Työharjoittelu ei aina ole ruusuilla tanssimista. Paikan saaminen voi olla vaikeaa, ja vaikka sellaisen saisikin, voi matkassa olla vielä monta mutkaa. "Epäonnea työharjoittelussa" -osiossa ääneen pääsevät teekkarit, joiden harjoittelu ei syystä tai toisesta mennyt aivan niin kuin piti. Lisäksi pohditaan, mitä tehdä jos kesätyöpaikkaa ei tunnu löytyvän - tai jos sellaisia saakin kaksi!
TEKSTIT Arja Lindfors, Jan Degerlund, Kirsti Levander
Työriita esti työnteon
Lappeenrantalainen teekkari Antti Simola sai viime keväänä unelmiensa työpaikan.
— Selailin netistä sopivia yrityksiä ja löysin Kaukaan paperitehtaan kotisivut ja sieltä sopivan kesätyöpaikan. Lähetin hakemuksen, soitin pari kertaa perään, kävin haastattelussa — ja siinä se oli!
Alku oli kivuton, ja Antti pääsi työn makuun heti ensimmäisen viikon aikana. Mutta sitten tuli yllätys. Paperiliiton ja Metsäteollisuuden työkiista johti siihen, että Antilla oli edessään pattitilanne: kesätyöpaikka oli, mutta työriita esti työnteon.
— Kieltämättä yllättävä asetelma, vaikka työsopimusta tehtäessä oli vähän jotain tällaista uumoiltukin.
Lakko kesti kolme päivää, mutta sen jälkeen työnantaja määräsi kuuden viikon työsulun. Antille tarjottiin harjoittelutyön sijaan työsulun ulkopuolisia tehtäviä: haravointia ja kukkapenkkien kääntämistä. Allergiansa ja astmansa vuoksi Antti ei voinut näihin töihin ryhtyä.
— Tietysti tilanne oli kurja, mutta en ollut kovin huolissani. Lähdin vanhempieni luo lomailemaan ja aikani kuluksi remontoin kesämökkiämme. Eniten harmitti, ettei tiennyt, kuinka kauan työsulku kestää. Tilanteesta ei informoitu kunnolla, tietoa sai lähinnä vain uutislähetyksiä seuraamalla.
Tilanne oli mikä oli, mitään ei voinut. Antti arveli, että kyllä työriita vielä joskus saadaan ratkaistua, eihän se loputtomasti voi jatkuakaan. Onni onnettomuudessa oli Antin jäsenyys TEKissä. TEKin uutiskirjeestä Antti saikin tiedon siitä, että hän — vaikka opiskelija olikin — voi hakea liitoltaan lakkoavustusta.
— Otin oitis yhteyttä TEKin Joonas Grönlundiin, jolta sain tietoa tilanteesta ja ohjeet avustuksen hakemiseen.
Vaikkei lakkoavustus ollut suuren suuri, siitä oli Antille iso apu.
— Minulla oli sentään muutama euro tilillä ja asunto vanhempien luona. Monelle opiskelijalle lakkoavustus oli suoranainen pelastus, muuten olisi edessä ollut leipäjonoon liittyminen.
Kun työriita viimein ratkesi, Antti palasi töihin.
— Sain tehdä loppukesän juuri niitä hommia, joihin minut oli palkattu.
Kovan onnen kesä Saksassa
Joulupäivänä 2004 olo oli kuin kultalusikka suussa syntyneellä: kesätyöpaikka Saksassa oli varmistunut. Unelmissani kuvittelin, miten saksani kehittyisi seurapiirikelpoiseksi ja miten kesätyö hyvin täydentäisi opintojani.
Asiat tulevan työnantajani kanssa etenivät sykäyksittäin, tosin en saanut oikein vastausta siihen, millainen toimenkuvani tulisi olemaan. Paikan päällä syy tähän selvisi: projekti, jossa minun piti työskennellä, oli keskeytynyt jo alkukeväästä. Mitään uuttakaan ei ollut keksitty tilalle, joten ensimmäisen työpäiväni tavasin ajoneuvojen elektroniikkaa käsittelevää saksankielistä kirjaa. Samoin tein seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana päivänä.
Tajusin, että esimieheni oli unohtanut minut ja tuloni oli ollut hänelle täydellinen yllätys. Tragikoomisia piirteitä tilanne sai toisena työpäiväni, kun hän kysyi, olinko ehkä itse havainnut yrityksessä ongelman, jonka osaisin ja haluaisin ratkaista. No, enpä ollut.
Toinen viikkoni alkoi sillä, että siirryin laadunvalvontaosastolle. Tuloni sinne oli taas yllätys. Laadunvalvonnassa naputtelin edellisen kuukauden tuotteiden lopputarkastuksen tuloksia koneelle. Se oli yksinkertaista, mutta minulle virkistävää vaihtelua. Tätä jatkui muutama seuraava viikkoa, sillä jostain löytyi aina uusi pino papereita.
Lopulta tuli se hetki, jolloin ei yksinkertaisesti ollut enää koneelle naputeltavaa tai papereita aakkostettavaksi. Viidentenä tai kuudentena maanantaina minut istutettiinkin tietokoneen ääreen kysymyksen "Tunnetko Microsoft Accessin?" saattelemana. Esimiehelläni oli taas kiire, joten hän kehotti minua opettelemaan ohjelman sen tarjoamien "helppien" avulla. Hitaasti mutta varmasti Visual Basic -taitoni verestyivät ja tehtäväksi annettu tietokanta valmistui. Seuraavaksi viikoksi tehtäväkseni annettiin vielä isomman ja monimutkaisemman tietokannan tekeminen. Kokeneemman ja osaavamman ihmisen tuki olisi moneen otteeseen ollut enemmän kuin tarpeen.
Kun tämän jälkeen tarjoutui tilaisuus päästä tutustumaan muihin osastoihin, en epäröinyt hetkeäkään. Työt muuttuivat entistä yksinkertaisemmiksi: silppuamista, kopioimista ja aakkostamista. Mielekkäämpiä töitä pyydettyäni sain yhden päivän ajan seurata työtoverini työskentelyä. Kollega ihmetteli Excelin käyttötaitojani ja alkoi samaan hengenvetoon selittää jotain Pisa-tutkimuksista. Hälytyskellot päässäni soiden selvitin saaneeni peruskouluni jo joitain vuosia sitten päätökseen. Tämän jälkeen minulle uskottiin muutakin kuin pelkkää aakkostusta, mutta vieläkin tehtävät olivat melko palikkamaisia.
Kahden viikon kuluttua oli jälleen aika vaihtaa tehtäviä. Edessä oli taas uusi hämmästynyt esimies ja lisää aakkostamista ja mapittamista. Lisäksi ihmiset kiroilivat huonoa tiedonkulkua ja sitä, että saivat minutkin vaivoikseen. Olin jo luullut itsehillintäni ja pinnani olevan ääretön, mutta itse asiassa olin lähempänä jaksamiseni rajaa kuin arvasinkaan. Päivän päätteeksi kävin ensimmäisellä osastollani laadunvalvonnassa vierailulla, joka päättyi osaltani kyyneliin. En vain jaksanut vastata kysymykseen "miten menee?" enää "kaikki hyvin" ja hymyillä päälle.
Seuraavana päivänä kokosin itseni ja marssin sisuuntuneena esimieheni esimiehen juttusille. Päätin saada harjoitteluasiani kuntoon itse! Päättäväisyys tuotti tulosta. Suhteellisen nopeasti sain pienen projektin hoidettavakseni laskentatoimen osastolta. Työ ei ollut haastavaa, mutta tällä osastolla kaikki tekivät kuitenkin parhaansa, jotta olisin viihtynyt. Se merkitsi jo paljon ja palautti ihmisarvoni.
Jos olisin tiennyt kaiken kokemani etukäteen, en olisi ottanut työtä vastaan. Odotin koko ajan tilanteen paranevan - ja petyin joka kerta. Toivominen oli kuitenkin jaksamiseni kannalta välttämätöntä. Kesä oli henkisesti äärettömän rankka, mutta kasvattava. Opin, että ennen kuin voi vaatia arvostusta muilta, on opittava itse arvostamaan itseään.
Tämän tytön ylitse ei enää kävellä.
Kirjoittaja ei halunnut julkaista nimeään.
Jos kesätyöpaikkaa ei löydy...
Menikö varma paikka sivu suun? Eikö oman alan työtä löytynytkään? Tilanteet yritysmaailmassa muuttuvat nopeasti, samoin työvoiman tarpeet. Kenelle tahansa voi tulla odottamattomia ongelmia harjoittelupaikan saamisen kanssa.
Jos varmaksi luulemasi paikka menee ohi, pysy kuitenkin aktiivisena ja yritä keksiä jotain muuta sen sijaan. Hyvä vaihtoehto voi olla harjoittelupaikan hankkiminen ulkomailta. Jos ulkomailla ei ole tarjolla oman alan harjoittelua, kannattaa ehkä ottaa vastaan työ kuin työ. Ulkomailla työskentely osoittaa ainakin rohkeutta, kasvattaa kielitaitoa ja yleensä kaikki tehty työ on eduksi ansioluettelossa. Kesällä voi myös suorittaa opintoja: tarjolla on jonkin verran kursseja ja lisäksi voi suorittaa uusintatenttejä tai parantaa arvosanoja. Selvitä myös mahdollisuutesi kesän opintotukeen.
Kun kaikki on valmiina, mutta harjoittelua puuttuu...
Diplomi-insinöörin tutkintoon kuuluva työharjoittelu antaa valmiuksia työelämään. Tutkintovaatimuksiin kuuluukin opintojen aloittamisen jälkeen tietty määrä harjoittelua. Usein harjoittelu on jaettu ns. haalariharjoitteluun ja varsinaiseen ammattiharjoitteluun. Diplomityöhön käytettyä aikaa ei yleensä voi laskea pakolliseksi harjoitteluksi. Vaan mitä tehdä, jos kaikki opintojaksot on suoritettu ja diplomityö valmiina, mutta harjoittelusta puuttuu vielä osa?
Vaihtoehtoja on vähän, mutta lannistua ei kannata. Kirjoita työhakemuksia, tee niistä erilaisia ja yritä erottua joukosta. Kysele työtä tutuilta ja oppilaitoksen henkilökunnalta. Kerro reippaasti, että kaikki muu on jo valmista, mutta harjoittelupaikka pitäisi saada. Monet rekrytoinnista vastaavat ovat itsekin olleet joskus opiskelijoita ja joutuneet etsimään harjoittelupaikkaa.
Entä jos saankin paremman paikan?
Allekirjoitin jo kesätyösopimuksen, mutta sainkin sitten tarjouksen paremmasta paikasta. Voinko ottaa sen paremman paikan? — Tyypillinen tapaus, sanoo TEKin juristi. — Allekirjoitettu kesätyösopimus on yhtä kuin määräaikainen työsopimus, joten sopimusta ei voi enää työsopimuslakia rikkomatta yksipuolisesti iriisanoa. Ja jos näin tekee, voi joutua korvaamaan sopimusrikkomuksessa työnantajalle syntyneen vahingon.
Kesätyösopimuksia solmittaessa on syytä muistaa, että määräaikainen sopimus on irtisanottavissa ainoastaan, jos työsopimuksessa on irtisanomisehto. Tällöin työntekijä voi irtisanoa sopimuksen jo ennen varsinaisen työnteon aloittamista. Irtisanomisaika voi myös kulua umpeen ennen työskentelyn aloittamista. Käytännössä suositeltavin tapa on kuitenkin pyrkiä sopimaan yhdessä työnantajan kanssa työsopimuksen päättämisestä.
Toisinaan määräaikaisiin kesätyösopimuksiin sovitaan koeaikaehto. Silloin työsopimuksen voi purkaa ilman irtisanomisaikaa koeaikaehtoon vetoamalla. Koeaikapurku voidaan kuitenkin tehdä vasta työnteon aloittamisen jälkeen.
Työsuhteen päättämiskynnys on koeaikana selvästi normaalia matalampi, mutta sitä ei saa silti tehdä epäasiallisella perusteella. Oikeuskäytännön perusteella tiedetään, ettei esimerkiksi paremmin palkatun työn saaminen ole koeaikanakaan työsuhteen purkuun hyväksyttävä syy.