Kaprunin hiihtohissipalo

"Viime viikonlopun jälkeen olemme yhä tietoisempia ihmisen pienuudesta ja siitä, kuinka virheellinen vakaa luottamus teknologiaan onkaan", Salzburgin kuvernööri Franz Schausberger totesi puheessaan onnettomuuden uhreille järjestetyssä muistotilaisuudessa 17. marraskuuta 2000. "Tämä on nykyaikaisin tapa nousta Alpeille. Korihissejä korvataan jatkuvasti köysiratajunilla, sillä ne kiitävät vuorten läpi ja pystyvät viemään ihmisiä 2500 metriin muutamassa minuutissa", Lontoon University Collegen maaperän riskeihin erikoistunut professori Bill McGuire toteaa painottaen kuitenkin, että junat ovat lähtökohtaisesti vaarallisia.

Lähellä Salzburgia sijaitseva Kaprunin pikkukaupunki täyttyy talvisin laskettelijoista, jotka ovat saapuneet hiihtokeskukseen viettämään lomaansa lasketellen Alppien rinteillä. Lauantaina 11. marraskuuta suotuisa hiihtosää oli houkutellut paikalle kosolti talviurheilijoita ympäri maailman. Hiihtäjiä palveli 3.2 kilometriä pitkässä tunnelissa kulkeva köysiratajuna, joka pystyi kuljettamaan kerralla 180 hiihtäjää ylös vuoren huipulle.

Juna pysähtyi automaattisesti pian päästyään tunneliin, jonka kallistuskulma on noin 45 astetta. Harvat pelastuneet matkustajat ovat kertoneet havainneensa aluksi edessä, junan menosuunnassa savua ja pieniä tulenlieskoja. Vaunuissa ei ollut sammuttimia. Ovet ilmeisesti lukkiutuivat automaattisesti.

"Pidimme tulipaloa käytännössä mahdottomana", Karl-Johan Hartig, junat hyväksyneen Itävallan hallintoon kuuluvan toimiston johtaja toteaa, "junissa ei ole moottoreita, ei nesteitä, ja kaikki on tehty tulenkestävistä materiaaleista."

Ylhäällä tunnelissa levinnyt tulipalo loi tunneliin tyhjön, mistä syystä junan takaa alhaalta tunnelista virtasi valtavalla voimalla ilmaa ylös tunneliin. Tuli levisi räjähdysmäisesti suljetussa tilassa. Lämpötila junan ympärillä nousi yli 700 celsius-asteeseen. Metallit alkoivat sulaa, polymeerit syttyivät liki 1200 celsius-asteen liekkeihin vapauttaen tukehduttavia myrkkykaasuja.

Muutama matkustaja reagoi nopeasti ja pääsi pakenemaan junan takaosasta alas tunneliin. Erään isän kerrotaan rikkoneen suksisauvalla junan takaikkunan ja heittäneen tyttärensä edellä ulos. Loput matkustajat, yli 150, paloivat kuoliaaksi. Kolme tunnelin yläpäässä vuoren huipulla odottanutta hiihtäjää tukehtui myrkkykaasuihin. Lopullinen kuolonuhrien määrä oli 155, joista 92 oli itävaltalaisia, 37 saksalaisia, 10 japanilaisia, kahdeksan amerikkalaista, neljä slovenialaista, kaksi hollantilaista, yksi tshekki ja yksi britti.

Kitzststeinhornin vuoren laskettelutunneli avattiin vuonna 1974, minkä jälkeen 22 miljoonaa ihmistä ehti käyttää tunnelia ilman välikohtauksia. Onnettomuusjuna vihittiin käyttöön vuonna 1994. Itävaltaan on rakennettu yhteensä kolme köysiratajunaa. Kaprunin hiihtokeskus avattiin uudelleen 7. joulukuuta, 27 päivää onnettomuuden jälkeen. Keskuksella on vakavia kapasiteettiongelmia, sillä junan ollessa suljettu korihissi ei kykene tyydyttämään kysyntää. "Asiakkaat tulevat takaisin todistaakseen luottavansa meihin", Peter Präuuer, Kaprunin hiihtohisseistä vastaavan yrityksen markkinointijohtaja toteaa.

P.S Helmikuussa 2004 itävaltalainen oikeusistuin vapautti kaikki 16 junaturmasta syytettyä henkilöä. Tuomarin mukaan juna oli pykälien mukainen ja täytti kaikki vaatimukset. Hänen mielestään kukaan ei olisi kyennyt aavistamaan sellaista yhteensattumien sarjaa, joka johti junan paloon. Oikeudessa palon alkusyyksi todettiin viallinen sähkölämmitin. Syyttäjän mukaan vaunuissa ei myöskään ollut sammuttimia, eivätkä vaunujen ovet auenneet junan pysähdyttyä.