Jatkuva oppiminen mainittu

Julkisuudessa keskustellaan paljon siitä, mitä saa sanoa ja saako mitään enää sanoa. Tässä vellovassa sananvapauskeskustelussa koulutus ja osaaminen ovat olleet pienessä osassa, mutta näiden suhteen on silti ainakin yksi vaatimus.

Kaikessa oppimiseen liittyvässä keskustelussa on nimittäin viimeistään kolmannessa lauseessa mainittava jatkuva oppiminen (omaa sukua elinikäinen oppiminen). Muuten tulee joku kertomaan, että tärkeää on nyt tässä muistaa elinikäinen oppiminen.

Eikä se ole lainkaan väärin! Vaikka tarve osaamisen kehittämiseen on tunnistettu meillä Suomessakin vuosikymmenten ajan, siitä tulee työelämän ja yhteiskunnan muuttuessa koko ajan olennaisempaa. Samalla opitaan myös koko ajan paremmin hahmottamaan tarvittavia muutoksia ja niitten mittakaavaa.

Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa jatkuva oppiminen esiintyy useassa kohtaa, mutta keskitytäänpä pariin kaikista olennaisimpaan.

Hallitusohjelmassa linjataan eri koulutusasteiden toiminnan kehittämisestä siten, että “syntyy kattava tarjonta työelämälähtöisiä, monimuotoisia jatkuvan oppimisen koulutuskokonaisuuksia”. Tämä ei ole mikään pieni harjoitus, ja vaatii koulutuksen järjestäjiltä aktiivisen kehittämisen lisäksi myös osittaista ajattelutavan muutosta. Aivan alusta ei toki tarvitse lähteä, mutta tekemistä riittää.

Korkeakoulujen kannalta erityisen mielenkiintoinen on lyhyehkö kirjaus korkeakoulujärjestelmän kehittämisestä alustamaiseen suuntaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että yksittäinen oppija pystyisi suorittamaan korkeakouluopintoja mahdollisimman joustavasti, oppilaitoksesta tai sen sijainnista riippumatta. Tärkeää tässä on huomata, että oppijalla tarkoitetaan tässä käytännössä ihan kaikkia, oli sitten viralliselta statukseltaan opiskelija tai ei. Todellista elinikäistä oppimista siis. Eri juttu sitten, miten tämä käytännössä toteutetaan, ja kenen rahalla. Hyvää pohdintaa aiheesta on tehty mm. muiden liittojen suunnalla, mutta tässäkin tuleva hallituskausi näyttää, miten pontevasti alustamaisempaa korkeakoulujärjestelmää lähdetään rakentamaan.

Se Kaikkein Suurin Uudistus hallitusohjelmassa on ehkä kaikkein kunnianhimoisin, mutta samalla vielä kaikkein epämääräisin. Rinteen hallitus aikoo toteuttaa jatkuvan oppimisen uudistuksen parlamentaarisesti, mikä tarkoittaa kaikkien eduskuntapuolueiden – ja varmasti monen, monen muun tahon – osallistumista valmisteluun. Uudistus aiotaan myös toteuttaa kolmikantaisena, eli käytännössä valtio tavalla tai toisella neuvottelee asiasta työntekijöiden ja työnantajien edustajien kanssa. Kun vielä valmisteluun on jo nyt osallistunut keskeisessä roolissa neljä eri ministeriötä (OKM, STM, TEM, VM) niin on melkoiset valmisteluzembalot luvassa.

Jatkuvan poliittisen hutunkeiton välttämiseksi olisikin hyvä, jos uudistusta valmistelemaan perustettaisiin komitea. Hallitusohjelmassa pyritään elvyttämään vanhaa kunnon komiteatyöskentelyn perinnettä, joka sopisi tähän vallan mainiosti. Valtioneuvoston kanslia voisi koordinoida laajaa ja osallistavaa prosessia. Tämä antaisi valmistelulle legitimiteettiä ja sitouttaisi kaikkia osapuolia uudistuksen toteuttamiseen. Kuten OKM:n kansliapäällikkö Anita Lehikoinen Sitran podcastissa totesi, uudistus on niin massiivinen paketti, että se ei millään tule valmiiksi tämän vaalikauden aikana. On siis viisasta ottaa kaikki sisään telttaan juonimaan tulevaa.

Mitä siinä uudistuksessa sitten on vaikeaa? No, pitäisi miettiä elinikäisen oppimisen järjestelmä kuntoon valtion taholta, yritysten näkökulmasta ja oppijakeskeisesti. Rahoituksen suhteen pitäisi ratkaista, kuka maksaa mitä ja miten, sekä itse koulutuksen kustannusten että sitten sen oppijan toimeentulon kannalta. Sitten vielä viritetään systeemi sellaiseksi, että se vastaa sekä työttömäksi jääneen teologian tohtorin että peruskouluun opintiensä lopettaneen duunarin tarpeisiin. Tässä on sen verran monta muuttujaa koko ajan päivittyvässä toimintaympäristössä, että helppoja vastauksia ei ole.

Lisäksi hallitusohjelmassa halutaan parantaa koulutuksen saavutettavuutta, purkaa eriarvoistumista, kehittää elinikäisen ohjauksen palveluja ja paljon, paljon muuta tärkeää ja tarpeellista. Tavoitteet ovat meidän kaikkien ja Suomen kannalta hyviä, mutta tulevat vuodet näyttävät, miten niihin käytännössä päästään. Toivottavasti näitä tärkeitä asioita jaksetaan puida ja valmistella huolellisesti, vaikka ennustankin ainakin seuraavan vuoden menevän raivokkaasti kuohuvaan oppivelvollisuuskeskusteluun.

18.06.2019
Aihealue: Osaaminen
Avainsanat: osaaminen