|
Kirjallisuuskommentaari
Tekniikka
ja yhteiskunta
Agassi, J.: Technology - Philosophical
and Social Aspects, D. Reidel, Dordrecht,
Holland, 1985.
Ihminen
on luonut välineet itsensä ja
maapallon tuhoamiseen. On luotava poliittinen
järjestelmä hallitsemaan näitä
välineitä viisaasti. Sir Karl
Popperin tunnetuimpiin oppilaisiin kuuluvan
professori Agassin teoksen teemana on yhteiskunnan
vastaus muuttuvan teknologian mukanaan tuomaan
uhkaan. Vastaus ei ole teknopessimismi tai
liioin kritiikitön optimismi - oli
sitten kyseessä oikeistolainen tai
vasemmistolainen suuntaus - vaan harkittu
teknologian demokraattinen hallinta. Agassin
mukaan ihmisen ja kulttuurin on myös
kehityttävä. Tämä tarkoittaa
älyn ja luovuuden ankarasta vastakkainasettelusta
luopumista, mm. koulutuksessa. Agassin teksti
on perinpohjaista, mutta luettavaa. (272
s.)
Ellul,
J.: The Technological Society, Alfred A.
Knopf, New York, 1964 (alkuteos La Technique
ou l'enjou du siècle, 1954).
Elämä
ei ole onnellista teknologian hallitsemassa
yhteiskunnassa, väittää Ellul.
Teknologialla hän tarkoittaa sitä
laajaa joukkoa rationaalisesti luotuja menetelmiä,
joilla ihmiset pyrkivät tehokkuuteen.
Teknologinen yhteiskunta vaatii Ellulin
mukaan ihmistä olemaan tyytyväinen
saatuaan sitä, mistä yhteiskunta
hänen edellyttää pitävän.
Teknologia on itsenäinen ja itseään
ruokkiva ilmiö. Teknologinen yhteiskunta
vastaa niihin sosiaalisiin tarpeisiin, joita
teknologia on synnyttänyt. Edistys
on etenevää alistumista tekniikalle.
Ellulin mukaan Marx tutkisi tänään
teknologiaa, ei taloutta tai kapitalistista
pääomaa. Julkaisunsa jälkeen
runsaasti keskustelua herättänyt
teos on ehdoton klassikko. Ellul on jatkanut
aloittamaansa työtä teoksissa
The Technological System (1977, engl. 1980)
ja The Technological Bluff (1987, engl.
1990). (449 s.)
Marcuse,
H.: Yksiulotteinen ihminen, Weilin+Göös,
Tapiola, 1969 (alkuteos One Dimensional
Man, 1964).
Teknologinen
kehitys on orjuuttanut ihmisen järjestelmän
osaksi. Kun ihmisen aineelliset tarpeet
tyydytetään häneltä
viedään erimielisyyden ja protestoinnin
syyt. Näin hänestä tulee
vallitsevan järjestelmän osa.
Teknologian yhteiskunnassa yksilöt
eivät ole vapaita, sillä heillä
ei ole mahdollisuutta määritellä
omia tarpeitaan. Marcuse puolustaa yksilön
vapautta ja nimenomaan vapauden yksityistä
luonnetta. Marcuse tunnetaan myös eräänä
60-luvun lopun opiskelijaliikehdinnän
ideologisista isistä. Yksiulotteinen
ihminen jakoi ilmestyessään mielipiteitä.
(262 s.)
Toffler,
A.: Hätkähdyttävä tulevaisuus,
Otava, Keuruu, 1972 (Alkuteos Future Shock,
1970).
Tulevaisuussokki
on ihmisen reaktio liian nopeaan ja alati
kiihtyvään ympäristön
muutokseen. Se ilmenee ahdistuneisuutena
ja väkivaltaisuutena, sairautena ja
apaattisuutena. Ilmestyessään
teos sai aikaan valtavan kohun - sen voidaan
jopa katsoa olevan osasyyllinen STS-liikkeen
syntyyn Yhdysvalloissa. Toffler peräänkuuluttaa
inhimillistä ja ympäristöä
kunnioittavaa teknologista suunnittelua
ja hallintaa sekä koulutuksen uudistamista.
(510 s.)
Winner,
Langdon: Autonomous Technology: Technics-out-of-Control
as a Theme in Political Thought, MIT Press,
Cambridge, 1977.
Moderni
tekniikka on uusi poliittisen elämän
muoto - ainakin jos on Winneriin uskominen.
Winner seuraa Jacques Ellulin teesiä
tekniikasta itsenäisenä elämänmuotona.
Tätä elämänmuotoa Winner
kutsuu teknologiapolitiikaksi. Modernin
tekniikan kehittyminen ei ole ihmisen ohjattavissa.
Politiikka mukautuu tekniikan tarpeita vastaavaksi.
Sosiaalinen
ympäristö mukailee tekniikan eikä
yhteisön tarpeita. Haastavaa tekstiä,
joka ei ainakaan tekniikan ammattilaista
jättäne kylmäksi.
Ympäristö
Oksanen,
M. & Rauhala-Hayes, M. (toim): Ympäristöfilosofia,
Gaudeamus, Tampere, 1997.
Onko
luonnolla itseisarvo, entä ihmisellä?
Ympäristöfilosofia tutkii ihmisen
paikkaa luonnossa. Käsillä olevan
teoksen ensimmäinen osa koostuu länsimaisia
ympäristöasenteita koskevasta
kirjallisuudesta. Toisessa osassa etsitään
ympäristöeettistä teoriaa.
Kolmannessa osassa pohditaan luonnon ja
ihmisen arvoa. Kirjoittajat ovat ympäristöfilosofian
kansainvälisiä huippuja. (350
s.)
|