Työaikalaki ja sen soveltamisala

TEKin jäsenten kannalta tärkeimpiä esimerkkejä työtehtävistä, joihin työaikalakia ei sovelleta.

Sisältöä muutettu 1.8.2011

Työaikalaki on yleislaki, jota lähtökohtaisesti sovelletaan kaikkiin yksityisen ja julkisen sektorin työntekijöihin ja virkamiehiin. On kuitenkin työtehtäviä, joihin työaikalakia ei sovelleta. Tällä sivulla käsitellään TEKin jäsenten kannalta tärkeimpiä poikkeuksia työaikalain soveltamisalasta. Erikseen on syytä todeta, että työaikalain soveltumattomuudesta ei ole mahdollista pätevästi sopia työnantajan ja työntekijän kesken.

Työaikalakia ei sovelleta työhön, jota siihen kuuluvien tehtävien ja muutoin työntekijän aseman perusteella on pidettävä yrityksen, yhteisön tai säätiön taikka sen itsenäisen osan johtamisena tai tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavana itsenäisenä tehtävänä. Lain ulkopuolelle jää siis yleensä ainoastaan ylin johto. Lopullinen lain soveltamisalan piiriin kuuluminen on kuitenkin ratkaistava tapauskohtaisesti kokonaisharkinnan perusteella.

Tärkein arviointikriteeri on henkilön tehtävien ja aseman luonne. Työn tulee olla luonteeltaan yrityksen tai yhteisön johtamistyötä. Ratkaisevia ovat toimihenkilön valtuudet osallistua yrityksen tosiasialliseen johtamiseen. Yksinkertaisessa organisaatiossa lain soveltamisen ulkopuolelle jäävät yleensä välittömästi ylimmän johtajan alaisina työskentelevät hallinnolliset, kaupalliset ja teknilliset johtajat, eli käytännössä yrityksen johtoryhmä. Keskijohto sen sijaan usein miten kuuluu lain soveltamisen piiriin, vaikka tähän ryhmään luettavien työntekijöiden työt voivat sisältää erilaisia vaativiakin johtamis- ja suunnittelutehtäviä. Työntekijän muodollinen asema organisaatiossa ei kuitenkaan ole suoranaisesti ratkaiseva, vaikka sillä onkin keskeinen merkitys.

Kun kysymys on johtamiseen välittömästi rinnastettavasta itsenäisestä tehtävästä, sen tulee sijoittua keskijohdon yläpuolelle, jotta tehtävää hoitava henkilö jäisi työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle. Tällöin tehtävää hoitavan henkilön aseman ja työtehtävien tulee olla itsenäisiä ja hänen tulee käyttää johtamiseen rinnastettavaa itsenäistä päätösvaltaa. Hänellä tulee olla erityistä asiantuntemusta ja hänen tulee päättää itsenäisesti työajastaan. Lisäksi hänen työsuhteensa ehtojen tulee vastata johtotehtäviin osallistuvien työsuhteen ehtoja ja niiden tulee olla selvästi hänen alaistensa työsuhteen ehtoja parempia. Työsuhteen ehdoista on voitava päätellä, ettei henkilölle ole tarkoitus maksaa yli- ja sunnuntaityökorvauksia, vaan ne sisältyvät kokonaispalkkaan.

Soveltamisrajausta tehtäessä merkitystä on myös työnantajayhteisön koolla. Mitä pienemmästä yrityksestä on kysymys, sitä suppeampi on myös lain ulkopuolelle jäävien henkilöiden ryhmä. Lain rajausta ei voi kiertää esimerkiksi siten, että yhtiö pilkotaan pieniin tulosvastuuyksiköihin.

Työaikalain soveltamisen ulkopuolelle voi jäädä myös työnantajayhteisön itsenäisen osan ylin johto. Tällaisen osan tulee olla toiminnallisesti itsenäinen ja esimerkiksi liikevaihdolla ja työntekijämäärällä mitattuna kooltaan merkittävä suhteessa koko yritykseen. Tällainen voi olla esimerkiksi alueellisesti ja toiminnallisesti itsenäinen tuotantoyksikkö tai suuri aluekonttori. Sen sijaan yrityksen organisaatioon kuuluva erillinen suunnitteluyksikkö ei täytä itsenäiselle osalle asetettuja kriteerejä.

Työaikalakia ei myöskään sovelleta työhön, jota työntekijä tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Tällaisesta työstä on kysymys silloin, kun työntekijä itse päättää missä ja milloin hän työtä tekee. Tällaista työtä on yleensä esimerkiksi kauppaedustajan ja myyntimiehen yrityksen ulkopuolella tekemä työ. Heidän varsinaisella työpaikalla tekemänsä työ on sitä vastoin työaikalain soveltamisalan piirissä. Matkustustyötä tekevien kohdalla osa työstä voi siis tulla korvattavaksi työaikalain mukaisesti samalla kun osa työstä jää lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Lainkohdat: Työaikalaki 1§ ja 2§

Asiasanat: