TEKin viestintäjohtaja Merina Salminen kuvattuna TEKin toimistolla

Haluammeko ulkomaisia osaajia, oikeasti?

26.11.2021
|
Blogimerkintä

Tehokkain tapa estää ulkomaisten osaajien Suomeen tulo on sulkea heidät yhteisen elämänpiirin ulkopuolelle.

Mitä jos sun pitäisi. Moni teistä lukijoista on ollut lyhyemmän tai pidemmän aikaa maahanmuuttaja, keikkahommissa tai ekspattina. Useimmat teistä ovat palanneet koti-Suomeen, tuttujen ja turvallisten rakenteiden ja verkostojen keskelle. Moni on myös pysytellyt koko ikänsä Suomi-kuplassa. Oletko koskaan miettinyt millaiseksi elämäsi kääntyisi, jos muuttaisit pysyvästi ulkomaille? Jos turvaverkkosi häviäisivät totaalisesti. Jos jokainen päivä olisi loputonta, turhauttavaa säätämistä byrokratian verkossa. Jos uskottavuutesi työmarkkinoilla olisi olematon. Jos puuttuva kielitaitosi olisi este minkäänlaiselle järkevälle työllistymiselle.

Tämä ikävä ajatusleikki on todellisuutta ulkomaisille osaajille Suomessa. Joskus tuntuu, että muutamia kansainvälisiä teknologia­yrityksiä lukuun ottamatta Suomi on yhä se sama takapajula kuin aina ennenkin. Ulkomaisten osaajien tarpeesta on puhuttu vuosikymmeniä. Aika vähän on tehty todellisten esteiden purkamiseksi. Byrokratia blokkaa edelleen Suomeen tuloa ja tänne asettumista. Suomen kieli on pääsääntöisesti edellytyksenä asiantuntijatöiden saamiselle. Hyvät työpaikat menevät niille, jotka ovat päätyneet oikeisiin verkostoihin jo opiskeluaikana.

Suurin ongelma liittyy kuitenkin fiilikseen, jonka välitämme tänne haluaville. Emme tahdo ottaa ulkomaisia kollegoita osaksi elämäämme. Haastattelin vuosia sitten suuren kansainvälisen lääkeyhtiön maajohtajaa. Hän sanoi pitävänsä Suomesta ja suomalaisista, mutta harmitteli reissun jäävän todennäköisesti lyhyeksi. ”Haluaisin kovasti päästä osaksi suomalaista bisnesyhteisöä. Se ei kuitenkaan näytä onnistuvan. Emme saa perheeni kanssa kutsuja kollegoiden luo tai yhteisiin illanviettoihin.” Se oli aika pysäyttävä huomio. Tehokkain tapa estää ulkomaisten osaajien Suomeen tulo on sulkea heidät yhteisen elämänpiirin ulkopuolelle.

Aloittaa voi vaikka kutsumalla ulkomailta muuttaneen työkaverin lounaalle.

Päivän sana on inklusiivisuus: mahdollisuus osallisuuteen ja toimijuuteen sekä kokemus kuulumisesta yhteiskuntaan. Rekrytointiprosesseissa inklusiivisuus osataan jo ottaa huomioon, mikä on hyvä asia. HR-ammattilaiset tietävät, että luu jää käteen, jos jatketaan vanhalla mallilla ja palkataan saman näköisiä perttejä ja pirkkoja kuin aina ennenkin. Sekään ei kuitenkaan riitä. Työtovereiksi tulleet eritaustaiset ihmiset pitäisi myös ottaa oikeasti työyhteisöön. Inklusiivisuus on helpommin sanottu kuin tehty. Se vaatii asennemuutosta meistä jokaiselta. Pikavoittoja ei ole luvassa, sillä hyvät käytännöt juurtuvat hitaasti. Aloittaa voi vaikka kutsumalla ulkomailta muuttaneen työkaverin lounaalle. Lisää tästä aiheesta löydät some­kanavistamme, jossa pyörivät tällä hetkellä Mitä jos sun pitäisi -aiheiset videot. Empaattisempaa ensi vuotta!

 

Kolumni on julkaistu TEK-lehdessä 5/2021.

Lue lisää: 

Kielivaatimukset ja ennakkoluulot hankaloittavat maahanmuuttajien rekrytointia tekniikan alalla

Kohti kevyttä ja kohtuullista