Monille yliopiston laboratoriot ovat tulleet tutuiksi kesätyöpaikkoina. Labrat tarjoavat myös paljon diplomityöpaikkoja, mutta millainen työpaikka yliopisto on valmistumisen jälkeen?
TEKSTI JA KUVA Santtu Kallionpää
Jatko-opiskelija Teppo Pirttioja, 29, tekee kolmatta vuotta väitöskirjaa Teknillisen korkeakoulun automaatiotekniikan laboratoriossa. Tutkimusprojekti, johon sähköosastolla opiskellut Pirttioja teki vuonna 2002 diplomityönsä, imaisi hänet mukanaan. Laboratorio ei ollut hänelle tuttu työpaikka ennen päättötyötä. — Opintojen aikana olin yli kaksi vuotta yrityksessä koodaamassa ohjelmistoa. Työpaikkana labra tarjosi aika erilaista sisältöä työpäiviin.
Diplomityön valmistumisen jälkeen Pirttiojan tutkimuskohde, agenttipohjainen automaatiojärjestelmä, tarjosi paljon tutkittavaa. Asiat olivat laaja-alaisia ja työpaikan ilmapiiri innostava. — Minusta tuntui, että laboratoriossa oli sellainen työporukka, jolta voisin oppia vielä paljon, Pirttioja kertoo.
Teollisuudessa vastavalmistunut diplomi-insinööri päätyy usein työskentelemään yksittäisen tekniikan tai komponentin pariin ja hänen osaamisensa keskittyy pieneen osa-alueeseen. Tutkijan työssä Teppo Pirttiojaa kiehtoi laaja-alaisuus. — Työhön sisältyy velvollisuus seurata tekniikan kehittymistä laajasti. Hän kertoo teollisuudessa työskentelevistä työkavereistaan, jotka näkevät maailman vain oman vastuualueensa kautta ja ovat menettäneet kyvyn tarkastella vaihtoehtoisia toteutustapoja ongelmiin. — Ainakin tuntuu, että itse pystyy katsomaan asioita jotenkin ylempää, hän sanoo. Pirttioja vertaakin teollisuudessa työskentelemistä pienellä pensselillä nyhertämiseksi, kun tutkimustyö on työtehtävien monipuolisuutta mietittäessä isommalla telalla maalaamista.
Tutkimustyön edetessä ja väitöskirjan valmistuessa jatko-opiskelijasta tulee tekniikan tohtori. Pirttioja on miettinyt uranäkymiään myös valmistumisen jälkeen. — Jossain vaiheessa teollisuus kiinnostaisi työpaikkana ja haluaisin päästä sinne hyödyntämään tässä syntynyttä näkemystä.
Perinteisesti tekniikan tohtoreita on pidetty harvinaisuuksina, joita eivät perusinsinöörin hommat kiinnosta ja joiden on vaikea pystyä laskeutumaan teorioista käytännön tasolle. Myös työvoimakustannuksena tohtorit tulevat yrityksille kalliimmiksi. — Olen kyllä miettinyt, onko tohtoriksi valmistuminen ylikouluttautumista, Pirttioja kertoo. Hän kuitenkin uskoo, että myös korkeasti koulutetuille on työpaikkoja. — Kaikki tutkinnot ovat kokeneet pienen inflaation, tohtoreitakaan ei enää pidetä niin friikkeinä kuin ennen. Väitöskirjan kirjoittaminen osoittaa kykyä hallita vaikeita asioita ja jäsentää niitä ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi. Myös teollisuudessa on tarvetta ihmisille, jotka pystyvät tähän.
Laaja-alaista työtä. Teppo Pirttioja uskoo pystyvänsä katsomaan asioita ylempää kuin teollisuudessa työskentelevät työkaverinsa.
Kun perusopintojen loppuvaihe lähestyy, diplomityö tuntuu peikolta, jonka sarviin pitäisi pystyä tarttumaan. Väitöskirja tarjoaa enemmän haastetta. Sen pitäisi olla tieteellisesti täysin vedenpitävä ja lisäksi sisältää aivan uusia tutkimustuloksia. Suomessa väitöskirjan tekemistä ei ohjata kovin tiukasti verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, jossa tohtorit valmistuvat usein etukäteen määritellyn opintoputken tuloksena.
Suomessa väitöskirjan tekeminen ei kuitenkaan tarkoita aina elämäntyön kirjoittamista kansiin. Teppo Pirttioja on viimeisten kolmen vuoden aikana oppinut suhtautumaan väitöskirjaan. — Se on osoitus siitä, että osaa tutkia ja pystyy hallitsemaan isoja asioita.
Tutkijan työ sisältää paljon muutakin kuin väitöskirjan kanssa painimista. Työaikaa on tarkoitus käyttää kirjoittamisen lisäksi laboratorion muihin projekteihin sekä opetukseen. — Perusopiskelijoille tarkoitettujen kurssien ja niihin liittyvien yritysvierailujen kautta olen itse säilyttänyt kosketuksen teollisuudessa pinnalla oleviin asioihin, Pirttioja sanoo. Opetustyössä häntä harmittaa se, että yliopisto ei tarjoa työkaluja opettamisen oppimiseen. — Ihan tavallisistakin diplomi-insinööreistä suuri osa joutuu jossain vaiheessa opettamaan muille, mutta kurssivalikoimasta ei silti löydy aiheesta kertovaa kurssia.
Tutkijan tulee kertoa työnsä etenemisestä kansainväliselle tiedeyhteisölle kirjoittamalla säännöllisesti artikkeleita. Ne ovat tieteellisiä kirjoituksia, joita tutkimusalueen lehdet julkaisevat oman harkintansa mukaan. Pienempiä artikkeleita käydään myös esittelemässä maailmalla järjestettävissä konferensseissa. Suomi on niin pieni maa, että samaa aihepiiriä sivuavia asioita harvemmin tutkitaan useassa tutkimusryhmässä. Siksi tieteelliset kirjoitukset ja konferenssit ovat tärkeä tapa kommunikoida ja herättää keskustelua muiden saman alan huippututkijoiden kanssa. — Aluksi artikkelien kirjoittaminen ja konferenssit vähän pelottivat, koska näiden asioiden selittäminen englanniksi ei ole aina helppoa.
Tähän mennessä Pirttioja on julkaissut kaksi artikkelia ja kokemus on tuonut varmuutta. — Varmaan tahti kiihtyy projektin loppua kohden, hän arvioi. Artikkeleista on hänen mukaansa hyötyä omalle tutkimustyölle myös siksi, että ne pakottavat jäsentämään omia ajatuksia sellaiseen muotoon, että muutkin ymmärtävät ne.
Kun Pirttioja aloitti jatko-opiskelijana, hän sai ensin lyhyemmän määräaikaisen työsopimuksen. Kun työn sisältö hahmottui, hänelle tarjottiin kahden vuoden pituista työsopimusta. — Kaksi vuotta tuntui jo niin pitkältä ajalta, että pystyi olemaan turvallisin mielin henkilökohtaisen toimeentulon suhteen.
Määräaikaisten työsopimusten syinä yliopistoissa ovat projektirahoitus ja kausiluontoinen rahanjako. Rahoitusta uusille projekteille ei kukaan voi luvata varmasti kovin pitkäksi jaksoksi kerrallaan. Väitöskirjan tekemistä pystyisi rahoittamaan myös jonkin säätiön myöntämällä stipendillä. Pirttioja ei näe yliopistojen määräaikaisia työsopimuksia ongelmana. — Meidän laboratoriossamme monet ovat voineet jatkaa tutkijoina myös väitöskirjan valmistumisen jälkeen.
Kysyttäessä urasuunnitelmia 15 vuoden päästä Pirttioja miettii pitkään. — Haluaisin nähdä nykyisen työni tulokset käytössä, hän sanoo. Työpaikka voisi olla teollisuusyrityksessä ja työtehtävät voisivat hyvin olla tuotekehityksessä tai järjestelmien käyttöönotossa. Pirttioja haluaisi olla viemässä asioita vahvasti eteenpäin. Täysin teoreettiseen työhön hän ei haluaisi päätyä. Näkemystä ja halua käytännön asioiden tekemiseen hänellä on.
Muitakin vaihtoehtoja Pirttiojalla on. Hän on pohtinut oman yrityksen perustamista tulevaisuudessa ja ennustaa, että nykyisin teollisuudessa käytettävien komponenttien hinnat tulevat joskus niin alas, että ne olisivat myös kotitalouksien ulottuvissa. Pirttiojan työhön ja haaveeseen liittyvä visio olisi yritys, joka nostaisi kotitalouksien elintason uuteen ulottuvuuteen. — Kotiautomaatio on nykyään muotia, mutta sen voisi viedä käyttäjän kannalta pidemmällekin. Kotona asiat voisivat vain sujua, ilman että käyttäjän tarvitsisi painaa yhtään nappia, hän paljastaa.
Oma yritys tarjoaisi tilaisuuden tarttua taas ruuvimeisseliin, jos se pääsee seuraavien 15 vuoden aikana hukkumaan.