Oudoin syksy ikinä

Bussissa teekkaritytöt mietiskelivät, uskaltaako bileisiin mennä ollenkaan ja kuinka isolla porukalla.

Oma itsesi, työelämässäkin? Kirjoitan tätä kolumnia Pride-viikon lähestyessä loppuaan. TEK on tänä vuonna Priden kumppani ja olemme pitäneet aihepiiriä muutenkin näkyvästi esillä. Miksi tekniikan korkeakoulutettuja edustava ammattijärjestö pitää ääntä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta? Miksi ei? Olemmehan pitäneet näkyvästi esillä myös miesten ja naisten tasa-arvoa tekniikan alalla.

Hiljattain julkistetun tutkimuksemme mukaan naissukupuoli on useimmin julkituotu syy syrjintään tekniikan alan työpaikoissa. Kissa on nostettu pöydälle, naiset pitävät ääntä asiasta – ja tilanne paranee. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokema syrjintä puolestaan on usein näkymättömissä. Asiaa ei uskalleta tuoda esiin eikä syrjintää tapahdu. Hintakin on kova: ihminen ei saa olla oma itsensä työelämässä. Jokainen voi kysyä omalla kohdallaan, kuinka kauan sellaista jaksaisi.

Kampuksella on hiljaista. Normaalisti Otaniemen kampuksella olisi tähän aikaan täysi hulabaloo päällä. Haalarityyppejä ja tupsulakkeja vaeltelisi iloisina laumoina. Luentosalit olisivat täynnä. Lukusalissa istumapaikat olisi varattu, ihmiset nenät kiinni läppäreissä. Nyt tästä kaikesta on vain kalpea aavistus.

Bussissa teekkaritytöt mietiskelivät, uskaltaako bileisiin mennä ollenkaan ja kuinka isolla porukalla. Meneillään on oudoin syksy ikinä. Tarmokkaankin nuoren opiskeluinto voi olla koetuksella, jos kaikki kiva on karsittu minimiin. Taustajoukkojen merkitys korostuu. Muistetaan olla omien nuortemme tukena.

Päivän paras hetki. Olin viime viikolla lounaalla työkaverini Helenan kanssa. Se oli työpäivän paras hetki. Muistelimme matkoja ja suunnittelimme tulevia. Totesimme, että parasta yrittää elää mahdollisimman normaalia elämää kaiken hulluuden keskellä. Vuosi sitten en olisi ottanut työlounasta kolumnin aiheeksi, mutta korona-aikana kasvokkain tapaamisista on tullut ylellisyyttä. Ainakin itse arvostan toisen ihmisen läsnäoloa enemmän kuin koskaan.

Arvostan uudella tavalla myös läsnätyötä. Nautin läsnätyöpäivinä jopa junamatkasta Pasilaan, koska se tarkoittaa, että työ ja vapaa-aika ovat sinä päivänä elämässä erillään.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin TEK-lehdessä 04/2020.

23.09.2020
Aihealue: Työelämä
Avainsanat: opiskelija teekkari