituskuva tekoälystä ja aivoista kertovasta artikkelista

Tekoäly on aivoille hyvä renki

26.11.2021
|
Uutinen

Valtavien tietomassojen keskellä aivot hyytyvät helposti ja muistavat vaikkapa vain asiat, jotka esitetään ensimmäiseksi tai viimeiseksi. Päätöksentekoa voi kuitenkin keventää.

Ihmisen kyvyllä hyödyntää tiedon tulvaa on omat rajansa. Siksi oleellisen löytäminen valtavista datamassoista on yhä vaikeampaa.

– Tiedon paljous ei ole oikopolku viisaisiin päätöksiin. Päinvastoin. Kun ihmiselle annetaan liian monta vaihtoehtoa, hänen on vaikea valita. Lisäksi meillä on taipumusta muistaa ne asiat, jotka esitetään ensimmäiseksi tai viimeiseksi, ja jotka sopivat valmiiksi käsityksiimme ja odotuksiimme. Ihmisen ja datan vuorovaikutuksen on toimittava, jotta päättäminen faktojen pohjalta onnistuu, Työterveyslaitoksen johtava tutkija Virpi Kalakoski sanoo.

Kalakoski on psykologian tohtori, jonka ydin­osaaminen liittyy ihmisen tiedonkäsittelyn rajoituksiin ja vahvuuksiin.

Tietoa on tarjolla paljon enemmän kuin vielä vaikkapa vuosituhannen alussa, ja digitalisaation ansiosta tiedot myös ovat helposti saatavilla.

– Emme tee päätöksiä vain olennaisen tiedon perusteella. Käytämme usein myös tietoa, joka on asian kannalta epäolennaista tai jätämme jotkut näkökulmat täysin huomiotta. Vaikka esimerkiksi tietäisimme, mitkä asiat ovat hyväksi terveydelle, emme silti välttämättä tee elämässä parempia valintoja tiedon pohjalta.

Tekoäly tarvitsee ihmisen apua

Kalakoski oli mukana Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston muutama vuosi sitten julkistamassa tutkimuksessa, joka osoitti, että myös datan kanssa toimiessa ihminen pystyy käyttämään vain rajallista määrää tiedosta.

Hän tähdentää, että ihmisen ajattelun reunaehdot on otettava huomioon, kun tietojärjestelmien ja datan käyttöä suunnitellaan. Aivotyö on kognitiivisesti eli ihmisen tiedollisia toimintoja, kuten muistamista ja oppimista, kuormittavaa ja tilannetta pahentaa, että uuden opetteluun on usein liian vähän aikaa.

Kuormitusta voi silti ehkäistä paremmalla kognitiivisella ergonomialla, joka vähentää häiriötä, keskeytyksiä ja tietotulvaa. Kognitiivista kuormitusta voi hallita hyvillä työmenetelmillä, joihin kuuluvat taidot suunnitella, aikatauluttaa ja pilkkoa työtä sopivasti.

– Päätöksentekoa voidaan helpottaa ottamalla kognitiivisen ergonomian ja uuden teknologian kuten tekoälyn keinot käyttöön. Liiallinen tiedon määrä on merkki huonosta kognitiivisesta ergonomiasta. Työ ja tiedon hyödyntäminen tulee suunnitella niin, että se on linjassa inhimillisten kykyjen ja rajoitusten kanssa. Tällöin työ on sujuvaa, terveellistä ja tuottavaa.

On tunnistettava inhimilliset rajoitukset samoin kuin se, milloin tarvitsee koneen apua.

Asiat tärkeysjärjestykseen

Koneella on omat vahvuutensa ja ihmisellä omansa. Tekoäly kokoaa yksityiskohtien paljoudesta yhtenevyyksiä, jotka johtavat tiettyyn lopputulokseen, kuten miten koulutuksen lisääminen työpaikalla vähentää poissaolojen määrää ja parantaa työhyvinvointia.

Tiedon viidakossa ihminen ei välttämättä näe metsää puilta, mutta tunnistaa taas asioiden merkityksen ja voi kertoa sen koneelle. Hyvin suunnitellut järjestelmät auttavat huomaamaan uudenlaisia tekijöitä isoista tietomääristä.

– Valtavien tietomäärien analysointiin ja jäsentelyyn tarvitaan tekoälyn apua, mutta kone ei osaa itsestään nostaa esille päätösten kannalta tärkeitä asioita. Ihmistä tarvitaan tiedonkäsittelyssä edelleen kertomaan, mitä asioita tärkeysjärjestyksessä tulee painottaa. Hyvin suunnitellut järjestelmät ottavat huomioon myös epäolennaiset tekijät, jotka voivat vääristää ihmisen valintoja, Kalakoski sanoo.

Työterveyslaitoksen johtava tutkija Virpi Kalakoski
Työterveyslaitoksen johtava tutkija Virpi Kalakoski. Kuva: Työterveyslaitos

Mitä suuremmaksi käsiteltävä tietomäärä kasvaa, sitä vähemmän sen pohjalta syntyy oikeita päätöksiä. Jos vaihtoehtoja on liikaa, valinnat eivät enää perustu tietoon ja harkintaan vaan ovat sattumanvaraisia.

Kysymys kuuluukin, miten saamme kiteytettyä tietomassat olennaisimpaan siten, että ne olisivat helposti hyödynnettävissä?

– Ihmisen ja koneen yhteistyö tarvitsee uusia menetelmiä. Onnistuneimmat esimerkit tekoälyn hyödyistä löytynevät tätä nykyä lääketieteestä, jossa tekoälyn kapasiteettia hyödynnetään diagnostiikan apuvälineenä. Voimme nostaa datasta päätöksentekijälle – tässä tapauksessa lääkärille – esiin oleellisia vaikuttajia kuten esimerkiksi tiettyjä laboratorioarvoja. Tekoäly auttaa löytämään lukuisista testiarvoista ne, joihin pitää kiinnittää huomiota, Kalakoski havainnollistaa.

Kalakosken mielestä tekoälyhypetyksessä usein unohdetaan ihmisen oleellinen rooli siinä, miten tietojen tärkeys määritellään.

– Datan louhinnassa on otettu valtavia teknologisia kehitysaskelia. Ihminen kuitenkin tekee ohjelmat, joiden mukaan koneet raksuttavat ja viime kädessä määrittävät, millaisia asioita painotetaan. Koneen ei voi olettaa tietävän kaikesta datapaljoudesta, mikä olisi eettisesti oikea valinta, kun eettisyyden käsite on ihmisilläkin erilainen, Kalakoski muistuttaa.

Yksi tarve, monta ratkaisua

Maailma on kompleksinen. Useimpiin ongelmiin on monia erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, joita on mahdoton yksiselitteisesti edes verrata toisiinsa. Tilannekuva on kuitenkin helpompi rakentaa, kun tieto tarjotaan sopivan kokoisiin jaksoihin annosteltuina.

Pahimmillaan koneäly saattaa evätä vaikkapa vakuutukset tiettyjen asuinalueiden asukkailta, koska tietyt muuttujat korostuvat heidän keskuudessaan. Ihmisiä ei otetakaan huomioon yksilöinä, jolloin tiedot voivat jopa eriarvostaa, kun data vetää oikoiset johtopäätökset, jos yksi ehdoista ei täytykään.

Kuvituskuva tekoälystä ja aivoista kertovasta artikkelista
Opas. Tiedon viidakossa ihminen ei välttämättä näe metsää puilta, mutta tunnistaa asioiden merkityksen ja voi kertoa sen koneelle. Kuva: Getty Images

Datanlukukyky ja työnjako säästävät aikaa

Eri laskelmien mukaan ihminen tekee päivittäin useita tuhansia tai jopa 35 000 valintaa. Vain pieni osa, erään arvion mukaan noin 70, tehdään tietoisesti, sillä aivot pyrkivät säästämään energiaa. Millaisia ominaisuuksia ihmiseltä sitten tarvitaan, jotta pystyisimme rakentamaan lukuisista tiedon sirpaleista mielekkään kokonaisuuden?

Työterveyslaitoksen johtava tutkija Virpi Kalakoski puhuu työelämätaidoista. Yksi näistä voisi olla tiedon hyödyntämisen kyky, joka on keskeinen taito etenkin vaativia päätöksiä tehtäessä.

– Tietoon on otettava järjestelmällinen lähestymistapa. Ensin on mietittävä, millä perusteella haluamme päättää ja mitkä asiat ovat tärkeitä. Listan voi käydä läpi kohta kohdalta. Useimmissa työelämän tilanteissa päätöksiä ei kannata tehdä tunnepohjalta. On tunnistettava inhimilliset rajoitukset samoin kuin se, milloin tarvitsee koneen apua, Kalakoski pohtii.

Hän muistuttaa, että päätökset tehdään aina senhetkisten tietojen pohjalta.

Emme voi loputtomiin odottaa uutta dataa vaikkapa siitä, mikä on koronatilanne kahden viikon kuluttua, jos päätöksiä tarvitaan nopeasti. Ajan kanssa saadaan kyllä lisää dataa, mutta aikaa menee myös sen karsimisessa, mikä on epäolennaista, vanhentunutta tai ristiriitaista tietoa.

Tietojen jatkuvassa päivittämisessä on myös käytännön ongelmia.

Mitä organisaatiolle esimerkiksi maksaa, jos sen kaikki sata työntekijää käyttävät puoli tuntia työaikaa lukeakseen uuden viisisivuisen ohjeistuksen? Yhteenlaskettuna siihen menisi 50 työtuntia eli runsas työviikko.

– Organisaatioihin tarvitaan datanlukutaitoa ja työnjakoa. Onko välttämättä järkevää, että kaikki perehtyvät kaikkeen? Olisiko mahdollista, että yksi ihminen perehtyisi ohjeistukseen tarkemmin ja tekisi siitä seuraavassa kokouksessa viiden minuutin yhteenvedon muille esitettäväksi, Kalakoski pohtii.

Avainsanat: