Eroamisikä

Eroamisiäksi on säädetty 68 vuotta.

Sisältöä muutettu 1.1.2017

Eroamisikä on vuonna 1957 ja sitä ennen syntyneillä 68 vuotta, vuosina 1958-1961 syntyneillä 69 vuotta ja vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneillä 70 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että työsuhde päättyy automaattisesti ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa sen kalenterikuukauden päättyessä, jonka aikana työntekijä täyttää eroamisiän, jolleivät työnantaja ja työntekijä sovi työsuhteen jatkamisesta. Tällöin on erityisesti syytä huomata, että näissä tilanteissa määräaikaisen työsopimuksen saa tehdä ilman mitään perustetta määräaikaisuudelle. Työsopimus voidaan myös tehdä toistaiseksi voimassa olevaksi.

Vanhuuseläkkeelle voi pääsääntöisesti jäädä valitsemanaan hetkenä 63 ja 68 ikävuoden välillä. Mikäli työntekijä haluaa jäädä vanhuuseläkkeelle ennen 68 vuoden ikää, hänen on irtisanottava työsuhteensa irtisanomisaikaa noudattaen. Toisaalta työnantaja ei voi päättää työntekijän työsuhdetta 68 vuotta alemman iän perusteella. Työnantaja voi tällöin päättää työsuhteen vain työsopimuslain päättämisperusteiden ollessa käsillä. Laissa säädettyä vanhuuseläkeikää alemmasta eläkeiästä voidaan kuitenkin sopia. Tällainen sopimus on kuitenkin sitova vain, mikäli siihen on olemassa perusteltu syy ja alempaan eroamisikään liittyy riittävän tasoinen eläke-etuus tai muu vastaava taloudellinen etuus. Lain mukaista eroamisikää alempi sovittu eroamisikä ei saa johtaa työntekijän kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Erityisesti on syytä todeta, että varsin usein on lisäeläkejärjestelmien yhteydessä vain sovittu työntekijän oikeudesta siirtyä yleistä eläkeikää varhemmin eläkkeelle. Tällöin ei ole sovittu eroamisiästä, eikä yksinomaan eläkeiän saavuttaminen ole peruste päättää työsuhdetta.

Lainkohdat: Työsopimuslaki 6 luku 1a§

 

Asiasanat: