Muuttaako virtuaalinen keikkatyö työn imun?

Onko työn imu erilaista perinteisessä ja epätyypillisessä, enenevissä määrin digitalisoituvassa, ajasta ja paikasta riippumattomassa työssä? Voiko työn imua mitata? Ja mitä oikeastaan on ”työn imu”?

Työn imu on työhyvinvointia tukevaa positiivista suhtautumista omaan työhön. ”Työn imu tietotyön murroksessa” -tutkimushankkeessamme työn imua mitattiin vakiintuneella ja hyvin tunnetulla Work Well-Being (UWES) –mittarilla, jonka mukaisesti työn imu koostuu tarmokkuudesta, omistautumisesta ja uppoutumisesta. Tarmokkuus on kokemusta energisyydestä, omistautuminen kokemusta merkityksellisyydestä ja uppoutuminen on syvää keskittymistä eli niin kutsuttua ”flow”-tunnetta. Mutta toimiiko tämä perinteistä työtä ajatellen kehitetty mittari myös erilaisissa, uudemmissa ympäristöissä?

Tutkimuksemme tärkein tulos oli, että UWES-mittari mittaa työn imua luotettavasti myös ei-perinteisessä tietotyössä, eli keikkamaisilla digitaalisilla työnvälitysalustoilla. Mitä tämä tarkoittaa organisaatioille, jotka ehkä vasta miettivät siirtymää ei-perinteiseen työhön ja virtuaalisiin ratkaisuihin?

Ensiksi, työn imun edellytykset vaihtelevat sen mukaan, tehdäänkö virtuaalista työtä itsenäisesti muista riippumatta, vai tiimeissä, joissa oma työ on riippuvainen muiden panoksesta. Hankkeemme vastaajista itsenäisesti työtä tekevät kokivat imua työhönsä erityisesti silloin, kun heillä oli mutkaton suhde teknologiaan sekä tunne oman persoonallisuuden ja työskentelytavan yhteensopivuudesta. Sen sijaan virtuaalista tiimityötä tekevien työn imua selitti erityisesti innostunut suhtautuminen yrittäjyyteen ja mahdollisuus edistää työuraa. Siten myös työn imua voidaan tukea ja johtaa vain huomioimalla erilaiset kontekstit ja myös ihmistyypit—toinen voi etsiä virtuaalisesta keikkatyöstä esimerkiksi elämäntilanteeseen sopivaa työtapaa, kun taas toinen motivoituu uuden oppimisesta ja toimeksiannoista, jotka vievät uralla selvästi eteenpäin.

"Itsenäisesti työtä tekevät kokivat imua työhönsä erityisesti silloin, kun heillä oli mutkaton suhde teknologiaan sekä tunne oman persoonallisuuden ja työskentelytavan yhteensopivuudesta."

Toiseksi, niin vapaata ja itsenäistä kuin freelancer-työ digitaalisilla alustoilla onkin, käytännössä ihmiset kaipaavat edelleen henkilökohtaista kontaktia ja tukea työhönsä — siis ihmiskontaktia, joka tukee ja antaa palautetta. Digitaalisissa, erityisesti kansainvälisissä tiimeissä tarpeen on myös kirkkaasti johdettu projektin visio, vaikka itse työskentely on hyvin itseohjautuvaa. Toisin sanoen, on vaikea toimia itsenäisesti ja itseohjautuvasti, jos yhteinen tavoite ei ole kirkkaana esillä. Lisäksi virtuaalista keikkatyötäkin tekevä voi arvostaa työntekijämäistä suhdetta, jota voi kannatella esimerkiksi henkilökohtainen ja persoonallinen yhteydenpito, jolloin ei jää vain etäiseksi numeroksi, jolta työtä tilataan tarpeen mukaan.

"Käytännössä ihmiset kaipaavat edelleen henkilökohtaista kontaktia ja tukea työhönsä — siis ihmiskontaktia, joka tukee ja antaa palautetta."

Työn imulla on tutkitusti suuri vaikutus tuottavuuteen, joten sen edellytysten ymmärtäminen ja tukeminen korostuu erityisesti silloin, kun organisaation rajat ja ihmisten roolit työntekijöinä, yrittäjinä, esimiehinä ja asiantuntijoina hämärtyvät.

 

TEKin jäsenistä tutkimukseen osallistui 289 henkilöä. Lisäksi aineistoa kerättiin virtuaalista freelancer-tyyppistä työtä tarjoavilta alustayrityksiltä Solvedilta ja Transfluentilta.

Tutustu hankkeen loppuraporttiin kokonaisuudessaan täällä.

Projektia rahoitti Työsuojelurahasto.

25.03.2019
Aihealue: Työelämä
Avainsanat: työhyvinvointi