Legioonalaistauti

Philadelphiassa pidettiin heinäkuussa 1976 sotaveteraanien kokous, johon osallistui yli neljätuhatta henkeä. Heistä lähes parisataa sairastui keuhkokuumeeseen ja sairastuneista lähes kolmekymmentä kuoli. Huolimatta erittäin tarkoista lääketieteellisistä ja epidemiologisista tutkimuksista ei tautiin löytynyt mitään syytä. Kuitenkin kävi ilmi, että kaikki sairastuneet olivat joko asuneet tai käyneet samassa hotellissa. Edelleen selvisi, että kyseinen tauti ei tartu ihmisestä toiseen ja ettei se ole levinnyt myöskään ruoan tai juoman välityksellä.

Vuonna 1977 yhdysvaltalaiset tutkijat onnistuivat selvittämään taudin alkuperäksi aikaisemmin tuntemattoman maaperäbakteerin, jolle annettiin nimeksi Legionella pneumaphila ("American Legion" -kokouksen mukaan; pneumophila viittaa keuhkoihin). Jatkoselvittelyissä todettiin, että tätä legioonalaistautia esiintyy ilmeisesti kaikkialla ja että nimenomaan ilmastointilaitteet toimivat bakteerin reservoaarina ja levittäjänä - toisin sanoen tartunta saadaan ilmateitse. Monet epidemiat ovat esiintyneet uudenaikaisissa hotelleissa ja sairaaloissa ja erityisesti siellä, missä ilmastointijärjestelmään pääsee maaperäpölyä esimerkiksi läheisen työmaan kaivuutöiden johdosta.

Toinen tyypillinen legioonalaistauti tapahtui Memphisissä (Tennessee) missä 44 henkilöä sairastui oltuaan potilaina tai käymässä eräässä sairaalassa. Legionella-bakteeri eristettiin kyseisen sairaalan ilmastointijärjestelmän varajäähdytystornista. Savujäljitystutkimukset osoittivat, että saastunutta aerosolia pääsi jäähdytystornista helposti sairaalan ilman sisäänottoaukkoon ja virtaamaan myös kadulle sairaalan ulkopuolelle.

Ensimmäinen suomalainen potilastapaus legioonalaistaudista julkaistiin vuonna 1980. Potilas oli saanut tartunnan mallorcalaisessa hotellissa, jonka lähistöllä oli uudisrakennuksen kaivuutyö.

Legioonalaistauti on oireiltaan kuumeinen hengityselinsairaus, joka voi vakavimmissa tapauksissa olla kuolemaan johtava.

Lähde:

Meurman, J. & Hagner, B. (1981) 'Ilmastoinnin aiheuttamat terveysriskit.' Rakennustekniikka 37 (5).