TEKSTI Pekka Himanen
Kirjoitin muutama vuosi sitten kirjan Hakkerietiikka, jota innosti Linus Torvaldsin luoman yhteisön esimerkki. Kun kysyin Linukselta, miten Linux-menestys oli mahdollinen, hän vastasi (tavalla joka ei osoittanut aivan tavanomaista suomalaista vaatimattomuutta) että kyse on niin sanotusta Linuksen laista! Hänen mukaansa Linux-yhteisössä on kyse ihmisistä, joiden ei tarvitse huolehtia koko ajan survivalista eli selviämisestään. Sen sijaan mahdollistuvat kaksi korkeampaa tasoa. Ensimmäinen niistä on kokemus kuulumisesta yhteisöön, joka välittää samasta asiasta ja antaa arvoa yksilön sille antamille panoksille. Kutsun tätä rikastavaksi yhteisöksi. Lisäksi Linux-yhteisössä yksilöt kokevat, että he saavat käyttää työssään omia ainutlaatuisia kykyjään ja että heidän tuomiaan uusia ideoita arvostetaan. Kutsun tätä yleisemmin luovuudeksi. Koko Linux-yhteisöä ajaa yhteinen unelma paremman järjestelmän luomisesta, ja tämä energisoi heitä.
Linuksen lain voi hyvin yleistää hieman Maslow´n kuuluisaa tarvehierarkiaa muistuttavaksi kuvaukseksi työyhteisön elementeistä parhaimmillaan. Kokoaisin sen elementit seuraavanlaiseksi pyramidiksi (lisäten myös tasapainon elementin eli tasapainon työn ja muun elämän välillä):
Suomalaisen luovan työn tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, että pystymme kohoamaan tässä pyramidissa ylöspäin emmekä vajoa pohjan läpi loppuunkuluttavaan hätätilan kulttuuriin. Luottamuksen ilmapiiri on kaiken perusta. Olen ollut paljon tekemisissä johtavien yritysten kanssa niin Suomessa kuin ulkomailla ja menestyvien yritysten johtajien viesti on aina sama: työelämässä kaikki perustuu lopulta luottamuksen ilmapiiriin. Jos se menetetään, mitään korkeampia inhimillisen toiminnan tasoja ei saada liikkeelle. Hätätilassa ihmiset uupuvat ja jotkut palavat loppuun. Pelon tilassa yksilöt keskittävät energiansa oman olemassaolonsa turvaamiseen eivätkä leikittele uusilla ideoilla tai ota riskejä uusien toimintatapojen kokeilemisella.
Loppujen lopuksi käynnissä olevasta kehityksestä seuraa kaikkien alojen osaajille haaste kehittää itseään entistä laaja-alaisemmin, mukaan lukien tietoinen oman luovan työn filosofiansa. Jos omaa luovan työn filosofiaa ei ole määritetty, innovatiivisessa taloudessa onnistuminen on vaikeaa. Jokaisen yksilön kannattaa siksi kehittää itselleen tällainen filosofia, eli: Oma vahva luottamuksen perusta. Omat kyvyt rikastavaan vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Oma luova intohimo eli merkityksellinen juttu elämässä.
Kunnianhimoisimmillaan unelmat voivat olla Ville Valo -luokkaa. Ville Valo kertoi, että häntä innostaa visio siitä, että HIMin musiikki voisi joskus inspiroda heidän fanejaan löytämään hänen musiikilliset sankarinsa, kuten Tapsa Rautavaaran. Villen unelma onkin hänen omien sanojensa mukaan, että "jokin päivä HIM on niin suosittu, että joka viides amerikkalainen 18-vuotias kulkee yllään Tapsa Rautavaara -t-paita!" Kaikkien unelmien ei tarvitse olla näin suuria eikä Ville Valokaan ota unelmaa liian tosikkomaisesti. Olennaista on kuitenkin se, että kaikki luova elämä tarvitsee jonkin suuntaavan näkymän, oli se sitten henkilökohtainen tai kollektiivinen, pieni tai iso.
Professori Pekka Himanen on kansainvälisesti tunnetuimpia informaatioajan tutkijoita. Tällä hetkellä Himanen toimii professorina Taideteollisessa korkeakoulussa, vierailevana professorina Oxfordin yliopistossa sekä päätutkijana HIITissä (TKK:n ja Helsingin yliopiston yhteinen tutkimuskeskus).