Pieni etiikan sanasto

Absolutismi. Usko, että on olemassa yksi perimmäinen totuus. Relativismin vastakohta.

Altruismi. Epäitsekäs kanta, että toisten etu on pantava oman edun edelle. Egoismin vastakohta.

Analyyttinen filosofia. Vuosisatamme filosofian anglosaksisessa perinteessä elävä, kielestä kiinnostunut perinne.

Autonomia. Vapaus päättää omasta elämästään. Heteronomian vastakohta.

Deontologinen etiikka. Velvollisuusetiikka. Teon arvo on teossa itsessään, ei sen seurauksissa.

Deskriptiivinen etiikka. Etiikan alue, joka kuvaa inhimillistä moraalia.

Emotivismi. Eettinen kanta, jonka mukaan moraaliset arvostelmat ovat vain tunteiden ilmauksia.

Egoismi. Usko, että oma etu on pantava toisten edun edelle. Eettinen egoismi on tähän pohjaava eettinen teoria, psykologisen egoismin mukaan kaikki inhimillinen toiminta on peruslähtökohdaltaan itsekästä.

Etiikka. Moraalia tutkiva filosofian haara.

Filosofia. Kreik. 'viisauden rakastaminen.' Länsimainen filosofian on tieteenala, joka sai alkunsa ensimmäisenä tieteenä antiikin Kreikassa. Filosofian päähaarojen voidaan katsoa olevan etiikka, logiikka, metafysiikka ja tieto-oppi. Huomattavan tärkeässä osassa nykypäivänä on myös tieteenfilosofia. Tällä vuosisadalla filosofia on ollut erityisen kiinnostunut kielen tutkimuksesta.

Hedonismi. Näkemys, joka pitää nautintoa korkeimpana hyvänä.

Hyve-etiikka. Eettinen ajatussuuntaus, joka on kiinnostunut ihmisen hyvistä luonteenpiirteistä, ts. hyveistä.

Imperatiivi. Määräys.

Intuitionismi. Intuitionismi on kanta, jonka mukaan moraaliset väitteet ovat objektiivisesti tosia tai vääriä, ja että tiedämme tämän totuuden 'vaistonvaraisesti.'

Jumalan lain teoria. Eettinen teoria, jonka mukaan teon oikeus tai vääryys riippuu siitä, noudattaako teko Jumalan lakia.

Kategorinen imperatiivi. Kantin etiikan peruskivi, jonka mukaan jokaisen teon tulisi olla sellainen, että siitä voitaisiin johtaa yleinen sääntö. Voidaan myös tulkita käskyksi kohdella toista aina päämääränä itsenään, ei välineenä.

Konsekventialismi. Mikä tahansa eettinen kanta, jonka mukaan teon oikeus tai vääryys riippuu sen seurauksista.

Kultainen sääntö. Kristillisen etiikan sääntö, joka käskee tekemään toisille niin kuin haluaisi itselleen tehtävän.

Liberaali etiikka. Etiikka, joka painottaa yksilön oikeuksia.

Luonnon laki. Etiikassa luonnon lain kannattajat näkevät luonnossa lainalaisuuksia, joita ihmisten tulee noudattaa, koska ne ovat itseisarvoisesti hyviä.

Maksiimi. Subjektiivinen sääntö, joka vaikuttaa päätöstä tehtäessä.

Mannermainen filosofia. Manner-eurooppalainen vuosisatamme filosofian perinne. Sen suuntausten kiinnostuksen kohteina ovat usein ilmiöt sekä yhteiskuntafilosofia.

Metaetiikka. Etiikan kielen tutkimus.

Moraali. Uskomukset hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, jne.

Naturalismi. Etiikassa naturalismi on teoria, jonka mukaan moraaliarvot voidaan johtaa ihmisluontoa ja maailmaa koskevista totuuksista.

Naturalistinen virhepäätelmä. G. E. Mooren mukaan kaikki yritykset löytää luonnosta moraaliarvoja johtavat määrittelemättömiin lauseisiin. On siis virheellistä etsiä eettisiä arvoja luonnosta tai todellisuudesta.

Nihilismi. Kanta, ettei ole olemassa arvoa tai totuutta.

Normatiivinen etiikka. Se osa etiikan tutkimusta, joka yrittää antaa perusteltuja vastauksia moraalisiin kysymyksiin.

Oikeus. Edullinen asema toisiin nähden. Negatiiviset oikeudet oikeuttavat tekemään jotakin ilman, että kukaan toinen estää, positiiviset oikeudet oikeuttavat saamaan toisilta apua.

Pluralismi. Usko, että on olemassa useita näkökulmia käsiteltävään kysymykseen.

Prima facie. Lat. 'ensi silmäyksellä.' Velvollisuusetiikassa velvollisuus, jonka jokin toinen velvollisuus saattaa ohittaa.

Realismi. Moraalisen realismin mukaan on olemassa moraalinen todellisuus, joten moraali on objektiivista.

Relativismi. Usko, ettei universaaleja totuuksia ole olemassa. Etiikassa relativismi voi tarkoittaa näkemystä, että on olemassa erilaisia moraaliarvoja (deskriptiivinen eettinen relativismi) tai että moraaliarvot ovat aina suhteellisia (normatiivinen relativismi).

Subjektivismi. Usko, että jokaisen henkilön uskomukset ovat tosia vain suhteessa henkilöön itseensä. Relativismin ankara muoto.

Teleologinen moraaliteoria. Teoria, jonka mukaan teon korkein moraalinen arvo on sen maailmaan tuoma ei-moraalinen hyvä.

Utilitarismi. Teleologinen moraaliteoria, jonka päämääränä on paras hyvän vs. pahan tasapaino. Hyväksi voidaan katsoa esimerkiksi onnellisuus.

Kirjallisuutta:

Airaksinen, T.: Lukion filosofia: johdatusta filosofiaan, Otava, Keuruu, 1994.

Frankena, W. K.: Ethics, Prentice Hall, New Jersey, 1963.

Grassian, W.: Moral reasoning, Prentice Hall, New Jersey, 1992 (2. painos).

Singer, P. (toim.): A Companion to Ethics, Blackwell Publishers, Cornwall, 1991.