Öljyvuoto Galapagos-saarilla

"Näky Jessicasta valuttamassa öljyä tähän ainutlaatuiseen ympäristöön pöyristyttää kaikkia maailman luonnon ihmeitä arvostavia ihmisiä", Charles Darwin -tutkimusaseman johtaja Robert Bensted-Smith totesi osuvasti pahimman kriisin ollessa takanapäin. Saarten ainutlaatuinen lajisto selvisi onnettomuudesta ilmeisesti loppujen lopuksi melko pienin vaurioin, mutta onnettomuuden aiheuttama tarkkailu- ja puhdistustyö jatkuu useita vuosia. Galapagos-saarten kansallispuiston mukaan onnettomuuden aiheuttamat kustannukset nousevat 14 miljoonaan dollariin. Suurimmat kysymykset liittyvät kuitenkin periaatteeseen.

Tiistaina tammikuun 16. päivä 2001, kello kymmenen aikaan illalla tankkeri Jessica ajoi karille San Christobalin saaren edustalla. Aluksessa oli noin 200 000 gallonaa öljyä. Aluksi tilanne näytti hyvältä, sillä 17. päivänä paikalle ehtineet kansallispuiston työntekijät, Equadorin armeija ja kauppalaivasto saivat työskennellä hyvissä olosuhteissa eikä vuotoja havaittu. Laivan kapteeni ja miehistö kuljetettiin lähistöllä sijaitsevaan sotilastukikohtaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Heitä saattaa odottaa vuosien vankeustuomio.

Tilanne paheni merenkäynnin voimistuessa. Laiva kallistui ja öljyä alkoi valua mereen. 20. tammikuuta huomattiin, etteivät Jessican ympärille asetetut imukykyiset kellukkeet estäneet vuotoa. Kansallispuiston vartijat ryhtyivät kuumeisiin pelastustoimiin rannoilla. Työntekijät puhdistivat kymmeniä merileijonia ja pelikaaneja. Huolimatta yrityksistä estää öljyvuodon laajentuminen, lähes kaikki Jessican kuljettamasta 200 000 gallonasta valui mereen. Onneksi öljy kulkeutui tuulen viemänä enimmäkseen poispäin saarten rannoilta.

Laiva aiottiin ensin hinata syvempiin vesiin uppoamaan, mutta sen liikuttaminen osoittautui mahdottomaksi. Se jätettiin paikalleen, sillä kaikki öljy oli päässyt valumaan pois. Hylky sai nimen Isla Jessica.

Vahingot rantoja asuttavalle eläinkunnalle jäivät loppujen lopuksi pienehköiksi. Meren eläinkunnalle onnettomuus oli mittavampi: rannoille huuhtoutui kuolleita kaloja ja merisiilejä. Kaikki laivan läheisyydessä olleet selkärangattomat kuolivat. Turisteja kuljettavat laivat tekivät ilmoituksia öljyn tahrimista merikilpikonnista ja merilinnuista.

Galapagos-saaret syntyivät viisi miljoonaa vuotta sitten vulkaanisen toiminnan seurauksena. Galapagosten 13 suuren saaren ja yli 115 pienemmän saaren ekologinen ainutkertaisuus johtuu siitä, saaret eivät koskaan ole olleet maayhteydessä mantereeseen. Kaikki lajit ovat siis joko uineet tai lentäneet saarille, tai vaihtoehtoisesti syntyneet siellä. Lajisto on säilynyt lähes 95 prosenttisesti saarten syntyhetkestä tähän päivään. Juuri tämän eristyneisyyden vuoksi nuori Charles Darwin sai Galapagos-saarista ihanteellisen tutkimuskohteen.

Saarten lintulajeista kolme neljännestä ja jopa 97 prosenttia maalla asuvista matelijalajeista ovat ainutkertaisia. Tunnetuin kaikista on jättiläiskilpikonna, joka voi elää 150-vuotiaaksi ja kasvaa lähes 200 kiloa painavaksi. Saaren vanhin asukki onkin yli satavuotias jättiläiskilpikonna nimeltä Lonely George.

Lähteet:

Maailman luonnonsäätiön Galapagos-sivu: http://www.worldwildlife.org/galapagos/.

Charles Darwin Foundation: http://www.darwinfoundation.org/.