Teknillisen korkeakoulun Automaatio- ja systeemitekniikan osaston opiskelija Tuomo Eloranta vietti viidennen opiskeluvuotensa rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa. Hän osallistui Framtidens Industriföretag (FIF) -nimiseen poikkitieteelliseen ohjelmaan, jonka ensimmäinen osa suoritetaan Tukholmassa Kungliga Tekniska Högskolanissa (KTH) ja toinen osa TKK:ssa ruotsalaisten opiskelijoiden kanssa.
TEKSTI Noora Korppi-Tommola KUVA Tuomo Eloranta
FIF-opintokokonaisuuden tarjoamista kursseista Suomessa ja Ruotsissa muodostuu useimmiten opiskelijan pääaine, mutta FIF:n voi suorittaa sivuaineenakin, kuten mekatroniikkaa pääaineenaan opiskeleva Tuomo Eloranta teki. Hän kuuli FIF:stä ensimmäistä kertaa kaveriltaan, otti itse selvää ohjelmasta tarkemmin ja innostui tuotantotaloutta, tekniikkaa ja muita kiinnostavia asioita tarjoavasta ohjelmasta. Ohjelman viehätysvoimaa lisäsi myös siihen kuuluva vaihto-opiskelu ja mahdollisuus oppia samalla ruotsia.
Vaihto-oppilasvuoden lukioaikanaan Yhdysvalloissa viettänyt Tuomo halusi ulkomaille uudestaan. Espanja oli vahva vaihtoehto, mutta Ruotsi veti pidemmän korren nimenomaan kielen ja parempien opiskelumahdollisuuksien ansiosta. Etukäteen tosin arvelutti, kun etenkin ruotsin kielen tekninen sanasto olisi voinut olla paremminkin hallussa.
Ensimmäiseksi ongelmaksi osoittautui asunto. Tuomon ensimmäinen asunto sijaitsi 15 kilometrin päässä Tukholmasta. Vuokra ei ollut halpa, ja myös julkisen liikenteen käyttäminen kevensi kukkaroa tuntuvasti. Tuomo alkoi sinnikkäästi vaatia uutta asuntoa, ja lopulta hän sai sellaisen aivan Tukholman keskustasta.
Myös kielen kanssa oli aluksi hankaluuksia. Ruotsalaiset alkavat puhua helposti englantia ulkomaalaisten kanssa, mutta kun itsepintaisesti pitäytyy ruotsissa, ymmärtää juttukaveri vähitellen, mistä on kyse. Ruotsalaisten kanssa oli alkuun vaikea ystävystyä kunnolla, mutta ajan mittaan Tuomo sai kavereita sekä vaihto-opiskelijoista että ruotsalaisista.
Kokemuksia naapurimaasta. Tuomo Elorannalle jäi vaihtovuodesta Ruotsissa käteen opintoviikkoja, mukavia kavereita ja vahva kielitaito.
Ensimmäinen ruotsalaisessa yhteiskunnassa suomalaisen silmiin pistävä seikka on Tuomon mukaan se, miten valtion vauraus näkyy katukuvassa: kaupoista tuodaan tuotteet kadulle näytille, eikä terassikalusteita ole kahlittu kiinni toisiinsa. Yleisenä trendinä tuntuu olevan, että kaikkien pitää näyttää rikkaalta, jopa opiskelijoiden.
Tukholmalaiset ovat menestyviä ja kiireisiä ja arvostavat itseään. Yleisesti ottaen ruotsalaiset ovat kuitenkin ystävällisiä ja mukavia eivätkä suinkaan pidä suomalaisia itseään huonompina, toisin kuin monet luulevat. Suvaitsevaisuus muita kansoja kohtaan näkyy erityisesti suurissa kaupungeissa, joissa asuu paljon ulkomaalaisia.
Ruotsalaiset arvostavat korkeakulttuuria, jota onkin tarjolla runsaasti. Ruokakulttuurillaan naapurimme eivät kuitenkaan liiemmin ylpeile; ruoka on Tuomon mukaan kallista, rasvaista ja makeaa. Falukorvia myydään joka paikassa, ja kaupoista ei saa kunnollista olutta. Erityisesti Tuomo haluaa varoittaa Glasmästarens bruksöl -oluesta, joka on halpaa mutta hyvin pahan makuista.
Vaikka Ruotsi onkin pohjoismaa, vaikuttaa siltä, ettei lumisateeseen ole siellä totuttu. Aurauskalusto lähtee liikkeelle vasta noin kahden viikon kinoksissa kahlaamisen jälkeen. Pakkasesta huolimatta ihmiset kulkevat kaupungilla t-paidoissa ja hameissa, mutta tämä selittynee sillä, että he asuvat metroreitin varrella.
KTH:ssa opiskelu sujui Tuomolta mainiosti. Kursseja kertyi paljon, ihmiset olivat auttavaisia ja kotitehtäviä tehtiin usein yhdessä. Ryhmätöitä tehtiin paljon ja ruotsalaiseen tapaan jokaisen ryhmän jäsenen mielipide yritettiin ottaa huomioon. Kursseilla oli yhteistyötä yritysten kanssa paljon enemmän kuin Suomessa. Yritykset antoivat opiskelijoiden tehtäviksi harjoitustöitä, järjestivät excursioita ja järjestivät edustajiaan pitämään luentoja.
Opintoviikkojen lisäksi Tuomolle jäi käteen Ruotsista mukavia kavereita vahva kielitaito. Hän saattaisi hyvinkin lähteä vielä joskus Ruotsiin töihin.