Tulevaisuus on kaikenikäisten

Miksi annamme kevyesti ilmatilaa viesteille, joiden muotoilulla kalastetaan mediaklikkejä, mutta jotka kaivavat maaperää yhteistyöltä ja osaamisen jakamiselta?

Olen viime vuosina säännöllisesti istunut seminaareissa sekä lukenut koulutusmateriaaleja ja somepostauksia, joiden ydinviesti on: ”Nuoret tulevat, oletko valmis? Kai ymmärrät väistyä osaajien hyökyaaltoa, koska et pysty/osaa/kykene oppimaan uutta?”

Lähes jokainen näistä tulevaisuuden tietäjistä kuuluu samaan porukkaan. Tuomion perusteena on syntymävuosi. Ei dokumentoitu osaaminen, ei tekeminen, ei uusien osaamisalueiden haltuunotto. Vain ja ainoastaan syntymävuosi. Ja meitä viime vuosituhannen lapsia on paljon.

Miksi niin usein ja vahvasti estradille nousevat henkilöbrändiään dissaamalla tiettyä ihmis- ja henkilöstöryhmää rakentavat henkilöt? Miksi on ok rakentaa viesti, esitys tai ura jonkun ihmisryhmän mitätöintiin? Miksi niin kevyesti annetaan ilmatilaa viestille, jonka muotoilulla kalastetaan mediaklikkejä, mutta joka kaivaa maaperää yhteistyöltä ja osaamisen jakamiselta?

Ainakin seminaarissa taputtajia on tähän mennessä riittänyt.

Nuoret integroituvat osaksi työyhteisöä – Ja siinä on ratkaisun avain

Tulevaisuuden horisontissa on paljon epävarmuutta ja ristiriitaisia signaaleja. Nyt koulussa ja opinnoissa tulevaisuuttaan miettivät ovat epätietoisia, mihin tarttua, mikä näyttäisi suuntaa ja onko edes mahdollista pärjätä tulevaisuuden haasteissa. Siksi on ehdottoman tärkeää valaa uskoa nuorten omiin kykyihin, osaamiseen sekä kykyyn kohdata haasteita ja kantaa vastuuta.

Mutta tapahtuuko tsemppaaminen parhaiten mitätöimällä muita?

Iso osa työpaikosta on vielä pitkään muissa kuin homogeenisen ikärakenteen startupeissa. Nuoret osaajat tulevat merkittävässä määrin integroitumaan osaksi työurallaan pidempään olleiden joukkoon.

"Iso osa työpaikosta on vielä pitkään muissa kuin homogeenisen ikärakenteen startupeissa."

Erityisesti osasta korkeakoulutettuja tulee nopealla tahdilla esimiehiä, joiden pitäisi pystyä rekrytoimaan henkilöstöä mahdollisimman laajalla diversiteetillä. Miten se onnistuu, jos henkilön ja työyhteisön asenneilmapiiri hylkii tiettyä ryhmää – oli se sitten ikä, sukupuoli tai jokin muu?

Negatiivisen ilmapiirin tuloksena saadaan vain lose-lose-tilanne, jossain tapauksissa myös se kuuluisa lasikatto.

Nuoren työyhteisöön tulijan ujous ja epävarmuus yrityksen käytänteistä tulkitaan helposti koppavuudeksi, joten apua ja neuvoja selviämiseen saa nihkeästi. Silloin tulija ei pysty kehittämään osaamistaan täyteen potentiaaliin, eikä osaamisen jakaminen tule osaksi työyhteisöä.

Työelämässä pitempään olleella omasta tutkinnosta on jo vierähtänyt aikaa. Osaamista on kertynyt työtehtävien myötä, mutta se voi olla hyvin spesifistä. Tulevaisuuden haasteiden vuoksi tarvitaan strukturoitua osaamisen kehittämistä osana työuraa. Negatiivisessa ilmapiirissä niin organisaation tuki kuin yksilön usko omiin voimavaroihin uupuu.

Tilanteessa menettävät niin yksilö, työyhteisö kuin yrityskin. Osa menetyksestä on henkistä hyvinvointia ja jaksamista, osa ihan oikeita euroja sen kuuluisan viivan alla.

Sanominen muuttuu asenteiksi ja teoiksi

Ja kyllä. Vastuu ilmapiiristä kuuluu kaikille meille, jotka saamme ilmatilaa omille ajatuksillemme puhumalla tai kirjallisesti. Ei enää anneta ilmatilaa helppoja klikkipisteitä kalastelevalle ja huomiohakuisia pikavoittoja liehittelevälle puheelle.  Sinä päätät, oletko osa ratkaisua, vai ongelmaa!

"Sinä päätät, oletko osa ratkaisua, vai ongelmaa!"

Mieti tarkkaan: Miten puhut juuri valmistuneiden osaamisesta ja sulautumisesta osaksi työyhteisöä? Miten puhut kollegasta, jonka into ja osaaminen näyttäisi johtavan esimiestehtäviin? Miten puhut kollegasta, joilla on jo työuraa takana ja kokemuksen myötä kartoittamatonta osaamista asiakkaista, työstä ja työyhteisöstä?

Olkaamme termiittejä – Pieni liike kertautuu isoksi askeleeksi

On totta, että tulevaisuudessa tietojen, taitojen ja tekemisen muutostarve on huima. Mutta kaikkein huonoin tapa vastata siihen on rakentaa vastakkainasettelua esimerkiksi eri-ikäisten välille. Nyt yksilöiden, yritysten ja yhteiskunnan tulisi yhdessä panostaa sellaiseen tekemiseen, joka rakentaa parempaa yhteiskuntaa ja elämää meille kaikille.

Kaikki eivät pysty kaikkeen, mutta jokainen pystyy oppimaan jotakin. Jos emme voi olla panttereita, olkaamme termiittejä – yhdessä, isossa joukossa pieni liike oikeaan suuntaan kertautuu merkittäväksi askeleeksi.

"Pidetään hyvää huolta nuorista kultahipuista ja jo vähän sileämmiksi hioutuneista kimpaleista."

Melko vaatimattomien raaka-ainevarantojen maassa osaavat ihmiset ovat meidän kultamme. Ja parasta on, että pystymme kultavarantojamme vielä melkoisesti kasvattamaan pitämällä hyvää huolta nuorista kultahipuista ja jo vähän sileämmiksi hioutuneista kimpaleista.

29.01.2019
Aihealue: Työelämä
Avainsanat: osaaminen koulutus