Tavoitteena Tekniikan jatkotutkinto? - Mahdollisuus jota ei kannata sivuuttaa

Takaisin

Etusivulle

teksti Niina Rajakangas, TEK

Moni tuntemani tuore DI sanoo, että opinnot ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Mutta kuinka ollakaan; korkeakoulu on tehnyt heistä elinikäisiä oppijoita! Ja jo jopa puolen vuoden kuluttua alkavat lisäopinnot häilyä mielessä. Ajatus on ensin hieman leikkimielinen ja sitä tavallaan vain maistellaan suussa ohimenevinä hetkinä; lisätään kevyt huomautus sivulauseeseen ja toivotaan, että joku tarttuisi siihen. Kuten tiedämme, nälkä kasvaa huomaamatta ja kohta moni heistä hakeutuu internetiin tutkailemaan koulutustarjontaa.

Useamman mielessä on toinen akateeminen perustutkinto, mutta miksipä ei mietittäisi vakavasti tekniikan jatkotutkintoa? Enää ei tekniikan tohtori ole kummajainen, joka joutuu vastoin tahtoaan kiipeämään torniinsa ja hautautumaan tutkijan kammioonsa kauas pois todellisuudesta tai että ainoa mahdollisuus työnsaantiin löytyisi korkeakoulun palkkalistoilta. Ihanteellista tietenkin olisi, että sinusta joka olet keksinyt sata parempaa tapaa opettaa, tulisikin se teknillisen korkeakoulun tai tiedekunnan paras professori, jonka luennoille on tultava hyvissä ajoin saadakseen istumapaikan. Eikä tietenkään uteliaan ja etsivän sielun rauhaa voi paremmin tyydyttää kuin antamalla hänelle mahdollisuudet tutkia ja kehittää uutta – vaikka sitten siellä kammiossa. Mutta nykyaikana tekniikan tohtorin tutkinto avaa myös lukemattomia uusia ovia teollisuudessa.

Koulutuskentän uudelleen muotoutuminen vaatii todellista näyttöä parhaimmistoltaan, jotta sen erinomaisuus loistaisi jatkossakin. Ja sinähän olet osaajajoukon kärkipäätä, miksi et siis lähtisi väittelemään? Tekniikan tohtorin tutkinto on mahdollisuuksien summa. Voit itse kerätä näistä mausteista oman sekoituksesi ja löytää itsellesi sopivat tavat niiden käyttämiseen – olla uuden ajan tohtori; vailla menneisyyden taakkaa vain uskomaton tulevaisuus sylissäsi!

Jatkotutkinto voi myös olla jo opintojen alusta asti luonnollinen tavoite diplomi-insinöörin tutkinnon ohella. Tähän tarjoavat oivan avun erilaiset tutkijakoulut, joihin osallistuminen aloitetaan jo perusopintojen suorittamisen yhteydessä. Teknilliset korkeakoulut ja tiedekunnat haluavatkin, ettei jatkotutkintoa nähdä tutkimusuran huipentumana vaan kannustavana alkuna sille. Kun siis jatkotutkinto alkaa kiinnostamaan niin mitä tehdä?

Jatkotutkinto-oikeutta on anottava kirjallisesti korkeakoululta. Edellytyksenä on luonnollisesti DI:n perustutkinto ja yleisesti myös jatkotutkintoon sisältyvien opintojen valmis suunnitelma. Ensimmäinen askel siis kannattaa ottaa kohti kiinnostavan pääaineen professorin huonetta. Keskustelu opintojen sisällöstä, tutkimuksen kohteesta ja jatkotutkinnon rakenteesta on syytä käydä läpi syvällisesti mahdollisen ohjaavan professorin kanssa ennen hätiköityjä ratkaisuja, sillä edessä on useamman vuoden kestävä kiipeäminen kohti tavoitetta. Moni hakeutuu jatkotutkintoa tehdessään korkeakoulun tiedeyhteisön pariin, joskin suosiotaan tulee varmasti kasvattamaan myös työn ohella tehtävä jatkotutkinto. Mutta on muistettava, että väitöskirjan viimeistely tulee olemaan täysipäiväistä ahertamista ja kirjoittamista. Pääsääntönä tuleekin pitää tekniikan tohtorin tutkintoa, sillä kovin harvinaisiksi ovat käymässä tekniikan lisensiaatin tutkinnot, joita voi kuitenkin pitää välietappina, jos matka tohtoriksi näyttää liian pitkältä.

Jatkotutkinto muodostuu pää- ja sivuaineopinnoista sekä mahdollisesti muista tieteellisistä opinnoista, joita tulee suorittaa 45 opintoviikkoa. Lisensiaattityö on laajuudeltaan 35 opintoviikkoa ja väitöskirja 115 opintoviikkoa. Teknillisillä korkeakouluilla on erityisesti jatko-opintoihin soveltuvia kursseja, ja näitä voit suorittaa jo perusopintojen ohella. On kuitenkin huomattava, ettei perustutkintoon sisällytettyjä kursseja voi ’toiseen kertaan’ hyväksyttää jatkotutkintoonsa – pyydä siis näistä kursseista erillinen todistus anoessasi tutkintotodistusta diplomi-insinööritutkinnostasi.

Jatkotutkinto huipentuu väistöskirjaan. Väitöskirjan vaatimukset on lueteltu tarkkaan siitä asetetuissa säännöksissä ja ohjeissa. Tässä pääotsikot Teknillisen korkeakoulun väitöslautakunnan antamista ohjeista:

1. Esitettävän väitöskirjan tulee sisältää edustamaltaan alalta uutta tieteellistä tietoa.
2. Esitettävään väitöskirjaan liittyvien mittausten yms. koesuoritusten tulee olla sellaisia, että ne täyttävät tieteelliselle tutkimukselle asetettavat vaatimukset.
3. Väitöskirjan tekijän tulee esittää tuloksensa ja kannanottonsa selkeästi ja tieteelliset vaatimukset täyttävästi.
4. Esitettävään väitöskirjaan tulee liittää tiivistelmä.
Näitä ohjeita voi varmasti pitää yleissitovina myös muissakin teknillisissä korkeakouluissa.

Väitöskirjalla on kaksi erilaista muotoa: monografia tai yhdistelmäväitöskirja, jota kansankielisesti kutsutaan nippuväitöskirjaksi. Monografia on yksittäisestä tutkimuksesta tehty henkilökohtainen väitöskirja, kun taas yhdistelmäväitöskirjaan kerätään nimensä mukaisesti tieteellisiä julkaisuja. Nämä määritelmät ovat karkeita, joten jokaisen aiheesta kiinnostuneen kannattaa ottaa asiasta enemmän selvää. Ensihätään tietoa löytyy tämän tekstin lopussa olevista www-osoitteista. Jatkotutkinnoissa keskeisessä asemassa on ohjaava professori, johon opiskelijan kannattaa ja pitääkin tukeutua jo opintojen suunnitteluvaiheesta alkaen.

Kun jatko-opinnot on suoritettu, tutkimukset tehty ja suuri kirjallinen urakka selvitetty ollaan jo voiton puolella, mutta ei vielä maalissa. Edessä on tarkempaakin tarkempi tarkastusvaihe väitöskirjalle. Osastolta haetaan julkaisulupaa väitöskirjan käsikirjoitukselle. Tällöin osasto myös määrää tarkoin valitut esitarkastajat. Esitarkastajat voivat esittää väitöskirjaan korjauksia, asioiden lisäämistä tai syventämistä tai joidenkin kohtien poistamista. Tekijällä on luonnollisesti mahdollisuus antaa vastine esitarkastajien muutosesityksistä. Kun yhteisymmärrys on löydetty, antaa osasto väitöskirjalle julkaisuluvan.

Väitöskirjan uusia tutkimustuloksia tulee puolustaa julkisesti eli edessä on väitöstilaisuus. Valokeilassa ovat väittelijä, valvoja eli custos ja vastaväittäjä tai -väittäjät. Itse väitöstilaisuuden ohjelmarungosta on olemassa tarkat säännökset; siitä kuka puhuu ja mitä puhuu milloinkin, kuinka tilaisuuteen pukeudutaan ja kuinka käyttäydytään. Väitöstilaisuuden aloittaa lectio praecursoria, väittelijän itsensä pitämä noin 20 minuutin pituinen aloituspuhe, jossa hän kertoo väitöskirjansa sisällöstä. Tämän jälkeen vastaväittäjä esittää omat kommenttinsa työstä. Väitöstilaisuus voi kestää kolmesta neljään tuntiin. Vasta väitöstilaisuuden jälkeen vastaväittäjä tai –väittäjät päättävät työn hyväksymisestä. Kun väitöskirja on hyväksytty, saa jatko-opiskelija tekniikan tohtorin tutkinnon ja arvonimen.

Todistus tekniikan tohtorin tutkinnosta ja yleensä myös stipendi hyvin tehdystä työstä annetaan valmistujaistilaisuudessa. Korkeakoulut järjestävät tietyin aikavälein tohtoripromootioita, joissa tekniikan tohtoreille jaetaan heille oikeutetut arvomerkit. Promootio on usean päivän kestävä akateeminen juhla. Yleensä kuitenkin jo väitöstilaisuuden päätteeksi väittelijä järjestää vastaväittäjänsä kunniaksi karonkan, jonne on kutsuttu myös muita väitöskirjan valmistumiseen myötävaikuttaneita henkilöitä. Tätä tilaisuutta voi hyvin pitää valmistumisjuhlanaan ja hyvin arvokkaanakin sellaisena. Onhan silloin saavutettu tekniikan tutkintojen huippu!

				Takaisin
			Etusivulle