Mitä etiikka on?

Etiikka ja moraali

Arkikielessä käsitteet etiikka ja moraali menevät usein sekaisin. Nokkelimmat epätietoisista käyttävät niitä aina pareittain. Filosofisessa kielenkäytössä etiikalla tarkoitetaan useimmiten moraalia tutkivaa filosofian haaraa. Moraalin määritelmiä on useita. Varmasti moraaliin liittyvät ainakin ihmisten ja ihmisryhmien käsitykset hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Etiikan ja moraalin suhteella voidaan katsoa olevan samoja piirteitä kuin vaikkapa musiikkitieteen ja musiikin suhteella.

Etiikka ja filosofia

Etiikka on siis filosofian moraalia tutkiva haara. Filosofia-sana sai alkunsa antiikin Kreikassa ja se tarkoittaa viisauden rakastamista. Usein katsotaan länsimaisen tieteen lähteneen filosofiasta, nykyään filosofia on tiede itsessään, joka myös tutkii tiedettä. Filosofian klassisia kysymyksiä ovat sellaiset kuin 'mikä on hyvä elämä?', 'vastaako tietomme todellisuutta?', jne.

Vuosisatamme filosofia jaetaan usein kahteen perinteeseen, analyyttiseen filosofiaan ja mannermaiseen filosofiaan. Anglosaksisessa perinteessä elävä analyyttinen filosofia on yleisesti kiinnostunut kielen loogisesta tutkimuksesta, kun manner-eurooppalainen filosofia taas on kiinnostuneempi ilmiöistä (fenomenologia) ja yhteiskunnallis-sosiaalisista kysymyksistä.

Etiikan ajatussuunnista

Timo Airaksinen jakaa etiikan neljään ajatussuuntaan: seurausetiikkaan, velvollisuusetiikkaan, liberaaliin etiikkaan ja hyve-etiikkaan. Näistä mainitaan useimmiten ainakin kolme, poislukien liberaali etiikka.

Seurausetiikan mukaan teko on hyvä, jos sen seuraus on hyvä. Seurausetiikan teorioita kutsutaan myös teleologisiksi teorioiksi. Näistä tunnetuin on utilitarismi, jota edustaa mm. John Stuart Mill. Utilistaristille hyvä on nimenomaan ei-moraalista hyvää, ts. 'maallista hyvää'. Hyvä on teko, joka tuottaa mahdollisimman paljon 'hyvää oloa' mahdollisimman suurelle joukolle.

Velvollisuusetiikka kuuluu yhdessä oikeuksien etiikan kanssa deontologiseen etiikkaan. Deontologinen etiikka sijoittaa eettisen arvon itse tekoon, ei teon seuraukseen. Tunnetuin deontologisen etiikan edustaja on varmasti Immanuel Kant, jonka etiikan kulmakivi on ns. kategorinen imperatiivi. Kategorisen imperatiivin mukaan jokaisen teon on oltava sellainen, että siitä voitaisiin tehdä yleinen sääntö. Tämä mukailee Raamatun ns. kultaista sääntöä, jonka mukaan toiselle on tehtävä niin kuin itselle toivoisi tehtävän.

Siinä missä deontologiseen etiikkaan kuuluu vahva velvollisuuspainotteisuus, liberaali etiikka vaatii yksilšlle vapauksia ja oikeuksia. Vaikkapa YK:n ihmisoikeusjulistus käsittää liberaalin etiikan ajattelua.

Hyve-etiikka on kiinnostunut hyvän ihmisen luonteenpiirteistä. Nämä luonteenpiirteet ovat opittuja. Tärkein hyve-etiikan tekijä on Aristoteles.

Etiikan tutkimuksen lajeista

Etiikan tutkimus voidaan jakaa hyvyyden tutkimukseen, oikean toiminnan tutkimukseen, sovellettuun etiikkaan, metaetiikkaan, ts. etiikan kielen tutkimukseen, moraalipsykologiaan ja moraalisen vastuun tutkimukseen. Suurin osa etiikan tutkimuksesta on kahden ensin mainitun, hyvyyden ja oikeiden tekojen, tutkimusta. Tekniikan etiikka ulottuu monelle em. alueista: amerikkalainen tekniikan etiikka on usein sovellettua etiikkaa, merkittävimmäksi nykyiseksi tekniikan eetikoksi mainittu eurooppalainen Hans Jonas taas tutkii moraalista vastuuta.

Etiikan tutkimus voidaan vaihtoehtoisesti jakaa kolmeen lajiin: normatiiviseen etiikkaan, deskriptiiviseen etiikkaan ja metaetiikkaan.

Metaetiikka tutkii eettisiä järjestelmiä ja etiikan kieltä. Sen piiriin kuuluvat kysymykset eettisten arvojen luonteesta ja suhteesta todellisuuteen. Normatiivinen etiikka pyrkii antamaan perusteltuja vastauksia moraalisiin kysymyksiin. Deskriptiivinen etiikka pyrkii kuvailemaan inhimillisiä moraalikäsityksiä.

Loppuhuomautus

Edellä esitetty kuvaus etiikasta ei varmasti ole kattava. Lukijaa kehotetaan lämpimästi tutustumaan seuraaviin teoksiin.

Kirjallisuutta:

Airaksinen, T.: Lukion filosofia: johdatusta filosofiaan, Otava, Keuruu, 1994. Helppo johdatus.

Frankena, W. K.: Ethics, Prentice Hall, New Jersey, 1963. Tiivis yleisesitys. Edelleen yliopiston oppikirja.

Grassian, W.: Moral reasoning, Prentice Hall, New Jersey, 1992 (2. painos). Laveampi yleisesitys. Mukana käytännön eettisiä kysymyksiä.

Deigh, J.: 'Ethics', hakusana teoksessa Audi, R. (toim.): The Cambridge Dictionary of Philosophy, Cambridge University Press, Cambridge, 1995.

Singer, P. (toim.): A Companion to Ethics, Blackwell Publishers, Cornwall, 1991. Laaja artikkelikokoelma, kattava esitys.