Kempeleen kulmalta EU:n keskiöön?

EU:ssa on käynnistynyt suurten muutosten prosessi. Suomen pitäisi olla aktiivisesti vaikuttamassa tässä prosessissa. Siitä hyötyisivät niin suomalainen palkansaaja kuin elinkeinoelämäkin.

Suomen työnantaja- ja työntekijäjärjestöt julkistivat maaliskuussa 2017 yhteisen kannanoton "Suomen turva ja tulevaisuus on EU:n keskiössä".

Asiakirjassa todetaan mm. "Monivauhtisessa unionissa Suomi ei saa ajautua tilanteeseen, jossa vaikutusmahdollisuutemme vähenevät ja kansalaisten intressit jäävät vaille vastakaikua." Järjestöt myös ilmoittivat sitoutuvansa rakentavaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön hallituksen ja EU-instituutioiden kanssa pitääkseen maamme EU:n tulevaisuutta rakentavan työn keskiössä.

Järjestöjen kannanotto edusti poikkeuksellisen laajaa konsensusta, mutta sen vaikutus näyttää jääneen valitettavan vähäiseksi.

Britannian lähtö on käynnistänyt EU:ssa suurten muutosten prosessin, jossa tehdään ratkaisuja muun muassa talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta, sosiaalisesta pilarista sekä puolustusyhteistyöstä.

Ei-linjalta aktiiviseen muutosvastarintaan

Suomen hallitus vastasi osaltaan tähän kaikkeen julkistamalla viime marraskuun lopussa Valtioneuvoston EU-vaikuttamisstrategian 2018. Kun aikaisemmin hallitusta on arvosteltu passiivisuudesta EU-politiikassa, ei tätä syytöstä voida enää kohtuuden nimissä toistaa. Nyt Suomen hallitus näyttää siirtyneen passiiviuudesta aktiiviseen muutosvastarintaan. Jää epäselväksi, mihin tällaisella vaikuttamisstrategialla lopulta vaikutetaan.

Hallituksen strategia on suorastaan hätkähdyttävä EI-lista tärkeimmille asioille, mitä EU:ssa on meneillään. Suomi ehätti esimerkiksi torjumaan valtaosan komission ehdotuksista talous- ja rahaliiton kehittämiseksi jo ennen niiden julkistamista. Ei lisää yhteisvastuuta, on paperin keskeinen sanoma. Mitä tällä oikein tarkoitetaan?

"Suomi ei pääse tällä tyylillä pääse vaikuttamaan EU:n keskiössä, vaikka tarvetta olisi."

Yhteisvastuusta hyötyvät kaikki

Suomi on alusta pitäen lähtenyt mukaan yhteisvaluutta euroon. Se, että on yhteinen valuutta, on jo sinällään melkoinen yhteisvastuun osoitus. Euro kannattaa pitää pystyssä, koska sen kaatumisesta aiheutuva talousromahdus olisi kaikkien talousromahdusten äiti. Siksi euron joutuessa kriisiin, lisättiin yhteisvastuuta, jolla pelastettiin Kreikka ja erinäinen joukko eurooppalaisia pankkeja siinä samalla.

Luotiin Euroopan vakausmekanismi EVM, jota komissio nyt ehdottaa muutettavaksi Euroopan valuuttarahastoksi ja osaksi EU:n lainsäädäntökehystä. Suomeksi sanottuna: ehdotetaan siirtymistä kansanvaltaiseen hallintamalliin. Komissio näyttää pyrkivän esityksillään siihen, että joskus toimittaisiin hyvän sään aikana, eikä aina vasta kriisin syövereissä. Viisas pyrkimys, muttei juuri saa vastakaikua varsinkaan jäsenmaiden hallituksilta. Nämä kun tuppaavat pääsemään ratkaisuun vasta kun on ehdoton pakko, jos silloinkaan.

Osana elvytystoimia Euroopan Keskuspankki on ostanut jäsenmaiden velkakirjoja. Tämä on suuren luokan yhteisvastuuta ja sen lisäämistä.

Kun nyt ollaan esittämässä järjestelyjä, joilla EU voisi huolehtia yhteisen uuden velan otosta (kukaan ei ole esittänyt jäsenvaltioiden nykyisten velkojen yhteisvastuuta!) sen sijaan, että sitä ottaisi esimerkiksi Italian hallitus, parahdetaan.

Italian hallituksen velanottoa emme valitettavasti pysty vakaus- ja kasvusopimuksesta huolimatta riittävästi kontrolloimaan. Sen seuraukset kyllä saattavat yhteisvaluutan kautta kaatua niskoillemme.

Tätä ei haluta ymmärtää.

Surullista, mutta pelkään pahoin, ettei Suomi tällä tyylillä pääse vaikuttamaan EU:n keskiössä, vaikka tarvetta olisi. Kunhan Saksan hallitusneuvottelut on käyty, EU:n kehitys saa jälleen uutta vauhtia. Silloin siinä pitää olla mukana, eikä jäädä Euroopan reunalle ihmettelemään.

25.01.2018
Aihealue: Tekniikka ja yhteiskunta
Avainsanat: EU