Myytinmurtaja iskee: Ratkaiseeko tekniikan ala ilmastokriisin?

Korkeakoulujen yhteishaku alkaa pian ja se tuonee mukanaan jo tavaksi muodostuneen keskustelun. Koirankakkakeskustelun ohella varma kevään merkki on keskustelu siitä, onko ilmastosta huolestuneiden nuorten syytä hakeutua tekniikan alan korkeakoulutukseen päätyäkseen työuralle ratkaisemaan ilmasto- ja muita ympäristökriisejä. Totta kai kannattaa! Osa on kuitenkin sitkeästi eri mieltä mutta kuulemani argumentit eivät oikein kestä lähempää tarkastelua. Tässä tekstissä perkaan niistä muutaman.

Myytti: emme tarvitse teknologiaa vaan poliittisia päätöksiä, ja siksi pitää vedota päättäjiin eikä opiskella teknologia-alaa

Jaahas, minkälainen ammatti tämä ilmastoaktivisti onkaan? Henkilökohtaisesti olisin mielelläni tukemassa kuukausilahjoituksin järjestöä, joka palkkaisi ihailemiani nuoria ilmastoaktivisteja tekemään aktivismiaan palkkatyönä, mutta noin yleisesti voidaan todeta, että tästä tuskin on muodostumassa uutta keskeistä ammattiryhmää. Jatkossakin vaikuttamista poliittiseen päätöksentekoon kansalaisaktivismina tehdään vapaa-ajalla ja toimeentulo tulee muualta. Siis ilmaston ystävän kannattaakin hankkia koulutus, jossa pääsee konkreettisesti ratkaisemaan ilmastokriisiä. Näitä töitä löytyy monelta alalta mutta suurin työnsarka pisimmällä aikajänteellä löytyy tekniikan alalta. Työn ohella on toki suotavaa harrastaa ilmastoaktivismia, johon saa kenties uutta puhtia koulutuksen tuoman systeemiajattelun ja ratkaisukeskeisyyden kautta. Bonuksena ilmastoaktivistinakin uskottavuutesi on tapissa, jos allekirjoituksessasi lukee DI!
 
Tulos: Tässä myytissä on siis kyllä ehdottoman vankka totuuden pohja, sillä todellisen kestävän yhteiskunnan laajamittainen rakentaminen alkaa vasta kun poliittiset päätökset on tehty. Ensisijaista on siis saada poliittiset päätökset aikaiseksi eikä tarkoitukseni ole missään nimessä vähätellä ilmastoaktivisteja. Nuorten ilmastolakot ovat uskoakseni vaikuttavin ilmastotoimia edistänyt voima vuosikausiin. Mutta ilmastoaktivismi ei sulje pois tekniikan alaa, vaan alan opiskelu ja aktivismi tukevat toisiaan, ja siksi tämä on myytti.
 
Myytti: teknologiaosaajat eivät riitä, vaan tarvitsemme kaikenlaisia osaajia, jotka voivat esimerkiksi tehdä siirtymästä sosiaalisesti hyväksyttävää

Näin on! Samaan aikaan on kuitenkin totta, että vain tekniikan alan ammattilaiset tuottavat tarvittavat teknologiaratkaisut. Jos mielimme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa, kaikki likainen tuotanto on korvattava puhtaalla, ja lisäksi kaikki kehittyvätkin maat pitäisi saada nauttimaan hyvästä elintasosta. Siis tekniikka on aivan ilmastokriisin ratkaisun ytimessä. 
 
Lisäksi tekniikan ala kärsii jo tänä päivänä eniten osaajapulasta. Esimerkiksi ICT-alalla on jo nyt pulaa monenlaisista osaajista, ja osaajatarpeen ennustetaan vielä kasvavan kymmenillä tuhansilla seuraavien vuosien aikana. Ja tämä vain talouden normaalin digitalisaatiokehityksen myötä! Odotapa kun kuvioon astuu vielä täysin uusi osaajatarve lisää, kun kestävän teknologiayhteiskunnan digiratkaisuille aletaan etsiä tekijöitä. Sekä ilmastoteknologia että kiertotalousratkaisut nojaavat monessa kohtaa niin kriittisesti ICT-osaajiin, että tästä osaajapulasta ei olla vielä huippua nähty. 
 
Tulos: Ei myytti, mutta harhaanjohtava väite. 
 
Myytti: ilmastonmuutoksen ratkaisevat teknologiat ovat jo olemassa, enää täytyy vain ottaa ne käyttöön, eikä uusien ilmastoteknologioiden kehittäjille ole tarvetta

Ei pidä paikkaansa. Lähes kaikki tarvittavat ilmastoratkaisut ovat kyllä olemassa vähintään suunnittelupöydällä, mutta markkinakypsyyteen edenneitä teknologioita on vasta kourallinen. Monille lienee tuttua, että tuuli- ja aurinkovoima on nykyisin markkinaehtoisesti kilpailukykyisiä sähköntuotantomenetelmiä fossiilisten kanssa, ja liikennesektorilla puolestaan odotetaan henkilöautoliikenteen osalta käännekohtaa lähivuosina, kun sähköautojen hankintahinta putoaa vastaavalle tasolle polttomoottoriautojen kanssa.
 
Suurin osa tarvittavista teknologiaratkaisuista on kuitenkin vasta teknologiakehityksen eri portailla ennen markkinakypsyyttä. Näillä näkymin välttämättömiä ilmastoteknologioita, jotka ovat vasta innovaatioputkessa, ovat joitakin luetellakseni päästötön terästuotanto, betonin korvaaminen tai tuotannon puhdistaminen, hiilen talteenotto ja varastointi, pienet modulaariset ydinvoimalat, bioreaktoriruoka, Power-to-X-teknologiat, puhdas vedyntuotanto, sähkön kausivarastointi… Näiden ja lukuisten muiden ratkaisujen kehittämiseen tarvitaan vielä lukemattomia työtunteja ja tämä maapallolle elintärkeä kehitys tapahtuu tekniikan alalla. 
 
Tulos: myytti.
 
Johtopäätöksenä suosittelen erittäin lämpimästi tekniikan alan opintoja kaikille ilmastokriisin ratkaisemisesta kiinnostuneille, samoin kuin mistä tahansa muusta kestävän kehityksen ulottuvuudesta kiinnostuneille. Muitakin hyviä alavaihtoehtoja maailmanpelastamiseksi on mielin määrin mutta mikäli tekniikka yhtään kiinnostaa, ei muuta, kun hakemaan!

Yhteishaku on käynnissä 17.–31.3.

12.02.2021
Aihealue: Osaaminen
Avainsanat: diplomi-insinööri ilmastonmuutos