Stora Enson Oulun tehtaanjohtaja Pentti Ilmastilla on vuosien työkokemus Aasiasta. Nykyisessä tehtävässään hän aloitti vuonna 2003 palattuaan Kiinasta. Aasian kierroksella tutuiksi tulivat myös Indonesia ja Thaimaa.
TEKSTI Outi Simi KUVA Pentti Ilmasti
Pohjois-Suomen länsirajalta Pellosta kotoisin olevan nuoren miehen ensimmäinen pysäkki matkalla maailmalle oli Oulun yliopisto, jossa Pentti Ilmasti aloitti prosessitekniikan opinnot vuonna 1981. Vaikka kansainvälisyys ei Ilmastin opiskeluaikoina vielä Oulussa erityisemmin kukoistanut, oli yliopistolla havaittavissa jotain yritystä siihen suuntaan: prosessitekniikan opiskelijat kävivät työharjoittelussa Saksassa ja tekivät ekskursioita, lähinnä Keski-Eurooppaan. Ilmastin vuosikurssi sen sijaan repäisi reissaamalla Kaliforniaan saakka.
Tekniikan ylioppilas Ilmastin kesät kuluivat kotimaan kamaralla pohjoisen teollisuuden palveluksessa. Diplomityön myötä urkeni vakituinen ura Veitsiluoto Oy:n Kemin tehtaalla. Kahdeksan vuoden kotimaan työrupeamaan sisältyi päivittäistä kanssakäymistä ulkomaisten asiakkaiden sekä kone- ja laitetoimittajien kanssa. Mielenkiintoisista projektitehtävistä huolimatta Ilmasti kaipasi uusia haasteita, joten ulkomaisen headhunterin kutsuun oli helppo vastata myöntävästi. Rohkea mies harppasikin heti ensi kerralla reippaasti tuntemattomaan eli päiväntasaajan toiselle puolelle Indonesiaan.Tehdessään ensimmäisen kolmen vuoden sopimuksensa singaporelaisen työnantajan kanssa hänellä ei ollut tietoa työpaikasta, johon palata maailmalta takaisin. Ainoastaan luja usko, että töitä löytyisi Suomesta, kun tuliaisina on kansainvälistä kokemusta.
Sadonkorjuu. Eukalyptusviljelmiä Stora Enson Veracelin sellutehtaalla Brasiliassa.
Indonesiassa kahden paperikoneen rakennusprojektissa vierähti kaksi ja puoli vuotta. Tilaisuudet seurasivat toistaan ja asiat loksahtivat kohdalleen; asiantuntevalla ammattilaisella oli Aasiassa kysyntää. Indonesiasta Ilmasti siirtyi Thaimaahan kolmeksi ja puoleksi vuodeksi Stora Enson osaomistuksessa olevan tehtaan kehittämis- ja parannusprojektiin. Seuraava haaste oli tehtaanjohtajan pesti Kiinassa Stora Enson Suzhoun paperitehtaalla, jossa suunniteltiin hänen aikanaan tehtaan modernisointihanke, jota nyt parhaillaan toteutetaan. Yhteensä seitsemän vuoden Aasian kierroksellaan Ilmasti ei osannut kuvitellakaan löytävänsä itsensä Kiinassa vietetyn vuoden jälkeen seuraavaksi vanhasta opiskelukaupungistaan Oulusta.
Ulkomaan työtehtävät ovat paperiteollisuudessa usein projektiluonteisia ja sopimukset tehdään kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Ulkopuolelta rekrytoitu projektinjohtaja on yritykselle melkoinen investointi, josta halutaan vastineeksi täysi tuotto eli työpanos ja tavoitteiden mukainen lopputulos. Aikaa opetteluun ei ole, vaan tehtävät vaativat ammattitaitoa tai vähintäänkin nopeaa oppimista. On siis oltava valmis panostamaan työhön enemmän kuin yksikään paikallisista työtovereista.
Yhteisenä kielenä Aasian projekteissa oli englanti, jonka Ilmasti hallitsi jo ulkomaille lähtiessään. Hän joutui kuitenkin ensi alkuun huomaamaan, että hartiat jännittyivät viimeistään iltapäivän mittaan englanninkielisen terminologian kanssa painiskellessa. Sopeutuminen jatkuvaan vieraskieliseen kommunikointiin otti aikansa.
Paikallisen kielen opettelemista Ilmasti pitää välttämättömänä, vaikka kyse olisi hyvinkin eksoottisesta kielestä. Monituhatvuotisiin kulttuureihin perehtymisen suhteen hän on hieman skeptinen, mutta maan valtakielen auttavakin osaaminen vaikuttaa paikallisten asukkaiden asennoitumiseen niin meillä kuin muuallakin. Kieli on myös keskeinen johtamisen työväline ja vallankäytön väline. Hankalissa tilanteissa työntekijät vaihtavat helposti yhteisestä projektikielestä omaan äidinkieleensä. Neuvottelutilanteet vaativat pokerinaamaa, eikä aivan ummikoksi kannata tunnustautua. Ilmastin kokemuksen mukaan aasialaiset välttelivät kirjoitettua tekstiä virheiden pelossa, joten hän katsoi parhaaksi tehdä neuvottelutilanteissa muistiinpanoja kaikilla osaamillaan kielillä ja näihin merkintöihin oli myöhemmin keskusteltaessa helppoa viitata.
Indonesian virallinen kieli, Bahasa Indonesia, oli Ilmastin mielestä helposti opittavissa. Kirjoitusasu on latinalaisiin aakkosiin perustuva, kieltä lausutaan kuten kirjoitetaan eikä kieliopilla tarvitse päätään vaivata. Hyvänä apuna opiskelussa olivat sanakirjat ja työpaikalla kieltä äidinkielenään puhuvat sihteerit. Thai olikin sitten jo vaikeampi pala purtavaksi, mutta sekin Ilmastilta sujuu, onhan se yksi hänen perheensä kotikielistä. Kiinan kieli tuhansine kirjoitusmerkkeineen sen sijaan jäi opettelematta, eikä siihen urakkaan olisi vuosi ihan riittänytkään.
Monen lipun alla. Pentti Ilmasti Suzhoun paperitehtaan edustalla Kiinassa.
Pentti Ilmasti oppi arvostamaan aasialaista elämäntapaa ja viihtyi hyvin Aasiassa. Ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä, eikä huomisesta kanneta kovin suurta huolta. Työilmapiiriä hän pitää innostavana, ihmiset ovat luonnostaan yritteliäitä ja johtaminen on tällaisessa ympäristössä helppoa. Paikallinen työväki on nuorta ja pyrkii innokkaasti saamaan tulosta aikaan. Ilmapiiri on raikkaampi kuin Suomessa, kun organisaatioissa ei ole painolastina jäykkiä perinteitä.
Indonesiassa 88% väestöstä on islaminuskoisia, vähemmistönä lisäksi protestantteja, katolisia, hinduja ja buddhalaisia. Indonesiassa asuu myös paljon alunperin kiinalaisperäistä ahkeralla yrittämisellä vaurastunutta väestöä. Eri uskonnot ja etniset alkuperät aiheuttavat levottomuuksia, jotka saattavat etenkin islamilaisen paastokuukauden (ramadan) aikana leimahtaa jopa mellakoiksi. Indonesiassa tapahtui Ilmastin siellä ollessa vallankumous ja olot olivat siinä määrin levottomat, että osa ulkomaalaisista poistui maasta. Ilmastin työpaikalla toimintaa kuitenkin jatkettiin normaalisti. Thaimaassa taas pääosa väestöstä (95%) on buddhalaisia, vähemmistönä muslimit ja kristityt. Levottomuuksia esiintyy vain maan eteläisimmissä osissa. Kiina oli Ilmastille jälleen uusi haaste; hän tutustui maahan ensi kerran vasta aloittaessaan työt Suzhoussa. Perinteinen käsitys maasta muuttui positiivisemmaksi, kun hän tutustui maan yllättävän moderneihin suurkaupunkeihin.
Islam oli kokemus sinänsä. Ilmasti muistaa vieläkin häät, joissa VIP-vieraat pääsivät eturivin paikoilta nauttimaan seremonioista raikuvan perinteisen musiikin säestyksellä, poikkeuksellisesti oluttarjoilun kera. Uskonto näkyi myös työympyröissä: Ramadanin aikana raskaat työt, esimerkiksi paperikoneen pysäyttäminen, tehtiin vasta auringonlaskun jälkeen, jotta paaston heikentämät työntekijät säästyivät kuumuudelta. Työpaikoilla oli huoneita, joihin työntekijät saattoivat vetäytyä viettämään rukoushetkiään päivän aikana. Tehdashalleissa väki levitti rukousmattonsa työnsä ääreen, kävi peseytymässä ja kumartui rukoilemaan. Indonesialaisella tehtaalla oli myös työntekijöitä, joilla oli useampia virallisia vaimoja. Naisia on töissä metsäteollisuudessakin: laboratorioissa, toimistoissa ja laaduntarkkailijoina paperiarkkien teossa, ei tosin tuotantolinjoilla eikä yötöissä.
Aasialaisessa elämänmenossa perhe ja suku on tärkeä. On myös totuttava siihen, että ihmisiä on koko ajan ympärillä ja hiljaiset hetket ovat harvinaista herkkua. Suomen rauha ja vähäväkisyys puolestaan herättivät Ilmastin aasialaisissa työtovereissa jopa pelonsekaisia tunteita: Indonesialainen laboratoriopäällikkö kauhisteli työmatkallaan Suomessa hotellin kammottavan suuria vain yhdelle hengelle tarkoitettuja huoneita. Thaimaalainen naisinsinööri puolestaan kummeksui turkulaisen tavaratalon aavemaista autiutta.
Stora Enson Oulun tehtaan johtajana Pentti Ilmasti aloitti vuonna 2003. Paluu takaisin Suomeen mietitytti kovasti. Suurin huolenaihe oli perheen, thaimaalaisen vaimon ja tuolloin vain puolivuotiaan tyttären, sopeutuminen arktisiin oloihin. Myös paluu suomalaiseen työelämään jännitti etukäteen. Huolenaiheet osoittautuivat onneksi Ilmastin perheen kohdalla aiheettomiksi ja ensimmäisestä talvestakin selvittiin paleltumatta. Kotiutumista helpottivat vanhat ystävät ja Oulun tehtaalla työskentelevät kansainväliset työtoverit perheineen. Mielenkiintoinen työ yhdessä Stora Enson suurimmista ja nykyaikaisimmista tehtaista on myös erittäin motivoivaa. Oulu on Ilmastin mielestä sopivan kokoinen ja huomattavasti kansainvälisempi kaupunki kuin parikymmentä vuotta sitten. Liikenneyhteydet muualle maailmaan ovat hyvät, työmatkat lyhyet ja ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet erinomaiset. Kaupungista löytyy perheen naisväen iloksi aasialaisia elintarvikkeita. Perhe-elämää vietetään kaksivuotiaan tyttären ehdoilla, kotikielinä suomi, englanti ja puolison äidinkieli thai.
Kansainvälisellä kokemuksella on ollut käyttöä myös Oulussa. Pentti Ilmastin vastuualueeseen kuuluvat Belgiassa ja Englannissa sijaitsevat arkittamot, joihin viedään Oulussa valmistettua paperia arkitettavaksi. Ilmastin aikana Oulun tehtaalla on alettu kokeilla eukalyptuspuuta raaka-aineena hienopaperin valmistuksessa. Hyviä kokemuksia oli asiasta kertynyt jo Aasiassa ja kokeilut ovat osoittaneet eukalyptuksen soveltuvan mainiosti hienopaperin raaka-aineeksi. Haasteita kansainvälistyvän metsäteollisuuden parissa varmasti löytyy jatkossa niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja tulevaisuus näyttää, missä kokemusten karaisemaa ammattilaista seuraavaksi tarvitaan.