Kesä on hyvää aikaa uusien työkokemusten hankkimiseen. Kun pitää silmät auki ja korvat viritettynä sopiville taajuuksille, kesäharjoittelupaikka voi löytyä melkein mistä vain. Viime kesäksi töitä löytyi muun muassa ystävien, sukulaisten ja erään kummiprojektin kautta. Tapa on vapaa, myös ensi kesänä!
TEKSTIT Helena Puurunen, Jesper Neovius, Johanna Hirvisaari
Ruotsissa hitsausapulaisena
Jyri Nieminen, 20, opiskelee toista vuotta Vaasan yliopiston teknillisessä tiedekunnassa tietotekniikkaa. Viime kesänä hän työskenteli Ruotsissa Toniweld AB:ssa. Toniweld vuokraa hitsaajia isommille firmoille, joilla ei ole halua palkata omaa väkeä. Hitsaajat työskentelevät lähinnä sähkö- ja lämpölaitosten korjausten parissa. Jyri sai työpaikan ilman sen kummempia haastatteluja, sillä hänen isoveljensä toimii yrityksen toimitusjohtajana.
— Vain soitto veljelle ja työpaikka oli hommattu. Kävin tietysti jutustelemassa palkasta ja muista käytännön hommista, mutta varsinaista haastattelua ei tarvittu.
Jyri toimi Toniweld AB:ssa hitsausapulaisena ja komennusmiehenä. Hän kiersi lämpölaitoksia Ruotsissa. Pisimmät komennukset olivat aina Norrköpingissä ja Oxelösundissa asti. Hitsausapulaisen tehtäviin kuuluivat muun muassa hitsaussauman sorvaus ja puhdistus, jotta varsinaisen hitsaajan ei tarvinnut kuin hitsata sauma umpeen.
Tietotekniikan opinnoista ei juuri ollut hyötyä sorvin käytössä. Jyri sai kuitenkin hyvän kuvan siitä, millä periaatteella lämpölaitosten lämpökattilat toimivat ja millaisia kattiloita on olemassa. Laitoksilla kiertelyn ansiosta tuli myös yritysten työympäristö tutuksi. Ruotsin kielen taitokin parani roimasti ympäri maata kiertäessä. Ja tulihan se sorvikin Jyrille tutuksi.
Jyri viihtyi työssään hyvin.
— Vaikka työ olikin raskasta ja päivät pitkiä, oli hymy herkässä aina palkkapäivinä. Ja tietenkin reissuhommissa työ on melko vaihtelevaa ja uusien ihmisten tapaaminen toi oman lisänsä.
Hitsausapulainen. Jyri vietti kesänsä veljensä firmassa Ruotsissa.
Tietoliikennetekniikan suunnittelijana yliopistolla
Teemu Lahti, 22, sai kesätöitä Vaasan yliopiston teknillisen tiedekunnan tietotekniikan laitokselta. Tietoliikennetekniikkaa nyt kolmatta vuotta opiskeleva Teemu kuuli avoimesta tietoliikennetekniikan suunnittelijan paikasta ystävältään ja laittoi sähköpostia professorille. Tämän jälkeen vielä muutaman päivän kuluttua puhelinsoitto perään, ja paikka oli Teemun.
Työssään Teemu pääsi suunnittelemaan uutta, tammikuussa 2006 alkavaa kansainvälistä tietoliikenteen maisteriohjelmaa. Työnkuvaan kuului ohjelman markkinointiesitteiden suunnittelu ja toteutus sekä sen www-sivujen suunnittelu. Tämän lisäksi Teemu pääsi työskentelemään yritysten ja muiden ohjelman yhteistyötahojen kanssa. Teemu laati myös ohjelmasta kuvauksen laatukriteereiden tarkastusta varten ja hoiti myös muita pieniä tehtäviä, kuten tiedotustilaisuuksien järjestelyä.
Aikaisempina kesinä Teemu on toiminut kotikuntansa seurakunnan leireillä ohjaajana. Viime kesän työt oman alan parissa toivatkin odotettua vaihtelua. Jo suoritetuista opinnoista ei sinänsä ollut hyötyä, sillä matemaattista osaamista ei suunnittelussa juuri tarvittu. Ainejärjestöaktiivina saatu kokemus sen sijaan auttoi paljon varsinkin eri tahojen kanssa yhteistyötä tehdessä. Myös tekniikan alan ymmärtämisestä oli hyötyä, ja seminaareista ja excursioilta hankittua tietoa Teemu piti arvokkaana tehtävistä suoriutumisen kannalta.
Kesän aikana Teemu oppi melkoisesti uutta alasta. Etenkin yhteistyö alan ulkomaalaisten tutkijoiden kanssa oli antoisaa. Teemu viihtyi muutenkin työssään todella hyvin, ja aika kului kuin siivillä.
— Liukuvat työajat, kivat työtoverit ja rento ilmapiiri tekivät kesästä tosi mukavan. Iso plussa oli lisäksi se, että työt jatkuvat myös syksyllä opintojen ohessa.
Suunnittelija. Teemu pääsi suunnittelemaan kansainvälistä tietoliikenteen maisteriohjelmaa.
Haalarihommissa ydinvoimalassa
Energiatekniikan neljännen vuoden opiskelija Pilvikki Lind sai kesätyön Fortumin Loviisan voimalaitokselta säteilysuojelujaoksesta dekontaminointityöntekijänä. Hänen työtehtäviinsä kuului puhdistaa ydinvoimalaitoksen vuosihuollettavia komponentteja sekä muita esineitä radioaktiivisesta liasta.
— Olen dekontaminoinut kaikkea siivousvälineistä lähtien, jopa yhden kännykänkin.
Alunperin sähkötekniikan osastolla opintonsa aloittanut Pilvikki löysi tämän ensimmäisen tekniikan alan työpaikkansa yliopiston ilmoitustaululta. Aiemmin kesätyöt olivat olleet niitä tavallisia: mansikanpoimintaa ja lastenhoitoa, myös puhelinmyyntiä ja kahvikioskissa työskentelyä tuli kokeiltua. Fortumille Pilvikki lähetti perinteisen kirjehakemuksen. Työhaastattelukutsun sijaan hän sai suoran ilmoituksen hyväksytyksi tulemisesta kahden kuukauden mittaiseen pestiin.
Samaan jaokseen otettiin harjoitteluun paitsi dekontaminointityöntekijöitä myös säteilyvalvojia ja säteilysuojeluavustajia. Pilvikki teki töitä viiden muun kesäharjoittelijan ja kahden vakituisen dekontaminointityöntekijän kanssa. Juuri työkaverit ja työympäristö olivat hänen mielestään oman työn parhaita puolia.
— Joka päivä tuntui kivalta mennä töihin.
Valvojien ja avustajien työn seuraaminen sivusta oli mielenkiintoista.
— Lisäksi on ollut mielenkiintoista kiertää laitoksella eri paikoissa ja nähdä käytännössä niitä paikkoja, joista kursseilla on puhuttu, kuten reaktori ja höyrystin.
Dekontaminoija. Pilvikki puhdisti ydinvoimalassa esineitä radioaktiivisesta liasta.
Töihin kummiprojektin kautta
Viidettä vuotta tietotekniikkaa opiskeleva Arno Hietanen sai työpaikan Lappeenrannan Seudun Elinkeino ja Matkailu Oy SELMAn ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston toteuttaman Yritykset opiskelijoiden kummeina -projektin kautta.
— Olin kuullut koulukavereiltani projektista pelkkää hyvää, joten päätin itsekin kokeilla. Lisäpontimena toimi se, että olin jäänyt edellisenä kesänä työpaikatta.
Tärkein kriteeri kummiyrityksen valinnassa oli, että yritys on jollain tavalla kytköksissä tietotekniikka-alan kanssa. Ensimmäinen sopiva yritys, joka Arnolle paikkaa tarjosi, oli atk-laitteita myyvä ja huoltava MicoSer Oy. Arno kävi ensin projektin idean mukaisesti tutustumassa MicoSeriin kymmenenä päivänä palkatta. Tämän jälkeen varmistui palkallinen työharjoittelupaikka.
Arnon ensimmäiset tehtävät yrityksessä olivat tietokoneiden kokoamista ja huoltamista. Myöhemmin hän pääsi korjaamaan ja parantelemaan web-ohjelmistoja. Ohjelmointitöiden tekoa MicoSerille hän jatkoi kesän loppuun asti.
— Teen työt lähes täysin etänä, mikä sopii projektiluontoisiin ohjelmistonkehitystehtäviin aivan mainiosti. Yhteisymmärryksessä työnantajani kanssa olen myös voinut sovittaa työntekoani kätevästi opiskelun lomaan.
Vuoden 2002 syksyllä Lappeenrannassa käynnistyneessä Yritykset opiskelijoiden kummeina -projektissa opiskelijat tutustuivat yrityksiin ja yrittäjyyteen tekemällä vähintään kymmenen projektipäivää maksutta kummiyrityksessä. Lisäksi opiskelijoilla oli mahdollisuus tehdä esim. harjoitustöitä yritykselle. Projekti tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden tutustua läheltä pk-yrityksen toimintaan, ja osa heistä sai sen kautta kesätyöpaikan tai jopa pysyvän työn. Yritykset puolestaan saivat uusia näkökulmia ja tuoretta tietoa opiskelijolta, tutustuivat LTY:hyn ja verkostoituivat muiden yrittäjien kanssa.
Ohjelmoija. Arno korjasi ja paranteli web-ohjelmistoja.
Sommarpraktik utomlands
Joakim Jakobsson, 22, studerar 3:e året processteknik vid Kemisk-tekniska fakulteten på ‰bo Akademi. Sommaren 2005 jobbade han i Trondheim på NTNU (Norges teknisk-naturvitenskapelige universitet). Han jobbade som assistent åt en doktorand i 3 månader. Arbetet gick i praktiken ut på att köra prov, analysera och modifiera en maskin som tillverkar emulsioner.
Arbetsmiljön beskriver han som modern och utvecklad. Laboratoriet är ett nytt processkemiskt laboratorium med modern utrustning och hela 4 våningar stort. I början var det lite svårt att vänja sig vid det norska språket men efter en tid blev man van och själv kunde man tala svenska hela tiden. Arbetstiden är ganska flexibel; det viktigaste är att sakerna blir gjorda, inte att man är på plats varje dag kl. 8-16, berättar Joakim.
När Joakim anlände till Trondheim, blev han första kvällen inbjuden på öl- och pizzakväll med de nya arbetskamraterna. Senare kom även de andra studerandena från utlandet för att jobba på laboratoriet, allt från Spanien till Kenya. Men förutom första kvällen ordnades det inte så mycket för sommarpraktikanterna.
Joakim erkände att han fick jobbet rakt via en kontakt. Hans granne på sommarvillan är nämligen chef på laboratoriet som han jobbade vid.
— Jag bara frågade på våren om det möjligen skulle finnas jobb och så var det fixat, berättar Joakim.
Då jag frågade om tips för att få ett dylikt jobb berättade Joakim att bästa chanserna är via kontakter men att NTNU söker varje sommar praktikanter från utlandet. Det lönar sig m.a.o. att alltid försöka, uppmanar han.
Joakims enda utgifter under sommaren var mat och nöje. Hyran ingick nämligen i arbetsavtalet och han fick bo 1:a månaden i ett kollektiv med andra studeranden och doktorander. De 2 andra månaderna bodde han i ett egnahemshus på egen våning hos en värdfamilj. Båda ställena var ett stenkast från skolan.
Det sämsta med att jobba på NTNU var distansen från alla vänner i Finland men det bästa var att man fick uppleva nya saker i en ny miljö, säger Joakim. Som den mest minnesvärda händelsen under sommaren nämner han veckoslutet med de andra praktikanterna, då de bl.a. vandrade 3.5 timmar genom regn och skog i Norges vackra miljö. Då jag bad Joakim ge ett vitsord på skalan 1-5 för Trondheim som stad gav han en 4 efter att ha funderat en stund.
— Jag skulle ha givit 5 om inte allt skulle vara så dyrt i Norge, skrattade han.
Assistent. Joakim jobbade på Norges teknisk-naturvitenskapelige universitet i Trondheim.
Sommarpraktik på ‰bo Akademi
Jag heter Jesper Neovius och studerar 3:e året på Kemisk-tekniska fakulteten vid ‰bo Akademi. Första året studerade jag datateknik men efter ett års studier blev det byte till processteknik. Efter 2 års studier, varav ett år på processteknik, sommarjobbade jag på TPK (Teknisk polymerkemi) institutionen vid ‰bo Akademi. Jag blev intresserad av polymerkemi efter att ha gått kursen polymerkemins grunder våren 2005. Då talade jag med professorn på institutionen och fick därmed arbete som sommarpraktikant.
Under sommarens första månad var min uppgift att inventera institutionens kemikalier och att skapa samt lägga dem i en databas. Som arbete var det ganska ensidigt och långtråkigt, inte så lärorikt på något sätt. Men de 2 andra månaderna jobbade jag som assistent åt en grupp forskare i ett projekt som utvecklar metoder för framställning av nya ligander för metallocen katalysatorer. I praktiken gick arbetet mest ut på att köra en laboration med varierande utgångsmaterial och att analysera resultaten.
Emellanåt kändes arbetet svårt, eftersom jag är i början av studierna och jag har inte läst mer än grunderna i ämnet. Det underlättade dock att man aldrig var ensam i laboratoriet, så hjälp fanns alltid i närheten, trots att det på sommaren kan vara ganska tomt i husen på ‰bo Akademi, då en stor del av personalen är sommarlediga.
I arbetets slutskede hade man en känsla som om man först då kommit "ordentligt" igång med jobbet och att man därför skulle ha helst velat jobba en längre tid men å andra sidan måste jag erkänna att jag med iver väntade på hösten och studielivet. Det sämsta med att sommarjobba på ‰A är lönen, som är mycket lägre än jobb på industrin. Positivt var dock att man fick en säker och bra erfarenhet av att jobba på ett laboratorium, något som säkert är till fördel då man går kurser som medför laborationer.
Sommarpraktikant. Jesper sommarjobbade på Teknisk polymerkemi institutionen vid ‰bo Akademi.