Viisi insinöörioppia poliittiselle päättäjälle

Nämä opit toimivat varmasti myös politiikassa.

Viime vuosien politiikan kiemuroita katsellessani olen vakuuttunut yhä vahvemmin siitä, että politiikassa olisi tarvetta insinöörimäiselle ajattelutavalle.

Kuinka paljon politiikassa saataisiinkaan aikaan, jos käytettäisiin samoja menetelmiä, joilla ihminen on saatu kuuhun ja puhelin taskuun?

1. Pura ongelma osiin

Ensin pitää analysoida ongelma. Abraham Lincoln ei ollut insinööri, mutta hänkin sanoi näin: ” Jos ensiksi tietäisimme, missä olemme ja minne pyrimme, olisi meidän helpompi ratkaista, mitä meidän pitäisi tehdä ja kuinka se pitäisi tehdä.”

Puretaan ilmiö tai pulma osiin ja katsotaan, mitä se on syönyt. Sen jälkeen ryhdytään kehittelemään ratkaisuehdotuksia.

2. Suunnittele kunnolla ja arvioi vaikutukset

Insinöörit suunnittelevat etukäteen ja tekevät vasta sitten. Kokonainen tehdaskompleksi syntyy paperille tai näyttöruudulle ennen kuin kiveäkään on siirretty sen tieltä. Tehtaan toiminnan tunnusluvut ja vaikutukset on haarukoitu tarkasti ja tiedetään, mihin asti niitä pystytään virittämään.

Insinöörin hanke toteutetaan suunnitelmien mukaan. Kesken työn ei vaihdeta sen suuntaa ja toteutuksella on aikataulu; rakennuksestakin tiedetään etukäteen, mitä kullakin viikolla työmaalla tehdään. Kaikki oleellinen dokumentoidaan.

Kuluneen eduskuntakauden aikana monia suuria uudistuksia on lähdetty tekemään aivan päinvastaisella tavalla. Kuntauudistuksen aluksi piirreltiin karttoja uusista kuntarajoista ja sote-uudistuksessa kiisteltiin sote-alueiden määrästä. Tavoitteena oli saada aikaan menosäästöjä, mutta niin pitkälle ei koskaan päästy. Edes nykytilaa ei keksitty kuvata – siis sitä, miten jossain osataan tehdä halvalla sellaista, mihin muualla hassataan rahaa.

Insinööri olisi lähtenyt levittämään fiksuja toimintamalleja ja kieltänyt huonompien vaihtoehtojen käytön.

3. Älä leikkaa kansantalouden moottorista

Talouspolitiikkaa on tehty sen perusteella, miten maailman on toivottu muuttuvan. Insinööri olisi ymmärtänyt, että kansantaloudesta on pudonnut pois tuloja, jotka aikaisemmin syntyivät korkean teknologian viennistä. Siksi olisi järkevää tehdä samoin kuin sienestäjät ja kalastajat, mennä sinne, mistä on ennenkin löytynyt saalista.

Toistaiseksi rahaa on ehdotettu lisää miltei kaikkialle muualle, mutta yliopistoilta ja tutkimukselta sitä on vain viety. Vähän kuin elvytettäisiin potilasta, eikä huomattaisi, että hän makaa vatsallaan.

 4. Toinen jalka tulevaisuudessa

Insinööri tietää myös, että tekniikka kehittyy. Huomispäivän menestysyritykset ovat pitkälti muita kuin tämän päivän ykköset. Markkinoita on helpointa vallata sieltä, missä ne kasvavat. Niitä jakavat keskenään ne, jotka osaavat hommansa parhaiten.

Vähintään toisen jalan pitää olla tulevaisuudessa; se on se tukijalka.

 5. Testaa käytännössä ja maksimoi eri mallien hyödyt

Insinöörit osaavat optimoida. Insinöörimäinen alkoholipolitiikka tarkoittaisi, että testataan erilaisia sääntöjä ja veromalleja, ja tältä pohjalta luodaan hypoteeseja ihmisten käyttäytymisestä.

Sitten ryhdytään optimoimaan eli etsimään olosuhteita, joissa alkoholihaittojen kustannusten suhde valtiolle tulevien alkoholiverojen määrään on pienin. Ehkä keksittäisiin vielä porkkana, joka saisi kohtuukäyttäjät kiinnostumaan janoisimman viidenneksen paimentamisesta. Tästä kun tulisi heillekin säästöä.

Uuden eduskunnan ja hallituksen olisi korkea aika lopettaa poliittinen cha-cha-tanssi – viisi askelta eteen, viisi taakse, ja kaikki näyttävät ahkerilta? Laitetaan ongelmat riviin, analysoidaan ne ja kehitetään toimivia ratkaisuja.

 

23.02.2015
Aihealue: Tekniikka ja yhteiskunta
Avainsanat: tekniikka