Joitain vuosia sitten autonostajat yllättänyt Volkswagen Multivan on saanut lataushybriditekniikkansa seuraksi nelivedon ja pitkän korimallin. Oli aika ottaa jättiläinen koeajoon.
Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että minulla oli jonkinlainen ennakkoasenne päällä, kun noudin Volkswagen Multivan PHEV 4Motionin koeajoon maahantuojalta. Tuo ennakkoasenne ei kohdistunut siihen oliko auto hyvä vai huono tuote, vaan siihen, kuka sellaista autoa tarvitsisi.
Multivan oli aiemmin Volkswagen Transporter -pakettiauton jatkokehitelmä. Se kellui sukupolvesta, vuosimallista, markkina-alueesta ja varmaan myös kuun asennosta riippuen jossain ylellisemmän Caravellen ja spartalaisen Transporterin tai sen Bus-version välissä. Multivan oli helposti miellettävissä hieman mukavuuksia tarjoavaksi vaihtoehdoksi.
Suomalaisessa markkinassa sen haaste toki oli auton hillitön hintalappu, nykyiseen sukupolveen asti kun tarjolla ei ollut sähköistettyä voimalinjavaihtoehtoa. Ison, hintavan ja varustellun auton verokohtelu tuntui lähes kohtuuttomalta, sillä pienilläkin varusteilla hinta nousi kuusinumeroiseksi myös euroaikana. Siis Volkswagenin pakettiautosta, muutamilla penkkiriveillä.
Volkswagen toki näki jo aikaa sitten, että sen itse valmistaman Transporterin aika alkaisi olla ohitse Ford-syrjähypyn lähestyessä. Niinpä Wolfsburgissa lyötiin viisaat päät yhteen ja päätettiin piirtää uusi Multivan, joka ei nojaisi enää Transporteriin.
Nyt hinnat alkavat 65 966 eurosta, mutta pitkällä korilla ja pitkällä, lisävarustelistaan vedetyllä viivalla hinnan saa kohoamaan liki kuusinumeroiseksi.
Henkilöpakettiauto
Multivan on erikoinen auto. Jos asiaa pähkäilee vähän luovemmin, se on filosofisessa mielessä lähempänä alkuperäistä ensimmäisen sukupolven Volkswagenin junakeulapakua kuin mikään Transporter sen jälkeen.
Tämän voi perustalla sillä, että pohjalevynä lähes tonniluokan pakettiauton kokoisessa tila-autossa toimii MQB Evo, eli sama perusrakenne jota konserni käyttää henkilöautoissa Audi A3:sta aina Volkswagen Passatiin ja Škoda Superbiin asti.
Tekniikkavaihtoehdoissa on tarjolla ota-tai-jätä: 1,5-litrainen lataushybridivoimalinja. Paketin suurin teho on yhteensä 245 hevosvoimaa, ja voiman välitys sujuu yllätyksettömästi DSG-kaksoiskytkinlaatikolla.
Akkupaketin kapasiteetiksi ilmoitetaan 19,7 kilowattituntia, jolla auton pitäisi wltp-olosuhteissa kulkea 95 kilometriä silkalla sähköllä. Kulutuslukemiksi kerrotaan 0,9 litraa sadalla kilometrillä – tai 7,7 litraa akku tyhjänä.
Setti on siis tuttu monista muistakin Volkswagen-konsernin autoista. Sanottiinpa, kokemuspohjaisesti tai huoltoasemaparlamentaarisena lausuntona mitä tahansa Volkswagenin voimalinjojen kestävyydestä, on Multivanin paketin kunniaksi sanottava, että tavallisessa arkiajossa se on suurelta osin ihan miellyttävä ratkaisu.
Kuten käytännössä kaikissa muissakin kaksoiskytkinlaatikoissa, on hidas liikehdintä sille kaikkein hankalinta, mutta kun liikkeelle päästään, on voimalinjan toiminta hyvin sujuvaa ja hyvin vaivatonta.
Multivanin tapauksessa vain jostain syystä perussäätöön on jäänyt jonkinlainen ominaisuus, johon oli viikon aikana hieman hankala totutella. Nimittäin pelkällä sähkövoimalla ajettaessa sen kaasupolkimen välitys liikkeelle lähdettäessä on jotenkin epämääräinen.
Ensin pedaalista ei tunnu tapahtuvan oikein mitään, ja kun kuljettaja vaistonvaraisesti oikaisee nilkkaansa hieman enemmän, ampaisee Multivan matkaan melko vahvalla otteella. Lähdöistä saattaa näin tulla hieman turhan väkeviä. Opettelukysymys varmasti, mutta tämä voisi olla ohjelmallisestikin suoristettavissa.
Henkilöautopohjalle tehty jättikokoinen tila-auto on ajettavuudeltaan sekoitus juurikin Superbia, Passatia – ja Transportermaista tuntumaa. Alustan toimivuus on kaikenkokoisissa töyssyissä ja heitoissa ihan kohdallaan, eikä normaalissa nurkkapyörityksessä siitä löydy erityisemmin moitittavaa.
Moottoritiellä, kesänopeusrajoituksilla Multivan kuitenkin onnistuu kaivamaan esiin pakettiautomaisen luonteenpiirteen. Se kyllä kulkee ihan stabiilisti muuten, mutta kovissa nopeuksissa sivutuuli tarttuu sen kupeisiin ja heilauttelee perhevaunua enemmän kuin täysin lempeästi.
Hieman ehkä suurempi murheenkryyni on moottoritiemelu. Ajoimme samaa autoyksilöä sekä kitka- että kesärenkailla, ja erityisesti kevätkarkealla asvaltilla rengasmelu nousee jo hieman epämiellyttävän puolelle.
Ongelmaan voisi vaikuttaa toki hieman pienempituumaisilla renkailla tai reittivalinnalla, mutta jotenkin tuntuu, että reilut 79 000 euroa ilman lisävarusteitakin maksava Multivan saisi olla rengasmelun osalta vaimeampi. Toki isossa autossa on kaikupintaa, mutta samalle pohjalle tehdyt Superb ja Passat ovat hiljaisempia.
Yritystä löytyy
Multivanin kohdalla sen piirtäneitä suunnittelijoita ei voi todellakaan syyttää yrityksen puutteesta, mitä tulee auton sisätiloihin. Tilaa on tietysti valtavasti: toisin kuin vaikkapa perinteisissä, oikeasta pakettiautosta tehdyssä Caddyn henkilöautoversiossa tai vastaavissa, myös toisella penkkirivillä on jalkatilaa riittävästi.
Penkkiriveistä kaksi jälkimmäistä ovat siirreltävissä kiskoja pitkin pituussuunnassa, jolloin on helpohko säädellä eri puolilla autoa tarvittavien tilojen määrää.
Tavaratila on taaimmaisessakin asennossa väljähkö, vaikka suurperheen viikon mökkitavaroita sinne ei ehkä välttämättä pakkaa, ainakaan ilman intensiivistä ja vuosikymmenistä Tetris-harjoittelua. Tila on jaettu keskeltä kevytrakenteisella hattuhyllyllä.
Etuistuinten väliin sijoitettu keskikonsoli muistuttaa lopputulokseltaan sellaisia tekniikkapenaaleja, joita 1980-luvulla peruskoulunsa aloittaneet tunnistavat pelkästään tuosta termistä.
Keskikonsoli nimittäin liukuu samaisia kiskoja pitkin eteen tai taakse, minkä ohella sen kannen ja yläosan pystyy nostamaan napista painamalla ylös, jolloin avautuu pääsy valtaviin säilytyslokeroihin sen sisällä.
Konsolissa on toki esiin taitettavat retkipöydät, joita ei tosin etupenkkiläisille voi taitella auki. Ja hyvä niin, se estää tehokkaasti sellaisen hölmöilyn kuin vaikkapa pöydän käytön ajon aikana etupenkillä.
Säilytyslokeroita Multivanista löytyy niin ikään hurjasti, joten kaikenlaiselle ehdottoman tärkeälle mukana kuljetettavalle on tilaa. Mukitelineitä löytyy pelkästään etupenkkiläisille kuusi (6!) kappaletta jos keskikonsoli on eteen vedettynä.
Takapenkkiläiset voivat puolestaan säädellä mukitelineiden määrää sen mukaan, istutetaanko keskipaikoille joku. Sen selkänojan eteenpäin taittamalla tarjolla on nimittäin pientä työtasoa ja mukitelinettä.
Mukitelineitä saattaa olla jopa liikaa. Kojelaudan alalaidasta taittuu esiin myös yksi kahden mukin teline, joka tuntuu tarpeettomalta siihen nähden, että kyynärnojassa on neljä paikkaa mukeille.
Oliko siinä järkeä?
Ennakkoasenteeni Multivania kohtaan tietysti hälveni auton ajamisen jälkeen. Siinä on paljon hyviä teknisiä, erityisesti sisätiloihin liittyviä ratkaisuja. Tämän tyyppisiä perinteisiä tila-autoja ei eurooppalaisilla markkinoilla oikeastaan ole enää, valmistajien siirrettyä mielenkiintoa ja vanhoja tila-autojen legendaarisia mallinimiä sinänsä hyviin, mutta historiattomiin katumaastureihin. Renault, katson teihin vähän vihaisena.
Autolle on varmasti ottajansa: sellainen paljon tilaa tarvitseva, joka ei ihan täysikokoista ja työkalumaista pakettiauto-pikkubussia välttämättä halua ostaa.
Silti Multivanissa on myös paljon pakettiautomaisuuksia. Jos auto kumisee ja humisee moottoritiellä pakettiautomaisesti, on myös sisustuksessa paljon työkalumaista. Kovaa muovia on käytetty ovissa ja kojelaudassa sellaisissa paikoissa, joita tulee käsiteltyä paljon.
Toki tällaisen auton tekeminen on aina kompromissi: monipuolisesti muunneltavat tilat kiskoineen, vaihdeltavine istuinpaikkoineen ja monitoimilinkkuveitsimäinen keskikonsoli maksavat paljon rahaa niin suunnittelu- kuin valmistusvaiheessakin.
Selvästi Volkswagenilla on haluttu laittaa panoksia näihin asioihin, ei siihen että reilun 95 000 euron tila-auto tuntuisi yhtään enempää premiumilta kuin mitä tila-autolta voisi odottaa.
Tähdet 21/30
Hinta ☆☆☆
Vaikeasti määriteltävä arvostelukohde. Multivan maksaa halvimmillaankin reilut 65 000 euroa, mutta mikä sen vaihtoehto sitten markkinoilla olisi, jos ostaja haluaa eurooppalaisen auton?
Laatuvaikutelma ☆☆☆
Liikaa kovaa, rapisevaa hinnat-alkaen -autojen muovia ja suhteellisen kaikuva rengasmelu erityisesti moottoritiellä laskevat pisteitä.
Ajettavuus ☆☆☆☆
Pakettiautoksi Multivan olisi mainio ajettava, jos se olisi pakettiauto. Henkilöauton komponentit kuitenkin tuntuvat riittävän myös tämän kokoluokan auton ajettavuuden pitämiseen hyvänä.
Istuimet ja tilankäyttö ☆☆☆☆☆
Istuimet ovat erinomaiset kaikilla paikoilla, tilaa on valtavasti ja sitä saa säätämällä lisää. Muuntelumahdollisuuksia on paljon, ja mukitelineistä matkanteko ei ainakaan jää kiinni missään olosuhteissa.
Kulutus ja toimintamatka ☆☆☆
Multivan vaatii ahkeraa lataamista. Iso auto ei tietenkään kulje pienellä energiamäärällä.
Viihdejärjestelmät ☆☆☆
Volkswagenin systeemi on ihan toimiva, mutta kansa alkaa napista. Samoin mukava viihdejärjestelmien käyttö.
Toivosen kommentti
”Usein käyttämäni fraasi ’ymmärrän silti ihmisiä, jotka ostavat tällaisen auton’, pätee Multivanin tapauksessa. Se ostetaan tarpeeseen, minkä osittain aiheuttaa se, että tälle autolle on tosi vähän kilpailua eurooppalaisessa automarkkinassa.”
