|
Äänetön
kevät
"Kemikaalin
läpäistyä maa-aineksen, myrkytetyt
kovakuoriaiset ryömivät maan pinnalle.
Ne viipyivät hetken maan päällä
ennen kuolemaansa, tarjoten houkuttelevan
saaliin hyönteisiä syöville
linnuille. Kuolleet ja kuolevat hyönteiset
olivat tyypillinen näky kahden viikon
ajan myrkytyksen jälkeen... Matkijarastaat,
kottaraiset, leivoset, pyhämainat ja
fasaanit kuolivat käytännössä
kaikki. Melkein koko punarintakanta tuhoutui
myös kokonaan... Linnut olivat luultavasti
syöneet sateen aikana maan pintaan
kuolemaan ryömineitä, myrkyllisiä
kastematoja. Aikaisemmin niin hyödyllinen
sade oli koitunut lintujen kohtaloksi, sillä
niiden maailma oli myrkytetty."
-
Rachel Carsonin kirjasta The Silent Spring
Hyönteismyrkky
diklorodifenyylitrikloroetaania, eli DDT:tä
kutsuttiin aikoinaan ihmiskunnan pelastajaksi.
DDT oli erityisen hyödyllinen sota-aikana,
sillä sen avulla kyettiin ehkäisemään
hyönteisten välityksellä
leviäviä kulkutauteja, esimerkiksi
pilkkukuumetta. Toisessa maailmansodassa
kuolikin ensimmäistä kertaa enemmän
ihmisiä varsinaisiin sotatoimiin kuin
kulkutauteihin. Sodan jälkeen DDT:tä
käytettiin runsaasti maanviljelyksessä.
Myrkyn teki erityisen käyttökelpoiseksi
se, että se vaikutti maaperässä
vuosien ajan.
1950-luvulla
alettiin kuitenkin havaita, että DDT
kerääntyy haitallisissa määrin
eläinten, erityisesti lintujen rasvakudoksiin.
Haittoja kuvaavat raportit eivät kuitenkaan
saaneet suuren yleisön huomiota, sillä
DDT:n ihmeellistä voimaa pidettiin
huomattavasti pikkulintuja merkittävämpänä
asiana.
Rachel
Carson oli pystynyt eroamaan korkeasta virastaan
Yhdysvaltain kala- ja villieläinviraston
palveluksessa 1950-luvun alussa, sillä
hänen meriekologiaa käsittelevä
kirjansa oli myyntimenestys. Carson halusi
kirjoittaa seuraavan kirjansa ihmisekologiasta.
Hän oli tutustunut DDT:n haittoihin
jo 1940-luvulla, muttei saanut tuloksiaaan
julkaistua. Lintukuolemista kertovat uudet
havainnot motivoivat Carsonin uuteen yritykseen.
Ihmisekologiaa käsittelevän kirjan
aiheeksi tulivat hyönteismyrkkyjen
vaikutukset ihmisen elinympäristöön
ja ympäröivään luontoon.
The
Silent Spring -teoksen julkaisuvuonna 1962
DDT:tä myytiin 500 miljoonan senaikaisen
dollarin edestä vuosittain. Kemianteollisuus
lähti agressiiviseen kampanjaan kirjaa
vastaan jo ennen sen julkaisua. DDT:n väitettiin
olevan ihmiskunnan ainoa mahdollisuus selvitä
kulkutaudeista, suoranainen kehityksen ehto.
Kirjasta tuli kuitenkin bestseller, jota
luetaan yhä. Sen julkaisun jälkeen
Yhdysvalloissa on säädetty yli
40 hyönteismyrkkyjen käyttöä
säätelevää lakia.
The
Silent Spring sai nimensä, kun Carson
havaitsi, etteivät linnut enää
laulaneet paikoilla, joilla oli myrkytetty.
Kirjan on katsottu avanneen suuren yleisön
silmät tosiseikalle, että ihminen
on ravintoketjun osa. Paitsi, että
myrkkyjen holtiton käyttö tappaa
hyödyllisiä eläinlajeja,
ravintokejun aikaisempiin osiin kerääntyneet
myrkyt vaarantavat myös ihmisen terveyden.
Kirjan kovaan faktatietoon yhdistetty introspektiivinen
ja intohimoinen tyyli lumoaa lukijoita edelleen.
Teos on klassikko, jossa kiteytyy 1960-luvun
herääminen teknologian haittoihin
ja vaaroihin.
Varapresidentti
Al Gore kirjoitti vuonna 1994: "Rachel
Carsonin vaikutus ulottuu Äänettömässä
keväässä esitettyjen erityisten
huoltenaiheiden tuolle puolen. Hän
toi meidät perustavanlaatuisen, modernin
sivilisaation hämmentävässä
määrin kadottaman ajatuksen äärelle;
ihmiset ja luonto ovat yhteydessä.
Kirja loi valonsa ensimmäisen kerran
aikamme tärkeimmän asian ylle."
Lähteet:
Carson,
R. (1964) The Silent Spring. Boston (MA):
Houghton Mifflin (Äänetön
kevät, suomentanut Pertti Jotuni (1963).
Helsinki: Tammi.)
http://www.rachelcarson.org/
http://www.onlineethics.org/moral/carson/main.html.
|
