Junaonnettomuus Eschedessä

Kesällä 1998 sattui yksi suuri näyttävä junaonnettomuus. DB:n, Saksan rautatieyhtiön InterCityExpress nro 884 Wilhelm Conrad Röntgen suistui raiteilta Eschedessä Hannoverin ja Hampurin välillä 3. kesäkuuta. Turma vaati 96 ihmishenkeä.

Onnettomuuden syynä oli tekninen vika. Junan ensimmäisen vaunun takapyörä petti. Pyörää tukeva teräslaippa murtui noin 6 kilometriä ennen suistumista, joka tapahtui Murphyn lakien mukaan pahimmassa mahdollisessa paikassa sillan alla. Vaunut jäivät yhteen kasaan romahtaneen sillan alle. Kuljettaja jatkoi yksin veturillaan vielä pari kilometriä ennen kuin 200 km/h:n vauhti pysähtyi. Teräslaipan vaihto oli saattanut unohtua.

Koko 1991 valmistunut vaunusarja vedettiin heti pois liikenteestä. DB:n luotijuna on komea ja yli 900 tonnia painava, mutta pyörät eivät kestäneetkään. Ennen junatekniikka oli läpinäkyvää, kun pyörien eheys tarkistettiin heläyttämällä niitä terästangolla. Nyt vian itu ei tule näkyville, kun pyörät ovat syvällä piilossa virtaviivapeltien alla korkean laiturin vieressä.

Nopea raideliikenne on vaativaa high techia, joka vaatii samaa herkeämätöntä valppautta kuin lentäminen tai isojen laivojen ohjaaminen. Itsestään teknologia osaa ainoastaan pettää käyttäjänsä aina joskus, vaikka oltaisiin kuinka huolellisia.

Kuljettajan asema ja vastuu ovat merkittävät, sillä monissa onnettomuuksissa ohjaimissa olevien henkilöiden osuus on ratkaisevaa lajia (inhimillinen tekijä). Raideliikenne eroaa merenkulusta ja lentämisestä siinä, että veturinkuljettajalla ei ole samanlaista hohdokasta statusta kuin meri- ja lentokapteeneilla, eikä aivan samanlaista yksilövastuutakaan, koska raideliikenne on monimutkaista tiimityötä. Palkoissa ja työolosuhteissakin lienee eroa. Raideliikenneyhtiöiden kannattanee orientoitua tässä uudestaan. Junakapteenit kunniaan!

Lähde:

Rytilä, P. (1998) 'Kun tekniikka pettää.' Liikenne 16 (3).