Moni on varmasti kuullut paljon Turkista, ja ehkä käynytkin siellä rantalomalla. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää, ja mikä tahansa vieras kulttuuri avautuu aivan eri tavalla kun tarkoituksena on pelkän löhöämisen sijaan hankkia elanto ja selviytyä ilman Aurinkomatkojen opasta.
TEKSTI JA KUVAT Henrik Blåfield
Kansainvälinen työharjoittelu on yksi parhaita tapoja hankkia sekä kansainvälistä työkokemusta että laajentaa omaa maailmankatsomusta. On sääli, etteivät suomalaiset opiskelijat osaa käyttää näitä mahdollisuuksia riittävästi hyväkseen.
Itse päädyin lähtemään työharjoitteluun Ankaraan, Turkin pääkaupunkiin. Alun perin harjoittelun piti kestää puoli vuotta, mutta loppujen lopuksi visiitti venyi reilun 13 kuukauden mittaiseksi. Lähdin matkaan AIESECin kautta, mutta harjoittelupaikkoja löytyy niin IAESTEn kautta kuin suoraan suurimpien yritysten omista ohjelmistakin.
"Miksi Turkki?" on kysymys, johon olen saanut vastata lukemattomia kertoja. Totuus on, että se tapahtui vahingossa. Hakiessani mukaan AIESEC-ohjelmaan oli tarkoituksena vain lähteä ulkomaille, mieluummin kauas kuin lähelle. Ennen kuin ehdin asiaa syvällisemmin pohtia, oli minulle tarjottu paikkaa Turkista, ja pari viikkoa myöhemmin löysin itseni lentokoneesta.
Istanbul ylhäältä. Kuvassa näkyvä tyttö oli löytänyt kattotasanteelta hyvän paikan harjoitella rullaluistelua.
Vaikka olisitkin joskus käynyt rantalomalla Marmariksella, kannattaa sen luomat ennakkoluulot unohtaa suunnatessasi turistialueiden ulkopuolelle manner-Turkkiin. Samoin muslimitaustaa ei ole syytä kaihtaa: vaikka väestöstä 99,9 prosenttia onkin muslimeita, on yhteiskunta monilta osin vähintään yhtä maallistunut kuin Suomessa. Kulttuurissa on kuitenkin omat erityispiirteensä, ja esimerkiksi naisten ja Kurdien asema ei pitkään ollut länsimaisesta näkökulmasta kovin kehuttava. Aika on kuitenkin mennyt eteenpäin, ja käytännössä Ankarassa kävellessä tuntee olevansa kuin missä tahansa muussakin eurooppalaisessa suurkaupungissa.
Parhaita muistoja Turkista ovat ajat, jolloin pääsin osaksi paikallista yhteisöä — kuten Kurban Bayram, paaston loppumisen toinen juhla. Olimme pienessä kylässä kaakkois-Turkissa, ja perheen miehet rituaaliteurastivat lampaan, joka sitten perheen naisväen toimesta paistettiin mitä moninaisimmilla tavoilla erinäisiksi liharuuiksi. Ylipäänsä kaikissa Lähi-idän maissa suhtautuminen ulkomaisiin tuntuisi olevan mitä vieraanvaraisin ja ystävällisin.
Turkki itsessään on erittäin hyvä paikka harjoittelulle useammastakin syystä. Se on yksi maailman nopeimmin kasvavia talouksia, ja maahan tarvitaankin kipeästi osaavaa työvoimaa. Kulttuuri on erittäin vieraanvarainen, ja uusien ystävien hankkiminen käy käden käänteessä. Lisäksi maa on sekä historiansa, kulttuurinsa että monikasvoisuutensa puolesta yksi Euroopan lähialueiden rikkaimpia.
Asumisstandardit eivät välttämättä Turkissa vastaa suomalaista tasoa (joskin rahalla toki saa mitä tahansa). Ei ole mitenkään epätavallista, että nuori muuttaa pois kotoa vasta naimisiin mennessään. Jos kouluun lähdetään kotikaupunkia pidemmälle, jaetaan sama huone usein useamman kanssaopiskelijan kanssa "dormitoryssä". Rikkaiden perheiden lapsille on myös yksityisiä asuntoloita, joissa palveluun voi kuulua päivällinen ja siivous. Useimmiten asuntoloissa on myös kotiintuloajat, joiden noudattamista valvotaan tarkasti.
Turkin yliopistoissa työharjoittelu on verrattain tuntematon käsite, ja moni hankkii ensimmäisen "oman alan" työpaikkansa vasta valmistumisen jälkeen. Mikäli tutkintoon kuuluu harjoittelua, se sijoittuu yleensä vain kesäaikaan ja on monessa tapauksessa palkatonta. Usein työnantajilta kestääkin hetken aikaa ymmärtää, että ulkomailta saapunut harjoittelija haluaa ihan oikeasti tehdä töitä ja että hänellä saattaa olla aikaisempaa työkokemusta.
Turkkilaiset ovat tottuneet tekemään pitkää päivää, ja useimmiten ylitöistä ei makseta erillistä korvausta. Palkkataso on myös huomattavasti suomalaista vaatimattomampi: vuonna 2003 keskipalkka oli 3400 euroa vuodessa. Toisaalta myös hintataso on suomalaista huomattavasti alhaisempi. Suomen valtio myöntää ulkomailla suoritettavalle työharjoittelulle myös opintotukea ja korotettua asumislisää. Lisäksi sekä korkeakoulut että säätiöt myöntävät apurahoja.
Työskentely yrityksessä oli loppujen lopuksi samanlaista kuin Suomessakin. Itse koen työympäristön yhtenä tärkeimmistä asioista työpaikassa, ja siihen vaikuttaa ennenkaikkea se miten sinut otetaan vastaan työyhteisön jäsenenä. Turkkilainen kulttuuri on sen verran avoin, että sopeutumisesta tuskin syntyy ongelmia kenellekään.
Turkkilaisille valtahierarkiat ovat tärkeitä, ja esimerkiksi firman pomoa puhuteltaessa käytettiin aina "Bey" (herra) -jälkiliitettä. Johtajan auktoriteetti niin yrityksessä kuin paikallisessa AIESECissa oli korkea, eikä esimiesten mielipidettä yleensä edes pyritty kyseenalaistamaan. Käytännön toteutusportaassa sen sijaan kaikki ovat tasa-arvoisia, ja niiltä osin työkulttuuri on hyvin keskusteleva.
Harjoittelijakaverukset. Kansainvälistä AIESECin harjoittelijajoukkoa koolla.
Työn sisällössä on luonnollisesti suuria yrityskohtaisia vaihteluja, joten mitään yleistä aiheesta on vaikea todeta. Itse työskentelin ensimmäiset puoli vuotta tehden taustakartoitusta erinäisiin yhteistyöprojekteihin ja toimien yhteyshenkilönä suomalaisiin yrityksiin ja yhteisöihin. Toinen puolivuosi tuli sitten vietettyä enemmän opintoja vastaavissa tehtävissä eli ohjelmoinnin parissa.
Työpaikalla on hyvä olla oma-aloitteinen ja hakea tehtäviä aktiivisesti itse. Monessa maassa työharjoittelu on melko tuntematon käsite, eikä harjoittelijan välttämättä oleteta edes haluavan tehdä mitään. Samoin palautetta omasta työstään oli vaikea saada. Toisaalta tilanne lienee hyvin samankaltainen monissa suomalaisissakin yrityksissä.
Vuosi ulkomailla kasvatti minua paljon ihmisenä ja toi runsaasti lisää itsevarmuutta. Kun tietää voivansa lähteä keskelle vierasta kulttuuria ja kieltä ilman että paikan päältä tuntee valmiiksi ketään, voi omaan tulevaisuuteen suhtautua paljon luottavaisemmin myös yleisellä tasolla. Hakiessani töitä Suomeen paluuni jälkeen on nimenomaan ulkomaan harjoitteluni tuntunut olevan se asia, joka herättää potentiaalisessa työnantajassa kiinnostuksen.
En vaihtaisi kokemuksestani päivääkään pois. Uudet monikulttuuriset ystävyyssuhteet, parantunut kielitaito ja laajentunut elämänkatsomus olivat sen verran avartavia kokemuksia. En panisi pahakseni, vaikka mahdollisuus työntekoon ulkomailla tarjoutuisi myös tulevaisuudessa.
Käytännön vinkkejä Turkkiin lähtijälle