Challenger, Florida, 1986

Challenger-sukkulan lento oli melkoinen mediatapahtuma, sillä sukkulan mukana oli presidentti Reaganin järjestämän kampanjan tuloksena valittu peruskoulun opettajatar. Tämän oli määrä olla ensimmäinen avaruuteen päässyt siviili. Yhdysvaltain media ja myös kansainvälinen media seurasivat tapahtumaa tarkasti.

Tammikuun 28. päivänä laukaisupaikalla kantoraketit valmistanutta firmaa Morton-Thiokolia edustanut Allan J. McDonald oli huolestunut. Kantorakettien saumakohdissa käytetyt kumiset tiivisterenkaat kestivät todistetusti huonosti kylmää, ja ilma oli varsin kolea. Lähtö oli peruutettu jo aikaisemmin ilman kylmyyden vuoksi. McDonald kieltäytyi allekirjoittamasta suostumustaan sukkulan lähettämiseen.

Morton-Thiekolin insinööriosaston varatoimitusjohtaja Bob Lund oli samaa mieltä. Yhtiön varatoimitusjohtaja oli kuitenkin huolissaan yhtiön imagosta neuvoteltaessa uutta sopimusta NASA:n kanssa. Hän sanoi Lundille kuuluisat sanansa: "Ota insinöörin hattu pois päästäsi ja pane tilalle johtajan hattu." Yhtiön johtoporras äänesti ja päätyi siihen lopputulokseen, ettei tiivistettä voitu osoittaa turvallisuusriskiksi. Klo 11:38 samana aamupäivänä Challenger nousi maasta ja räjähti 76 sekuntia myöhemmin. Fyysikko Richard Feynmanin johtama tutkijalautakunta totesi myöhemmin, että räjähdyksen syynä oli kantoraketin tiivisteen pettäminen.

Kirjallisuutta:

Martin, M. & Schinziger, R.: Ethics in Engineering, McGraw-Hill, New York, 1989.