Pelastetaan nuoret

Nuorten hätää koronarajoitusten keskellä ei ole täysimääräisesti ymmärretty. TEK aloitti lahjoittamalla 125 000 euroa Nyyti ry:lle opiskelijoiden mielenterveystyön tukemiseen. Mitä sinä tai edustamasi organisaatio voitte tehdä nuorten vaikeuksien helpottamiseksi?

Näköaloista. Koronakurjuus on kestänyt yli vuoden eikä loppusuoran pituudesta ole varmuutta. Meillä keski-ikäisillä, joilla on terveys ja työpaikka tallella, ei ole hätää. Kärsimme korkeintaan pahenevasta apatiasta. Olemme saaneet elää. Ei ole enää kiirettä saada opiskelupaikkaa, ensimmäistä työpaikkaa, löytää elämänkumppania, perustaa perhettä. Olemme lusineet ennenkin ja tiedämme, että elämä jatkuu takapakkien jälkeen.

Mutta nuoret – heillä on tämä kaikki tekemättä. Heiltä puuttuu eletyn elämän tuoma suhteellisuudentaju ja luottamus omiin taitoihin. Ei ole ihme, että nuorten hätä on suuri. Kun elämästä puuttuu näköala, siitä tuntuu puuttuvan kaikki. Nuorten hätää ei ole täysimääräisesti ymmärretty. Kokonainen ikäluokka on riskissä saada elämälleen muita huonommat lähtökohdat. Nyt on korkea aika lyödä viisaat päät yhteen ja miettiä mitä asialle pitäisi tehdä. TEK aloitti lahjoittamalla 125 000 euroa Nyyti ry:lle opiskelijoiden mielenterveystyön tukemiseen. Mitä sinä tai edustamasi organisaatio voitte tehdä nuorten vaikeuksien helpottamiseksi?

Osaajista. TEKin tutkimuksen mukaan jopa 40 prosentilla ulkomaalaisista tekniikan alan korkeakouluopiskelijoista ei ole valmistuessaan minkäänlaista oman alan työkokemusta. Luku on huikean iso. Olisi perin kummallista, jos ilman harjoittelu- ja työpaikkaa vaille jäänyt ulkomaalainen osaaja jäisi Suomeen. Juhlapuheissa on turha haikailla Suomeen kansainvälisiä osaajia, kun sitten jätämme heidät yksin. Jotain tarttis tehdä. Hyvä alku olisi suomalaisten yritysten ryhtiliike. Nyt pitää raivata turhat rekrytoinnin esteet, esimerkiksi vaatimus täydellisestä suomen kielen taidosta.

Vapaaehtoisuudesta. Miten mahtavilta etäperjantait tuntuivatkaan ennen! Toimistolla vietetyn alkuviikon jälkeen oli ylellistä aloittaa perjantain työt yöpuvussa kotisohvalla. Samaa fiilistä oli havaittavissa koronan alkuvaiheissa: sataprosenttisen kotoilun hyödyt olivat esillä, koska ne olivat uusia ja ihmeellisiä. Kotiinjääminen on kivaa silloin kun se on vapaaehtoista.

Nyt kalsareissa on vietetty vuosi. Tuntuu, että voiko tästä taantumuksesta enää noustakaan. Toki nousemme, mutta se on tehtävä armollisesti. Tarvitsemme armoa itseämme kohtaan ja tilannetajua työnantajilta. Paluuta vanhaan ei ole. Edessä on hybridityön aika.

Etätyömahdollisuuden kieltävillä työnantajilla ei ole tulevaisuutta työmarkkinoilla. Huonosti käy niillekin työpaikoille, jotka eivät satsaa yhteisöllisyyteen. Ihminen kun kaipaa työelämältä paitsi vapautta, myös yhteisöä. Miten hybridityö pitäisi järjestää? Mitä säilyttää vanhasta, mitä laittaa uusiksi? Laittakaa ajatuksia tulemaan. Iloa kevääseen!

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin TEK-lehdessä 2/2021.

06.04.2021
Aihealue: Tekniikka ja yhteiskunta
Avainsanat: opiskelija etätyö