TEK-lehden kolumnisti DI Mintsu

Kärsimys palkitaan joskus jännästi

26.11.2021
|
Blogimerkintä

Kadehdin rohkeita yrittäjiä, jotka ovat seuranneet intohimoaan ja löytäneet, missä se kohtaa maailman tarpeet. Ihailen heidän vahvuuttaan kärsiä jonkin suuremman vuoksi mukavuuden, toimeentulon, perheen ja ystävien kustannuksella.

Olen lyhyen työurani aikana oppinut, että voit sanoa tehneesi oikeita töitä vasta, kun olet rakentanut rautateitä kiskopyöräkurottajan korissa räntäsateessa kahdenkymmenen tunnin työvuoron ajan. Jos et tällöin kesken erottimen vaihdon oksenna nostokorista alas, olet luultavasti laiskotellut. Kun olet kymmenen vuotta tehnyt tätä, voit olla tyytyväinen itseesi ja sanoa olevasi ammattilainen. Saat kenties ylennyksen, mutta antiamerikkalaiseen tapaan saavutuksesta ja osaamisesta ei voi olla ylpeä, tai sitä ei ainakaan voi sanoa ääneen.

Omat ammatilliset ansioni tarjousexcelin täyttäjänä jäävät kauas tästä. Ylennyksiä ja bonuksia enemmän toivoisin vaikeuksia, joista voisin selviytyä ja ylittää itseni. Tuntuu, että olen päässyt elämässä ylipäätään hävettävän helpolla. Synnyin keskiluokkaiseen perheeseen, isä laski matikan läksyni, polkupyöräni ovat korjaantuneet itsestään, työpaikkani sain kavereiden kautta ja asunnon ostin perintörahoilla. Saavutukseni eivät tunnu miltään, koska en ole joutunut näkemään niiden eteen suurta vaivaa. Suomen mestaruudesta ei voi olla ylpeä, jos oli sarjansa ainoa osallistuja.

Ylennyksiä ja bonuksia enemmän toivoisin vaikeuksia, joista voisin selviytyä ja ylittää itseni.

Haaveilen joskus kehittäväni maailmaa parantavan innovaation, joka sitten jonain päivänä palkittaisiin vaikkapa Suomalaisen insinöörityöpalkinnon saajana, ja jolla tienaisin miljoonan.

Kadehdin rohkeita yrittäjiä, jotka ovat seuranneet intohimoaan ja löytäneet, missä se kohtaa maailman tarpeet. Ihailen heidän vahvuuttaan kärsiä jonkin suuremman vuoksi mukavuuden, toimeentulon, perheen ja ystävien kustannuksella. Voitto ei siis voi olla ainoa kannustin, vaan itse tekemisen täytyy olla niin kiinnostavaa ja ponnistelun niin palkitsevaa, että motivaatio säilyy.

Palkinto toimii huomion herättäjänä, mutta koko motivaatiota sillä ei voi ostaa. Mieltä voi silti hieman huijata. Itsekin avasin läppärin kirjoittaakseni tämän kolumnin, mutta harhauduin huomaamattani nettikauppaan selaamaan vaatteita. Lupasin itselleni ostavani uuden urheilutopin palkinnoksi vasta, kun olen kirjoittanut jotakin, josta voin olla ylpeä. Toppi jäi silti ostamatta. Perimmäinen palkinto itselleni onkin luomisen tuskan voittaminen ja tekstin valmistuminen.

Motivaatiotoppi voi toimia konkreettisena keskittymiskeinona kolumnin kirjoittamiseen, jos ajatus uhkaa muuten harhailla. Myöskään tulevat sukupolvet eivät ehkä janoa maallista mammonaa, vaan sitä että saisivat antaa jotakin itsestään. Heille paras palkinto on kenties nähdä liikutuksen kyynel toisen poskella ja siten huomata tehneensä jotain merkittävää.

 

Edellinen Di Mintsun kolumni: Uhraan turhaan uneni mitalille